Kurjenkello, Campanula persicifolia, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-100 cm korkea, kalju tai lähes kalju ruoho. Juurakko on yleensä lyhyehkö, mutta vaakatasossa levittäytyessään monivartisia kasvustoja muodostava. Varsi on haaraton tai vähähaarainen, matalasti särmikäs ja vihreä tai punaruskea.
Aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat ruodilliset ja kapean vastapuikeat. Niiden tyvi kapenee tasaisesti ja ilman selvää rajaa yleensä noin 2-6 cm pitkäksi, kapeasti siipipalteiseksi ruodiksi. Lapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Aluslehdet ovat kukintavaiheessa yleensä jo lakastuneet. Varsilehdet ovat kierteisesti. Niiden ruoti lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Ruodittomien lehtien lapa on pitkän- ja kapeansuikea tai lähes tasasoukka sekä yleensä noin 3-15 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,2-1 cm leveä. Kaikki lehdet ovat vihreät ja hyvin matalasti nyhälaitaiset tai melkein ehytreunaiset.
Kukinto on tavallisesti noin 2-10-kukkainen latvaterttu, jonka kukat ovat yleisimmin sivulle siirottavia ja toisinaan pystyjä tai hieman nuokkuvia. Kukat ovat useimmiten yksittäin tukilehtiensä hangoissa. Toisinaan kuitenkin alaosan hangoissa voi olla lyhyitä, muutaman kukan kukintohaaroja. Tukilehdet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja yleensä noin 10-50 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 0,5-2 mm leveät. Kukkaperän pituus vaihtelee suuresti tertun ylä- ja alaosan välillä. Perä on tavallisesti noin 10-70 mm pitkä. Siinä on usein 1-2 esilehteä, jotka ovat suikeat ja noin 2-5 mm pitkät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on vastakartiomainen, vahvasuoninen ja kalju, tankeakarvainen tai läpinäkyvän sukasikas sekä noin 3-4 mm pitkä. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja vihreät sekä yleensä noin 10-20 mm pitkät ja tyveltään noin 2-3 mm leveät.
Teriö on sininen, harvoin valkoinen ja leveän kellomainen, yhdislehtinen sekä säteittäisesti 5-liuskainen. Pituutta teriöllä on liuskat suorana tavallisesti noin 20-40 mm ja leveyttä kärjestään noin 30-50 mm. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, nipukkapäiset ja suorana yleensä noin 8-15 mm pitkät sekä pituuttaan leveämmät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat. Heteitä on 5. Ne ovat noin 10-15 mm pitkät. Rihmamaisen palhon osuus pituudesta on noin 3-5 mm. Ponsi on ohuen liuskamainen ja keltainen tai kellanruskea. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on hyvin vaalea ja luotit keltaiset, alaspäin kaartuvat sekä ulkopinnaltaan karvaiset ja suorana noin 10-13 mm pitkät. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 15-30 mm pitkä ja siirottavaliuskaista teriötä hieman lyhyempi tai enintään sen mittainen. Kukkapohjuksesta paisuva kota on pysty, vastakartiomainen, vahvasuoninen ja uurteinen sekä kalju tai hieman karvainen. Se on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-8 mm leveä. Kota aukeaa kärkiosastaan suonia myöten ja/tai reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat soikeat, litteähköt, ruskeat ja noin 0,8 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuulle.
Kurjenkello on Suomessa alkuperäinen laji ja sen yhtenäisen esiintymisalueen pohjoisraja kulkee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien välisellä linjalla. Lisäksi se on tulkittu alkuperäiseksi myös Perä-Pohjanmaan eliömaakunnassa. Uustulokas se on Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa. Yleinen se on vain etelässä, Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja lehtomaiset metsät sekä metsänlaiteet, niityt, mäkirinteet, lehtokalliot ja erilaiset pientareet. Kurjenkelloa käytetään myös koristekasvina ja se karkailee asutuksen lähipiiriin. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Kurjenkello on monen muun sukunsa lajin tavoin kukinnassaan kaksivaiheinen. Vaiheistuksella torjutaan itsepölytystä. Ensin käynnistyy siitepölytuotanto, jonka aikana luotit ovat avautumattomat. Niiden ulkopinnan tiheä karvoitus toimii vielä lisävarmistuksena, kun kimalaiset, kukkakärpäset ja kovakuoriaisetkin hakevat teriönpohjalta siitepölyä. Kun siitepölyn tuotto on ohi, luotit avautuvat ja kaartuvat alaspäin. Samaan aikaan vartalon tyvellä avautuvat mesiäiset, ja mettä hakevat hyönteiset tuovat muista kukista karvoihinsa tarttunutta siitepölyä emin luoteille.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Kurjenkello on isokukkaisena ja kapealehtisenä niin tunnistettava, että sitä ei yleensä sekoita muihin lajeihin. Eniten samankaltaisuutta on kissankellossa, C. rotundifolia ja harakankellossa, C. patula, mutta niiden teriöt ovat keskimäärin pienemmät ja sirommat. Lisäksi harakankellon kukinto on tavallisesti haarova ja teriö on sinipunainen sekä kapeatyvinen. Kissankellon aluslehdet ovat herttamaiset tai munuaismaiset ja kota nuokkuva.
Campanula persicifolia – kurjenkello on pysty ja tavallisesti noin 30-100 cm korkea ruoho, joka muodostaa usein monivartisia kasvustoja. Kuvassa on seuralaisena mm. taigasananjalka, Pteridium aquilinum subsp. pinetorum. EH, Pälkäne, Arajärvi, Arajärventien laide Rekolantien risteyksen eteläpuolella, 1.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon teriö on lähes aina sininen, mutta toisinaan tapaa myös aivan valkoteriöisiä yksilöitä. St, Pori, Reposaari, eteläpää, Lontoo, niitty- ja ketoalue, joka on alunperin pääosin vanhaa purjelaivojen painolastimaata, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon varsi on yleensä haaraton tai toisinaan vähähaarainen. Kukinto on latvaterttu, jonka kukat ovat yleisimmin sivulle siirottavia ja toisinaan pystyjä tai hieman nuokkuvia. Kukat ovat useimmiten yksittäin tukilehtiensä hangoissa. Kuvassa on seuralaisena mm. (lehto)vuohenputki, Aegopodium podagraria. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun laitametsikön reuna Myllyojan länsipuolella, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon kukinnossa on tavallisesti kahdesta kymmeneen kukkaa. Toisinaan kukkia voi olla enemmänkin. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon kukkien tukilehdet ovat kapeansuikeat tai lähes tasasoukat ja useimmiten noin 10-50 mm pitkät. Kukkaperän pituus vaihtelee suuresti tertun ylä- ja alaosan välillä. Yläosassa perä on yleensä noin 10-30 mm pitkä. Sikiäimen sisältävä kukkapohjus on usein kalju tai hieman karvainen ja noin 3-4 mm pitkä. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset ja tavallisesti noin 10-20 mm pitkät sekä tyveltään noin 2-3 mm leveät. St, Pori, Reposaari, eteläpää, Lontoo, niitty- ja ketoalue, joka on alunperin pääosin vanhaa purjelaivojen painolastimaata, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon teriö on leveän kellomainen ja viisiliuskainen. Pituutta sillä on liuskat suorana tavallisesti noin 20-40 mm ja leveyttä kärjestään noin 30-50 mm. Emi on yksivartaloinen ja kolmiluottinen. Vartalo kaareutuvine luotteineen on noin 15-30 mm pitkä ja teriötä hieman lyhyempi tai enintään sen mittainen. Luotit ovat suorana noin 10-13 mm pitkät. Kukinta on kaksivaiheinen. Ensin kehittyvät heteet ja vasta niiden kuihduttua avautuvat emin luotit. Tämä on kellokasveilla yleinen järjestys, jolla torjutaan itsepölytystä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon teriön kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset, nipukkapäiset ja suorana yleensä noin 8-15 mm pitkät sekä pituuttaan leveämmät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat. Pieni kärsäkkäisiin kuuluva kovakuoriainen nautiskelee vielä siitepölystä, joka on jo loppumassa, kun emin luotit ovat juuri avautumassa. Takana hämärämmin näkyvän kukan kukkapohjus on tiheästi läpinäkyvän sukasikas. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun laitametsikön reuna Myllyojan länsipuolella, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon kukassa on viisi hedettä. Ne ovat noin 10-15 mm pitkät. Palho on rihmamainen ja ponsi ohuen liuskamainen ja keltainen tai kellanruskea. Emin luottien avautuessa avautuvat myös vartalon tyvellä olevat mesiäis”luukut”. Mettä hakevat hyönteiset tuovat karvoissaan muista kukista tarttunutta siitepölyä ja työntyessään teriön pohjalle osuvat väkisinkin emin luoteille. St, Pori, Reposaari, eteläpää, Lontoo, niitty- ja ketoalue, joka on alunperin pääosin vanhaa purjelaivojen painolastimaata, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon tyhjentyneiden ponsien yläpuolella emin luotit alkavat aueta. Ne ovat ulkopinnaltaan tiheästi lyhytkarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Hirsimäenkadun laitametsikön reuna Myllyojan länsipuolella, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon kota on pysty, vastakartiomainen, vahvasuoninen ja uurteinen sekä kalju tai hieman karvainen. Se on tavallisesti noin 8-12 mm pitkä ja noin 5-8 mm leveä. Kota aukeaa kärkiosastaan suonia myöten ja/tai reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. EH, Hämeenlinna, Renko, Viiala, Turun Valtatien laide Ruokojärven pään kohdalla, 12.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat ruodilliset ja kapean vastapuikeat. Tyvi kapenee tasaisesti ja ilman selvää rajaa yleensä noin 2-6 cm pitkäksi, kapeasti siipipalteiseksi ruodiksi. Lapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,5 cm leveä. Varsilehtien ruoti lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Varsi on matalasti särmikäs ja kalju. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula persicifolia – kurjenkellon varsilehdet ovat kierteisesti. Ruodittomien lehtien lapa on pitkän- ja kapeansuikea tai lähes tasasoukka ja yleensä noin 3-15 cm pitkä ja noin 0,2-1 cm leveä. Kaikki lehdet ovat hyvin matalasti nyhälaitaiset tai melkein ehytreunaiset ja kaljut. St, Pori, Reposaari, eteläpää, Lontoo, niitty- ja ketoalue, joka on alunperin pääosin vanhaa purjelaivojen painolastimaata, 14.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 