Tunturihiirenporras, Pseudathyrium alpestre, on molekyylitutkimusten perusteella siirretty Athyrium-suvusta omaa yksilajiseen sukuunsa (Suomen putkilokasvien luettelo, Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 2. Lutukka 37. 2021, s. 116. LUOMUS, Helsinki). Se on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 30-60 cm pitkiä. Sen maavarsi on lyhyt, pysty, juurehtiva ja mustanruskea sekä vanhojen, suomuisten lehdentyvien tiheästi peittämä. Lehdet nousevat maavarresta suppilomaisina kimppuina. Lehtiruoti on yleensä noin 8-12 cm pitkä. Sen tyvi on mustanruskea ja tiheästi ruskeiden, kapean kolmiomaisten ja terävän suippopäisten suomujen peittämä. Ylempää ruoti on vihreä ja myöhemmin kellanvihreä tai ruskehtava ja harvakseen tai tiheämmin kapea- ja vaaleanruskeasuomuinen. Lehtilapa on pehmeä. vihreä, leveänsuikea tai kapean vastapuikea ja pitkäsuippuisen teräväkärkinen sekä tavallisesti noin 25-50 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 8-20 cm leveä. Se on 2 kertaa parilehdykkäinen. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät, kellanvihreät tai ruskehtavat ja enemmän tai vähemmän vaaleanruskeasuomuiset sekä nuorena vaihtelevasti hyvin lyhyesti nystykarvaiset. Osa suomuista on lähes karvamaisen kapeita.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain, lähes vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Ne ovat lähes suikeat tai pitkältä matkaa melkein tasasoukat ja kärjestään pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Sivulehdyköiden pituus ja koko pienenevät tasaisesti sekä lehtilavan kärkeä että tyveä kohti. Lavan leveimmällä kohtaa ne ovat tavallisesti noin 4-10 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 cm leveät. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat tai lähes tasasoukat, tyviosassa hyvin lyhyesti (noin 0,5 mm) ruodilliset, muuten ruodittomat, tylppätyviset ja päästään terävähköt sekä parijakoisesti liuskaiset tai sahahampaiset. Ne ovat sivulehdykän tyviosassa vastakkain. Pikkulehdykät ovat molemmin puolin kaljut. Tyvipuolen pikkulehdykät ovat yleensä noin 7-10 mm pitkät ja noin 3-5 mm leveät ja niiden sivuliuskat ovat enemmän tai vähemmän hammaslaitaiset.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat pikkulehdyköiden alapinnalla, yksittäin sivuliuskojen ja hampaiden keskisuonessa. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Se on katesuomuton tai toisinaan katesuomusta voi olla vähäinen, surkastunut jäänne. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat kellanvihreät, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinäkuun loppu -elokuu.
Tunturihiirenporras on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy suomalaisen nimensä mukaisesti vain pohjoisimmassa Suomessa, Kittilän Lapin, Sompion Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa sekä Koillismaan eliömaakunnan pohjoiskärjessä, Sallassa. Se on kaiken kaikkiaan harvinaisehko ja runsaimmillaan Käsivarren Lapin kärkiosassa sekä Inarin Lapin pohjoiskärjessä. Kasvupaikkoina ovat tunturialueiden metsänrajat, paljakan lumenviipymäalueet, kosteat kurut ja puronvarret. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Koko Suomessa kasvaa soreahiirenporras, Athyrium filix-femina, jonka kanssa samaan sukuun katsottiin aikaisemmin myös tunturihiirenportaan kuuluvan. Soreahiirenporras on pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta kaikkialla yleinen. Se on hyvin samannäköinen kuin tunturihiirenporras, mutta tarkempaa erottelua tarvitaan vain Lapin tunturialueilla. Selkein ja helpoin ero löytyy itiöpesäkeryhmistä. Soreahiirenportaalla ne ovat soikeita ja katesuomuisia, kun taas tunturihiirenportaan itiöpesäkeryhmät ovat pyöreitä ja lähes tai aivan katesuomuttomia.