Sarjarimpi, Butomus umbellatus, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 70-130 cm korkea, kalju ruoho. Se on vesikasvi, jonka juurakko on vaakasuora, suikertava ja noin 10 mm paksu sekä tiheäjuurinen. Varsi on liereä tai yläosastaan tylpän 3-särmäinen, vihreä, jäykkä ja lehdetön sekä yleensä noin 60-120 cm pitkä. Sarjarimpi kukkii niukahkosti ja leviää kasvustollisesti niin, että kaikki lähistön esiintymät voivat olla samaa yksilöä. Se kasvaa ja leviää myös syvemmässä vedessä martona ja täysin upoksissa.
Lehdet ovat juurakossa tiheänä rivinä ja kasvavat tiiviinä, useamman lehden tupellisina kimppuina kierteisesti. Ne ovat vihreät, jäykät, 3-kulmaiset, tasasoukat ja suippokärkiset sekä yläosastaan kierteiset. Ne ovat tavallisesti noin 40-80 cm pitkät ja noin 5-10 mm leveät. Upoksissa lehdet ovat velttoja ja jopa 120 cm pitkiä. Lehtituppi on noin 15 cm pitkä.
Kukinto on tieteellisen ja suomalaisen lajinimen mukaisesti sarjamainen ja se sijaitsee varren kärjessä. Sarjamaisia kukkaperiä on tavallisesti 10-40 ja ne ovat noin 6-12 cm pitkiä sekä vihreitä tai punaruskeita. Sarjan tyvellä on 3 kärkeä kohti suippenevaa, teräväkärkistä suojuslehteä, jotka ovat yleensä noin 1,5-3 cm pitkät ja tyveltä noin 0,5-0,7 cm leveät. Ne ovat jo kukintavaiheessa ruskeat ja kuihtuvat. Lisäksi kunkin kukkaperän tyvellä on väljä, kalvomainen ja noin 1-1,5 cm pitkä suojustuppi. Sarjan kukintakausi on pitkä, koska kerrallaan vain osa kukista on avoimina.
Kukat ovat kaksineuvoisia ja useimmiten noin 25-30 mm leveitä. Niissä on 3 terälehtimäistä verholehteä ja 3 varsinaista terälehteä. Verholehdet ovat kapeanpuikeat, suippokärkiset ja kuperat sekä tavallisesti noin 8-12 mm pitkät ja tyvipuolen leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Ne ovat yleensä keskeltä punaiset ja laitaa kohti valkoisemmat sekä punertavasuoniset. Terälehdet ovat soikeahkot, laidoiltaan enemmän tai vähemmän poimuiset ja tylppä- tai pyöreäpäiset sekä kuperat. Ne ovat yleensä noin 14-16 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 7-10 mm leveät. Väriltään ne ovat lähes valkoiset tai erityisesti keskiosastaan punertavat. Suonitus on yleensä punertava tai muuten pohjaväriä tummempi. Kukassa on 9 hedettä, jotka ovat ponsiltaan punaisia, puna- tai kellanruskeita ja noin 8 mm pitkiä. Ne kehittyvät ennen emejä. Emiö on tyvestä yhdislehtinen ja 6-osainen. Sikiäin on pullea ja noin 5-6 mm pitkä. Vartalo on noin 2 mm pitkä. Sikiäimet ja vartalot ovat punaiset ja luottiliuskat valkoisehkot. Kukkiin erittyy mesipisaroita, joiden vuoksi hyönteiset hyörivät niissä ahkerasti.
Sikiäimet kehittyvät noin 15-17 mm pitkiksi, monisiemenisiksi tuppilohedelmiksi, jotka avautuvat sisäsaumoistaan. Siemen on sauvamainen, punaruskea ja harjuinen sekä noin 2 mm pitkä. Hyönteissuosiosta huolimatta pölytystulos eli siementuotanto on Suomessa heikko ja tavallisesti itämiskyvytön. Merkittävästi siihen vaikuttanee kasvustollinen leviämistapa, jonka myötä valtaosa lähiseudun kukintosarjoista on alkuaan samaa yksilöä. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Sarjarimpi on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä on tavattu Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikista eliömaakunnista. Kainuusta se on ilmeisesti kuitenkin hävinnyt jo kauan sitten. Yleisemmäksi lajia voidaan sanoa vain Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Muualla se on enemmän tai vähemmän harvinainen. Se kasvaa järvien, jokien ja vähäsuolaisten murtovesilahtien rehevähköillä rannoilla matalahkossa vedessä ja kuten edellä jo todettiin, uposkasvina myös syvemmässä vedessä. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Norjassa.
Sarjarimmen juurakon on mainittu pulakausina soveltuvan lähes vehnän veroiseksi leipäaineeksi ja myös karjanrehuksi. (Toivo Rautavaara, Mihin kasvimme kelpaavat, 9. p., 1980).