Soreahiirenporras, Athyrium filix-femina, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 50-120 cm pitkiä. Sen maavarsi on lyhyt, pysty, juurehtiva ja mustanruskea sekä vanhojen, suomuisten lehdentyvien tiheästi peittämä. Lehdet nousevat maavarresta suppilomaisina kimppuina. Lehtiruodin pituus vaihtelee lähes samanpituisissakin lehdissä ollen usein noin 10-30 cm. Sen tyvi on mustanruskea ja tiheästi tummanruskeiden, kapean kolmiomaisten ja terävän suippopäisten suomujen peittämä. Ylempää ruoti on kellanvihreä tai kellanruskea ja harvakseen tai tiheämmin kapea- ja vaaleanruskeasuomuinen. Lehtilapa on pehmeä, vihreä tai vaaleanvihreä ja leveänsuikea tai kapean vastapuikea sekä pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Se on 2 kertaa parilehdykkäinen ja tavallisesti noin 35-80 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 15-30 cm leveä. Lehden keskiranka ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vihreät tai kellanvihreät ja enemmän tai vähemmän vaaleanruskeasuomuiset sekä nuorena myös lyhyesti nystykarvaiset.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla vastakkain, lähes vastakkain tai vuoroittain järjestyksen vaihtuessa samassakin lehdessä. Ne ovat kapeansuikeat tai pitkältä matkaa melkein tasasoukat ja pitkäsuippuisen teräväkärkiset. Sivulehdyköiden pituus ja koko pienenevät sekä lehtilavan kärkeä että tyveä kohti. Lavan leveimmällä kohtaa ne ovat tavallisesti noin 7-15 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2 cm leveät. Sivulehdyköiden pikkulehdykät ovat kapeanpuikeat tai lähes tasasoukat, ruodittomat, tylppätyviset ja päästään terävähköt sekä parijakoisesti liuskaiset tai sahahampaiset. Ne ovat sivulehdykän tyviosassa vastakkain. Pikkulehdykät ovat molemmin puolin kaljuhkot tai yläpinnaltaan yksittäin – harvakseen hyvin lyhyesti nuijakarvaiset. Tyvipuolen pikkulehdykät ovat yleensä noin 9-11 mm pitkät ja noin 4-5 mm leveät ja niiden sivuliuskat ovat enemmän tai vähemmän hammaslaitaiset.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat pikkulehdyköiden alapinnalla, yksittäin sivuliuskojen ja hampaiden keskisuonessa. Itiöpesäkeryhmä on soikeahko tai kaareva ja noin 1 mm pitkä. Sitä suojaava katesuomu on vaaleanharmaa, vain toisesta reunastaan kiinnittynyt ja itiöpesäkkeiden kypsyessä usein sivulle kaareutuva. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat kokonaan katesuomun peitossa ja muuttuvat kypsyessään sekä suojuksen avautuessa ruskeiksi. Itiöpöly on vaaleanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Soreahiirenporras on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Se on muualla yleinen mutta Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä saniaislehdot, muut lehtovaikutteiset metsät, rannat, puronvarret, lehto- ja lähdekorvet, ojat ja Lapissa myös alapaljakan rehevät niityt. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa myös tunturihiirenporras, Pseudathyriumalpestre, jonka aikaisemmin katsottiin kuuluvan samaan sukuun soreahiirenportaan kanssa. Tunturihiirenporras kasvaa harvinaisena neljässä pohjoisimmassa eliömaakunnassa ja Koillismaan eliömaakunnan pohjoisosassa. Se on hyvin samannäköinen kuin soreahiirenporras ollen kuitenkin nimensä mukaisesti tunturikasvi. Selkein ja helpoin ero löytyy itiöpesäkeryhmistä. Tunturihiirenportaalla ne ovat pyöreät ja katesuomuttomat tai toisinaan katesuomusta voi olla vähäinen, surkastunut jäänne.