- Bidens cernua L. – nuokkurusokki
- Bidens L. – rusokit
- Asteraceae – asterikasvit
Nuokkurusokki on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-90 cm korkea ruoho. Juuri on lyhyehkö ja runsaahkosti pääjuuren sivuhaaroja tuottava. Erityisesti vetisillä kasvupaikoilla sivuhaarat voivat olla pitkiäkin. Varsi on tanakka, liereä, lehtihangoistaan ja usein jo tyveltä alkaen haarova sekä yleensä vihreä, punaruskea tai kirjava. Se on toisinaan lähes kalju tai alaosastaan asti tai usein ainakin varren ja haarojen kärkiosasta karheakarvainen.
Lehdet ovat ruodittomat, sepivät ja vastakkain varrella haaroineen. Lehtilapa on liuskaton, suikea ja pitkän suippokärkinen sekä usein kiilatyvinen. Se on laidoiltaan harvakseen isohampainen, vihreä tai vaaleanvihreä ja molemmin puolin kalju mutta yleensä laidoiltaan hyvin lyhyesti karheakarvainen. Lapa on tavallisesti noin 3-13 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2,5 cm leveä.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset ja kääntyvät jo varhain nuokkuviksi. Mykeröperä on useimmiten noin 10-80 mm pitkä ja yleensä lyhyesti karheakarvainen. Mykerön tyvellä ja ulkolaidalla on ylälehtiä eli kehtosuomuja, jotka ovat kahtena hyvin erilaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Mykerön tyvellä ulospäin siirottavat ja pian taakäänteiset suomut ovat vihreät tai vaaleanvihreät, lehtimäiset ja suikeahkot. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset, reunoiltaan karheakarvaiset ja ehytlaitaiset tai harvoin harvahampaiset. Ulompia kehtosuomuja on yleensä 5-8 ja ne ovat tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm leveät. Sisemmät kehtosuomut ovat tiiviisti mykerön ympärillä. Ne ovat lähinnä soikeat tai kapeansoikeat, suippopäiset ja keltaiset sekä melkein laitaan saakka tiheästi mustajuovaiset. Mitoiltaan ne ovat yleensä noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät.
Kukintomykerö on kukkiessaan, ilman ulompia, siirottavia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 15-25 mm leveä ja noin 8-15 mm korkea. Suomessa kielelliset laitakukat useimmiten puuttuvat, mutta etelämpänä Euroopassa ne ovat yleisiä. Laitakukkia on tavallisesti 5-8 ja ne ovat neuvottomia eli steriilejä. Kukkien kieli on keltainen, soikea mutta kapenevatyvinen ja yleensä noin 12-23 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 6-10 mm leveä. Kielellisiä laitakukkia tuottavalla muodolla on oma tieteellinen nimensäkin, f. radiata. Mykerön muut kukat ja Suomessa lähes aina kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on usein ainakin 150-200. Niiden tasasoukka tyviosa on noin 1,5 mm pitkä ja kärkiosa noin 2,5-3 mm pitkä sekä päästään yleensä 5-liuskainen. Kukkien tyvellä on kookas tukisuomu, joka on keltainen, lähes kalvomainen ja suikeahko tai soikea sekä suippo- tai tylppäkärkinen ja keskeltä pitkittäin tummajuovainen. Tukisuomut ovat noin 7-12 mm pitkät ja noin 1,5-2,5 mm leveät yltäen lähes teriön kärkeen saakka. Verhiö on muuntunut väkäsikkäiksi sukasiksi.
Heteitä on 5, ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Hedelmä on 4-särmäinen ja pitkulainen mutta alaspäin kapeneva pohjuspähkylä, joka on harmaa tai ruskehtava ja alaspäisesti sukasreunainen sekä pinnaltaan nystermäinen. Sen kärjessä on 3-4 noin 2-4 mm pitkää, väkäsekästä otaa. Itse pähkylä ilman otia on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveä. Kukkien tukisuomut yltävät hedelmävaiheisessa mykerössä pähkylän otien kärjen tuntumaan. Normaali kukinta-aika on heinäkuulta lokakuun alkuun.
Nuokkurusokki on Suomessa alkuperäinen laji. Se on paikoin yleisehkö Etelä- ja Länsi-Suomessa harvinaistuen pohjoiseen ja koilliseen päin. Esiintymisalueen raja kulkee Perä-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, ojat, lammikot ja muut kosteikot, joissa pohja on usein mudasta tai liejusta pehmeä. Laji voi kasvaa matalassa vedessäkin, mutta selviää toisinaan jonkin aikaa kuivemmillakin paikoilla. Muissa Pohjoismaissa nuokkurusokki kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Nuokkurusokki leviää kasvupaikkaansa kauemmaksi muiden rusokkien tavoin kahdella tavalla. Rantakasvina sen pähkylät kelluvat vettä myöten uusille rannoille. Pähkylät ovat rakenteeltaan myös eläinlevitteisiä. Kärkiodat väkäsineen ja pähkylärungon reunasukaset takertuvat tiukasti kiinni eläinten turkkiin ja ihmisten vaatteisiin. Näin ne voivat päätyä hyvinkin kauaksi alkuperäiseltä kasvupaikaltaan.
Suomessa kasvaa vakinaisena kaksi muuta rusokkia, joiden levinneisyyskuva on suunnilleen samanlainen nuokkurusokin kanssa. Tummarusokki, B. tripartita ja säderusokki, B. radiata, poikkeavat kuitenkin lehdiltään olennaisesti nuokkurusokista. Niiden lehdissä on useimmiten kärkilehdykkä ja sen tyvellä yksi tai useampi sivulehdykkä- tai sivuliuskapari. Lisäksi mykeröt ovat pystyjä. Suomessa on tavattu kuutta muuta rusokkilajia harvinaisena ja satunnaisena tulokkaana tai viljelykarkulaisena, mutta ne eivät ole kyenneet vakiintumaan havaintopaikoilleen.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle nuokkurusokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Bidens cernua – nuokkurusokki on yksivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 20-90 cm korkea ruoho, joka haaroo lehtihangoistaan. Se kasvaa lähinnä rannoilla, ojissa, lammikoissa ja muissa kosteikoissa yleensä pehmeän mutaisella tai liejuisella pohjalla. Kuvan vasemmassa alanurkassa ovat seuralaisina muut Suomen luontaiset rusokit, säderusokki, B. radiata ja tummarusokki, B. tripartita. U, Helsinki, Toukola, Arabianranta, Toukolan rantapuisto, Vantaanjoen suualueelle tehdystä lammikosta mereen laskevan uoman ranta, 10.8.2013. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvupaikalta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Mykeröt ovat lehtihankaiset, ja niiden perä on useimmiten noin 10-80 mm pitkä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin kukintomykeröt kääntyvät jo varhain nuokkuviksi. Mykerön tyvellä ja ulkolaidalla on ylälehtiä eli kehtosuomuja, jotka ovat kahtena hyvin erilaisena rivinä. Ulomman rivin lehtimäiset kehtosuomut suuntautuvat kukinnan aikana taaksepäin. Mykerö on kukkiessaan, ilman ulompia kehtosuomujaan, tavallisesti noin 15-25 mm leveä ja noin 8-15 mm korkea. Mykeröperä on yleensä lyhyesti karheakarvainen. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin mykeröön ei Suomessa yleensä kehity kielellisiä laitakukkia, kuten etelämpänä Euroopassa. Kaikki kukat ovat lähes aina kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on usein ainakin 150-200. Kuvan mykerössä teriöt ovat jo lakastuneet, ja joistakin kukista on näkyvillä niiden noin 1,5 mm pitkä, tasasoukka tyviosa. Jokaisen kukan tyvellä on kookas tukisuomu, joka on keltainen, lähes kalvomainen ja suikeahko tai soikea sekä keskeltä pitkittäin tummajuovainen. Tukisuomut ovat noin 7-12 mm pitkät ja noin 1,5-2,5 mm leveät yltäen lähes teriön kärkeen saakka. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin teriön kärkiosa on noin 2,5-3 mm pitkä sekä päästään yleensä viisiliuskainen. Heteitä on viisi, ja niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emi on yksivartaloinen ja luotiltaan kaksiliuskainen. Kuvan mykerön keskustassa olevat kehräkukat ovat vielä avautumattomina piilossa tukisuomujensa alla. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin mykerön kukinta etenee laidoilta keskustaa kohti. Samaan aikaan, kun keskustan teriöt kukkivat, laitaosan kukat ovat jo pitkällä hedelmävaiheen kehityksessä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin mykerön tyvellä ulospäin tai taaksepäin siirottavat, lehtimäiset kehtosuomut ovat vihreät tai vaaleanvihreät ja suikeahkot. Ne ovat keskenään suunnilleen samankokoiset, reunoiltaan karheakarvaiset ja ehytlaitaiset tai harvoin harvahampaiset. Ulompia kehtosuomuja on yleensä 5-8 ja ne ovat tavallisesti noin 10-35 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2-6 mm leveät. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin sisemmät kehtosuomut ovat tiiviisti mykerön ympärillä. Ne ovat lähinnä soikeat tai kapeansoikeat, suippopäiset ja keltaiset sekä melkein laitaan saakka tiheästi pitkittäin mustajuovaiset. Mitoiltaan ne ovat yleensä noin 8-15 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin pohjuspähkylä on nelisärmäinen ja pitkulainen mutta alaspäin kapeneva. Se on harmaa tai ruskehtava ja alaspäisesti sukasreunainen sekä pinnaltaan nystermäinen. Kärjessä on kolme tai neljä noin 2-4 mm pitkää, väkäsekästä otaa. Itse pähkylä ilman otia on tavallisesti noin 5-7 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-2,5 mm leveä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin lehdet ovat vihreät tai vaaleanvihreät, ruodittomat ja sepivät. Varsi on yleensä vihreä, punaruskea tai kirjava. Se on toisinaan lähes kalju mutta usein ainakin varren ja haarojen kärkiosasta karheakarvainen. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin lehtilapa on suikea, pitkän suippokärkinen ja usein kiilatyvinen. Se on tavallisesti noin 3-13 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2,5 cm leveä. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokin lehtilapa on laidoiltaan harvakseen isohampainen ja molemmin puolin kalju mutta yleensä laidoiltaan hyvin lyhyesti karheakarvainen. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Bidens cernua – nuokkurusokki pärjää matalassa vedessäkin. Usein se voi haaroa jo aivan tyveltä saakka. Varsi on tanakka ja liereä sekä toisinaan karheakarvainen koko pituudeltaan. 10.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 