Varsankello, Campanula trachelium, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 40-100 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä lyhyehkö ja vankka. Kasvustot ovat usein monivartisia. Varsi on haaraton, teräväsärmäinen, karheakarvainen ja vihreä tai usein punaruskea. Karvat ovat enimmillään noin 1-2 mm pitkät.
Aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat pitkäruotiset ja herttamaiset. Tyvilovi on leveä ja kärki suippo sekä terävä. Lapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. Aluslehtien ruoti on karheakarvainen ja yleensä noin 15-25 cm pitkä. Alimpien varsilehtienkin ruoti voi olla esim. noin 15 cm pitkä ja se lyhenee vartta ylöspäin asteittain muuttuen enintään kapeasti siipipalteiseksi, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ylempien lehtien lapa on tavallisesti puikea, kapeanpuikea tai suikeahko ja lantto-, tylppä- tai suippotyvinen sekä useimmiten pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Ylempien lehtien lapa on yleensä noin 3-8 cm pitkä ja noin 1-5 cm leveä. Kaikki lehdet ovat epäsäännöllisesti toistamiseen sahalaitaiset. Hampaat ovat kookkaat ja lavan tyviosassa usein lähes liuskamaiset. Lehdet ovat vihreät ja molemmin puolin karheakarvaiset.
Kukinto on lehtihangoissa olevien, yksittäisten tai 2-4 kukan viuhkojen muodostama latvaterttu, jonka kukat ovat pystyjä tai siirottavia ja lopulta hieman nuokkuvia. Alemmat hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja ylimmät ovat hyvin kapeanpuikeat, suikeat tai tasasoukan suikeat ja useimmiten noin 15-40 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 1,5-10 mm leveät. Kukkaperä on yleensä noin 5-20 mm pitkä ja kaljuhko tai karvainen. Yksittäisten kukkien perässä on tavallisesti esilehtipari, jonka lehdet ovat lähes tasasoukat ja noin 2-10 mm pitkät ja noin 0,3-1 mm leveät. Kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on karheakarvainen. Se alkaa heti kukinnan jälkeen laajeta. Verhiö on lähes tyveen saakka säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset, vihreät tai punaruskeat ja keskisuonestaan sekä laidoiltaan karheakarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja tyveltään noin 4-5 mm leveät.
Teriö on sinipunainen ja harvoin valkoinen. Se on avoimen kellomainen, yhdislehtinen ja säteittäisesti 5-liuskainen. Joskus liuskoja voi olla kuusi, seitsemänkin. Sisäpinta on harvakseen pitkä- ja valkokarvainen. Pituutta teriöllä on tavallisesti noin 25-45 mm ja leveyttä kärjestään suunnilleen pituutensa verran. Kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 10-20 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat tai hieman taakäänteiset. Heteitä on 5. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 7-12 mm pitkät. Sinipunertavan palhon osuus pituudesta on vain noin 2-3 mm. Ponsi on keltainen tai kellanruskea. Emi on 1-vartaloinen ja 3-luottinen. Vartalo on kukintavaiheessa tyveä lukuun ottamatta keltainen, tanakka ja tiheästi nystykarvainen. Luotit ovat keltaiset ja alaspäin kaartuvat. Vartalo luotteineen on noin 20-30 mm pitkä ja teriötä lyhyempi. Kukkapohjuksesta paisuva kota on nuokkuva, kolmilokeroinen, lähinnä pitkänpyöreä ja karvainen. Se on tavallisesti noin 7-10 mm pitkä ja noin 6-8 mm leveä. Kota aukeaa reikäluomaisesti eli puhkeavien reikien kautta tyviosastaan. Verhiönliuskat säilyvät kodan päässä loppuun saakka. Siemenet ovat soikeat, litteähköt, kellanruskeat ja siipipalteiset sekä noin 1,5 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on heinä-elokuu.
Varsankello on Suomessa harvinainen alkuperäinen laji Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinainen muinaistulokas Uudenmaan eliömaakunnassa. Se on myös koristekasvi, jonka myötä yksittäisiä villiytymiä on tavattu sieltä täältä, pohjoisimpana Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnista. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pähkinä- ja muut lehdot, lehtoniityt ja -pensaikot erityisesti kalkkiseuduilla. Laji näyttää menestyvän ainakin Ahvenanmaalla myös kallioisilla niityillä ja piennarruohikoissa. Viljelykarkulaiskasvupaikat ovat asutuksen lähialueilla mm. pientareilla, niityillä, joutomailla ja maankäsittelyalueilla. Muissa Pohjoismaissa varsankello kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Suomessa kasvaa alkuperäisenä, muinaistulokkaana tai vakiintuneena uustulokkaana 10 (sini)kellojen sukuun kuuluvaa lajia. Niistä vain ukonkello, C. latifolia, on varsankelloa muistuttava. Ukonkellon varsi on kuitenkin tylppäsärmäinen tai lähes liereä ja jokseenkin kalju. Lehti on pehmeäkarvainen ja sen laita on kertaalleen tai matalasti toistamiseen sahalaitainen. Lisäksi verhiönliuskat ja sikiäin ovat lähes kaljut.
Campanula trachelium – varsankello on harvinainen alkuperäinen laji Ahvenanmaan ja Varsinais-Suomen eliömaakunnissa sekä harvinainen muinaistulokas Uudenmaan eliömaakunnassa. Se kasvaa erityisesti kalkkiseutujen pähkinä- ja muissa lehdoissa, lehtoniityillä ja -pensaikoissa. Kasvupaikoiksi kelpaavat ainakin Ahvenanmaalla myös kallioiset niityt ja ruohoiset pientareet. Kuvassa seuralaisina ovat mm. metsäapila, Trifolium medium ja niittyheinäkaura, Arrhenatherum elatius. A, Vårdö, Lövö, Simskälaan vievän tien laitaniitty Lövösundet-merenlahden kohdalla, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankello on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 40-100 cm korkea. Aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat pitkäruotisia. Varsi on usein punaruskea. Kuvassa on seuralaisena mm. sikoangervo, Filipendula vulgaris. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-pikkusaari, kallioketo ja -niittyalue, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon kukinto on lehtihangoissa olevista kukista muodostuva latvaterttu, jonka kukat ovat pystyjä tai siirottavia ja lopulta hieman nuokkuvia. Alemmat hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset. A, Vårdö, Lövö, Simskälaan vievän tien laitaniitty Lövösundet-merenlahden kohdalla, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon kukat ovat terttulatvan hangoissa yksittäin tai kahdesta neljään kukan viuhkoina. Ylimmät hanka- eli tukilehdet ovat hyvin kapeanpuikeat, suikeat tai tasasoukan suikeat ja useimmiten noin 15-40 mm pitkät. Kukkaperä on yleensä noin 5-20 mm pitkä. Pisimmät perät ovat yksittäisissä kukissa. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-pikkusaari, kallioketo ja -niittyalue, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon verhiö on lähes tyveen saakka viisiliuskainen. Liuskat ovat kapean kolmiomaiset, pitkäsuippuisen teräväkärkiset ja keskisuonestaan sekä laidoiltaan karheakarvaiset. Ne ovat tavallisesti noin 10-15 mm pitkät ja tyveltään noin 4-5 mm leveät. Myös kehänalaisen sikiäimen sisältävä kukkapohjus on karheakarvainen. Teriönupuissa näkyvät siirottavina kärkiliuskojen laitakarvat. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Söderfjärdenin pitkän merenlahden pään rantalaitumen laitaniitty. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon teriö on sinipunainen ja harvoin valkoinen. Se on avoimen kellomainen ja säteittäisesti lähes aina viisiliuskainen. Sisäpinta on harvakseen pitkä- ja valkokarvainen. Pituutta teriöllä on tavallisesti noin 25-45 mm ja leveyttä kärjestään suunnilleen pituutensa verran. Varsi on teräväsärmäinen ja karheakarvainen. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-pikkusaari, kallioketo ja -niittyalue, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon teriön kärkiliuskat ovat lähinnä pyöristyneen kolmiomaiset ja suippopäiset sekä suorana yleensä noin 10-20 mm pitkät. Täyden kukinnan vaiheessa liuskat ovat kärjestään siirottavat tai hieman taakäänteiset. Emi on kolmiluottinen. Luotit ovat keltaiset ja alaspäin kaartuvat. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-pikkusaari, kallioketo ja -niittyalue, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon kukassa on viisi hedettä. Ne ovat lähes rihmamaiset ja useimmiten noin 7-12 mm pitkät. Emin vartalo on kukintavaiheessa tyveä lukuun ottamatta keltainen, tanakka ja tiheästi nystykarvainen. Vartalo luotteineen on noin 20-30 mm pitkä ja teriötä lyhyempi. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman lähistöllä oleva lehdesniitty, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon, kuten muidenkin kellojen, teriö on normaalisti viisiliuskainen. Tästä perusrakenteesta on kuitenkin toisinaan poikkeuksia. Kuvassa olevat saman yksilön teriöt ovat kuusi- ja seitsemänliuskaisia. Liuskapoikkeaman myötä yleensä myös muu kukan rakenne muuttuu. Teriöltään seitsemänliuskaisessa kukassa myös siitepölyään varistavia heteitä on seitsemän. Emin luotteja on puolestaan neljä. A, Lemland, Nåtö, biologisen aseman lähistölle oleva lehdesniitty, 11.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon aluslehdet ja alemmat varsilehdet ovat pitkäruotiset ja herttamaiset. Tyvilovi on leveä ja kärki suippo sekä terävä. Lapa on tavallisesti noin 5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-8 cm leveä. A, Lemland, Styrsön ja Nåtön välinen Rödgrundet-pikkusaari, rantametsikön laide, 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon varsilehdet ovat kierteisesti. Alimmat niistä ovat pitkäruotiset. Ruoti lyhenee vartta ylöspäin asteittain, kunnes lehdistä tulee kokonaan ruodittomia. Lehtilapa on herttamainen, puikea tai kapeanpuikea ja useimmiten pitkäsuippuisen teräväkärkinen. Kaikki lehdet ovat epäsäännöllisesti toistamiseen sahalaitaiset. Hampaat ovat kookkaat ja lavan tyviosassa usein lähes liuskamaiset. A, Vårdö, Lövö, Simskälaan vievän tien laitaniitty Lövösundet-merenlahden kohdalla, 13.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Campanula trachelium – varsankellon lehdet ovat molemmin puolin karheakarvaiset. Alapinnalla karvoitus on runsainta suonissa. A, Lemland, Järsö, ulkoilualue, Söderfjärdenin pitkän merenlahden pään rantalaitumen laitaniitty. 12.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 