- Campanula aparinoides Pursh – harakankello
- Campanula L. – (sini)kellot
- Campanulaceae – kellokasvit
Sammakonkello, Campanula aparinoides, on monivuotinen, rento ja tavallisesti noin 20-50 cm pitkä ruoho. Juurakko on ohut, levittäytyvä ja maarönsyllinen sekä kasvustoja muodostava. Varsi on hento, yläosastaan haarova, 3-särmäinen ja vihreä. Särmissä on pieniä, alaspäin suuntautuneita väkäsiä, jotka tekevät varresta karhean ja takertuvan. Väkästen ja muiden ruohojen avulla hento kasvi kykenee kohottautumaan ylemmäksi.
Lehdet ovat varrella kierteisesti. Ne ovat ruodittomat ja suikeat, kapeansuikeat tai alimmat lehdet myös kapean vastapuikeat sekä vihreät. Laita on hyvin matalahampainen, matalanyhäinen tai lähes ehyt sekä aivan pienistä väkäsistä karhea. Samanlaisia väkäsiä on myös alapinnan keskisuonessa. Myös lehtien karheus helpottaa kasvin tukeutumista muihin ruohoihin. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 10-30 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-6 mm. Lehdet pienenevät ja suhteessa pituuteen levenevät varren tyveä kohti.
Kukinto on lähinnä harva huiskilo, jossa kukat ovat lehdekkäitten latvahaarojen kärjessä yksittäin tai muutaman kukan ryhminä. Kukat ovat tukilehtien hangoissa. Tukilehdet ovat ylempien varsi- ja haaralehtien kaltaiset ja kokoiset. Kukkaperä on hento, usein mutkainen ja yleensä noin 5-40 mm pitkä. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on lähes puolipyöreä tai pyöristyneen vastakartiomainen, selväsuoninen ja noin 1,5-2 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat kolmiomaiset tai puikean kolmiomaiset ja vihreät sekä tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkät ja tyveltään noin 1 mm leveät.
Teriö on valkoinen, tummempisuoninen ja avoimen kellomainen, yhdislehtinen sekä säteittäisesti ja syvään 5-liuskainen. Pituutta teriöllä on tavallisesti noin 5-9 mm ja leveyttä kärjestään noin 7-12 mm. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset tai kapeanpuikeat ja yleensä noin 4-7 mm pitkät sekä pituuttaan kapeammat. Heteitä on 5. Ne ovat noin 2-4 mm pitkät ja rihmamaiset. Ponsi on kellertävä tai kellanvalkoinen. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo ja luotit ovat valkoiset. Niiden yhteispituus on noin 4-7 mm ollen enintään teriön mittainen tai hieman sitä lyhyempi. Alaspäin kaartuvat luotit ovat suorina noin 1-1,5 mm pitkät. Kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva ja pallomainen, mutta jää Suomessa kehittymättä. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Sammakonkello on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja on Suomessa uustulokas. Sillä on kaksi kasvupaikkaa tai -aluetta Etelä-Hämeen eliömaakunnassa, Pälkäneellä ja Tampereella. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kosteat pellot ja niityt sekä ruohikkorannat. Suomen kasvustot ovat ainoat koko Euroopassa.
Sammakonkello on saapunut ilmeisesti kylvösiementen mukana Pälkäneen Etelä-Äimälään jo 1900-luvun alkuvuosina. Vanhimmat museonäytteet ovat vuodelta 1932, mutta koululaiskasvioihin se on päätynyt jo 1912. Kasvupaikkana on ollut vanha, kostea peltoalue, josta laji on levittäytynyt myös läheisen Tykölänjärven ja Mallasveden välisen ojan tai pikkujoen laiteille. Tampereen Atalasta laji löytyi entiseltä suopellolta 1986. Suomessa siemenkotia ei kehity, joten laji levittäytyy juuristonsa ja maarönsyjensä avulla. Voi olla, että kasvupaikoilla lähtökohtana on samasta yksilöstä syntynyt klooni, joka ei itsepölytyksellä kykene tekemään siementä.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Mikään muu kellolaji ei muistuta sammakonkelloa. Lyhyemmällä vilkaisulla se näyttää ulkomuodoltaan ennemminkin joltakin sädetähtimöltä, Stellaria.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle sammakonkellon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 