Vaivero, Chamaedaphne calyculata, on pystyhaarainen ja tavallisesti noin 20-50 cm korkea, myrkyllinen varpu. Maavarsi on suikertava, juurehtiva ja jopa 2 m pitkä. Sen avulla laji pystyy kasvullisesti levittäytymään tiheiksi ja laajoiksikin varvikoiksi. Varret ovat puutuneet, ruskeat tai punaruskeat ja alempaa levyinä tai säikeinä hilseilevät sekä ylempää tiheästi kilpikarvaiset. Vuosiversot ovat kellanvihreät, ruskehtavat tai punertavat. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat jäykät, talvehtivat ja lyhytruotiset. Ruoti on noin 1-3 mm pitkä. Lehtilapa on soikea tai soikean pitkulainen ja laidoiltaan ehyt tai matalanyhäinen sekä kapeasti alaspäin kiertynyt. Yläpinta on tummahkonvihreä, karkea ja kilpikarvainen. Alapinta on hieman vaaleampi, usein ruskeasuomuinen ja tiheästi kilpikarvainen. Sen keskisuoni on koholla. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 10-40 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm. Talvehtivat lehdet muuttuvat ruosteen punaruskeiksi ja palautuvat keväällä taas vihreiksi, yhteyttäviksi lehdiksi.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, sivulle kaartuva, lehdekäs ja toispuolinen terttu, joka on tavallisesti noin 2-10 cm pitkä. Kukat ovat yksitellen kärkeä kohti pienenevien tukilehtien hangoissa. Tukilehti on varsilehden kaltainen. Ruoti on tavallisesti noin 0,5-2 mm pitkä ja lapa yleensä noin 3-20 mm pitkä ja noin 2-10 mm leveä. Kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kukassa on kahden vastakkaisen, kolmiomaisen ja kellanruskean ylälehden muodostama lisäverhiö, jonka lehdet ovat noin 1,5-2 mm pitkät ja tyveltään noin 1-1,5 mm leveät. Varsinainen verhiö on säteittäisesti 5-lehtinen. Verholehdet ovat kapean kolmiomaiset, ripsireunaiset ja vaaleanruskeat sekä noin 2,5-3,5 mm pitkät sekä tyveltään noin 1 mm leveät. Kukkaperä, lisäverhiö ja verholehdet ovat tiheästi kilpikarvaiset.
Kukkanuput muodostuvat jo edeltävän kesän aikana, kun verso muuten on jo hedelmävaiheessa. Kukka on nuokkuva ja sen teriö yhdislehtinen, ruukkumainen, valkoinen ja kärjestään 5-liuskainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja noin 5,5-6,5 mm leveä. Kolmiomaiset kärkiliuskat ovat noin 1,5-2 mm pitkiä ja lähes suoria tai kärjestään ulospäin kiertyviä. Heteitä on 10 ja ne jäävät kukintavaiheessa kokonaan teriön ahtaan tai kapeahkon suun sisäpuolelle. Ne ovat noin 4-5 mm pitkät ja kiinnittyneet teriöön varisten sen mukana. Palhot ovat valkoiset ja ponnet ruskeat. Ponnet ovat noin 2-2,5 mm pitkät ja kiinnittyneet palhoihin niin, että tyvi jää kannusmaiseksi lisäkkeeksi. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Valkoinen tai punainen vartalo on noin 5 mm pitkä. Luotti ja vartalon kärkiosa ulottuvat teriön suuaukon ulkopuolelle. Kukka tuottaa mettä, joka lisää pölyttäjien mielenkiintoa. Hedelmä on pallomainen, vihertävä, ruskehtava tai punertava ja 5-lokeroinen kota, joka on noin 2,5-3 mm pitkä. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivuva vartalo. Kota avautuu lokerosaumoistaan. Siemenet ovat soikeahkoja, vaalean- tai kellanruskeita ja kiiltäviä sekä noin 1 mm pitkiä. Normaali kukinta-aika on eteläisemmässä Suomessa toukokuu ja pohjoisessa kesäkuu.
Vaivero on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy etelästä päin, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Se on sopivilla paikoilla yleinen Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Etelä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalta Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntien linjalle saakka ja muualla harvinaisempi. Se kasvaa rämeillä (erityisesti mäntyvaltaisilla) ja rämerannoilla sekä harvemmin korvissa ja muiden soiden reunuksissa. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy hyvin harvinaisena Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa.
Chamaedaphne calyculata – vaivero on pystyhaarainen ja tavallisesti noin 20-50 cm korkea, myrkyllinen varpu. Sen maavarsi on suikertava, juurehtiva ja jopa 2 m pitkä. Maavartensa avulla vaivero pystyy kasvullisesti levittäytymään tiheiksi ja laajoiksikin varvikoiksi, kuten kuvan taka-alalla on nähtävissä. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron lehdet talvehtivat. Kukintavaiheessa ne näyttävät usein jo hieman valjuilta. Vuosikasvaimet ja uudet lehdet valtaavat varvut kukinnan loppuvaiheessa, jolloin edellisvuotiset lehdet saavat jo väistyä. Kuvassa on seuralaisena mm. suopursu, Rhododendron tomentosum. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron varret ovat ruskeat tai punaruskeat ja alempaa levyinä tai säikeinä hilseilevät. Lehdet ovat versossa kierteisesti. Kukinto on varren ja haarojen kärjessä oleva, sivulle kaartuva, lehdekäs ja toispuolinen terttu. Se on tavallisesti noin 2-10 cm pitkä. Kukat ovat yksitellen kärkeä kohti pienenevien tukilehtien hangoissa. Tukilehti on varsilehden kaltainen. Sen lapa on yleensä noin 3-20 mm pitkä ja noin 2-10 mm leveä. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron kukka on nuokkuva ja sen teriö ruukkumainen, valkoinen ja kärjestään viisiliuskainen sekä tavallisesti noin 5-6 mm pitkä ja noin 5,5-6,5 mm leveä. Kolmiomaiset kärkiliuskat ovat noin 1,5-2 mm pitkiä ja lähes suoria tai kärjestään ulospäin kiertyviä. Heteet jäävät kukintavaiheessa kokonaan teriön ahtaan tai kapeahkon suun sisäpuolelle. Sen sijaan emin luotti ja vartalon kärkiosa ulottuvat teriön ulkopuolelle. Kuten kuvasta on nähtävissä, teriöön kiinnittyneet heteet varisevat pois sen mukana. Kuvassa tertun kärkikukan takana väijyy pölyttäjiä kuolema kukkaravukin, Misumena vatia, muodossa. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron kukkaperä on noin 1-2 mm pitkä. Kukassa on kahden vastakkaisen, kolmiomaisen ja kellanruskean ylälehden muodostama lisäverhiö, jonka lehdet ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Varsinainen verhiö on säteittäisesti viisilehtinen. Verholehdet ovat kapean kolmiomaiset, vaaleanruskeat ja noin 2,5-3,5 mm pitkät. Kukkaperä, lisäverhiö ja verholehdet, kuten varren yläosa ja kärkikin, ovat tiheästi kilpikarvaiset. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron teriön suuaukko on yleensä ahdas. Suuaukon sisäpuolelle jäävät heteet ja mesi sekä ulkopuolelle ulottuva luotti edistävät ristipölytystä. Muurahaisilla ei ole imukärsää eivätkä ne muutenkaan välitä pölytysideasta. Niiden voimakkaat leuat avaavat kullekin kulkijalle oman aukon mesivarastoon. Niinpä jälkikin on kovin repaleisen näköistä. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron teriön sisärakenne paljastuu isommallekin tarkkailijalle muurahaisten varsin sumeilemattoman leukatyön sivutuotteena. Heteitä on kymmenen (lukumäärä näkyy paremmin edellisessä kuvassa). Ne ovat noin 4-5 mm pitkät ja niiden palhot ovat valkoiset ja ponnet ruskeat. Ponnet ovat noin 2-2,5 mm pitkät ja kiinnittyneet palhoihin niin, että tyvi jää kannusmaiseksi lisäkkeeksi. Emiö on yksivartaloinen ja -luottinen. Valkoinen tai punainen vartalo on noin 5 mm pitkä. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron kotahedelmä on pallomainen, vihertävä, ruskehtava tai punertava ja viisilokeroinen sekä noin 2,5-3 mm pitkä. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivuva vartalo. Kota avautuu lokerosaumoistaan. Kn, Suomussalmi, Kotiranta, Raatteentie noin 1 km Raatteenportista itään, tien varren venäläisten joukkohauta-alue rämeen laiteessa, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron kukinta on Etelä-Hämeen eliömaakunnassa kesäkuun alussa yleensä jo ohi. Vuosiversojen varret ovat tässä vaiheessa kellanvihreät, ruskehtavat tai punertavat ja uudet lehdet ovat heleimmillään. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 4.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaivero suosii erityisesti mäntyvaltaisia rämeitä. Sen voi löytää myös rämerannoilta ja harvemmin korvista ja muiden soiden reunuksista. Kn, Suomussalmi, Kotiranta, Raatteentie noin 1 km Raatteenportista itään, tien varren venäläisten joukkohauta-alue rämeen laiteessa, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron lehdet ovat jäykät ja lyhytruotiset. Ruoti on noin 1-3 mm pitkä. Lehtilapa on soikea tai soikean pitkulainen ja laidoiltaan ehyt tai matalanyhäinen sekä kapeasti alaspäin kiertynyt. Yläpinta on tummahkonvihreä, karkea ja kilpikarvainen. Alapinta on hieman vaaleampi, usein ruskeasuomuinen ja tiheästi kilpikarvainen. Pituutta lehtilavalla on tavallisesti noin 10-40 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-15 mm. Uusien versojen alut ovat toukokuussa jo hyvin nähtävillä. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 20.5.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron uusi lehtikerta on hedelmävaiheessa vehreimmillään ja vihersävy on voimakkain. Tässä vaiheessa kehittyvät myös uusien vuosiversojen seuraavan vuoden kukkanuput. Kn, Suomussalmi, Kotiranta, Raatteentie noin 1 km Raatteenportista itään, tien varren venäläisten joukkohauta-alue rämeen laiteessa, 10.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Chamaedaphne calyculata – vaiveron lehdillä on erikoinen talvehtimistapa. Ne muuttuvat ruosteen punaruskeiksi. Versoa voisi luulla jopa kuivuneeksi ja kuolleeksi. Keväällä kuitenkin lehtivihreä palaa suoniin ja lehdet ovat taas vihreitä ja yhteyttäviä uusien lehtien puhkeamiseen saakka. EH, Hattula, Retula, Retulansaarentien ja Vanajaveden Vittiänlahden välinen, mäntyvaltainen, ojitettu rämealue, 30.11.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 