- Chelidonium majus L. – keltamo
- Chelidonium L. – keltamot
- Papaveraceae – unikkokasvit
Keltamo, Chelidonium majus, on monivuotinen, maitiaisnesteellinen ja tavallisesti noin 40-60 cm korkea, myrkyllinen ruoho. Sen sisältämä maitiaisneste on punertavan keltaista. Juurakko on lyhyehkö, vankka, pysty tai vino ja ruskea. Se on puutunut ja toisinaan yläpäästään haaroittuva sekä vanhojen ruusukelehtien ruodintyvien ympäröimä. Varsia on yksi tai useampi. Niiden tyvellä on lehtiruusuke. Yksilöt ovat yksittäin, pieninä ryhminä tai toisinaan myös laajoina, peittävinä kasvustoina. Varsi on pysty, lehdekäs ja nivelistään haarova. Se on vihreä, sinivihreä tai harmaanvihreä, liereä ja ontto. Ainakin varren alaosa mutta usein myös yläosa ja haarat ovat harvakseen tai tiheämmin pitkäkarvaiset. Karvat ovat valkoiset, monisoluiset ja mutkaiset tai kähärät sekä yleensä noin 2-5 mm pitkät.
Ruusukelehdet ovat ruodilliset ja parilehdykkäiset. Lehtiruoti on tyveltään levenevä, yleensä varren tavoin karvainen ja noin 5-15 cm pitkä. Lehtilapa on ulkokehältään soikeahko tai vastapuikea ja yleensä noin 10-20 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 5-13 cm leveä. Päätölehdykän lisäksi lehdykkäpareja on useimmiten 2-4. Varsilehdet ovat kierteisesti. Alempana ne ovat lyhytruotiset ja latvaosassa lähes tai aivan ruodittomat. Lehdykkäpareja on päätölehdykän lisäksi yleensä 2 tai 3 ja lehtilapa on suhteessa pituuteen tavallisesti leveämpi kuin ruusukelehdillä. Kaikkien lehtien sivulehdykät ovat tavallisesti soikeita tai pyöreähköjä, jossain määrin liuskoittuneita ja epäsäännöllisesti pyöreän tai tylpän isohampaisia. Sivulehdykät ovat kookkaimmillaan useimmiten noin 6 cm pitkiä ja noin 5 cm leveitä. Päätölehdykkä on muuten samanlainen, mutta se on yleensä sivulehdyköitä kookkaampi ja päästään 3-liuskainen. Lehdykät ovat ruodilliset. Ruoti ja lavan keskiranka ovat tavallisesti siirottavasti karvaiset. Ruoti on useimmiten noin 2-20 mm pitkä ja erityisesti lavan kärkiosassa tyveltään yhdiskasvuinen rangan kanssa. Usein lavan kärkiosassa, lehdyköiden ruodin sivussa on vielä erillinen, pienempi lehdykkä. Kaikki lehdykät ovat päältä kellanvihreät tai vihreät ja kaljut sekä alta sini- tai harmaanvihreät ja suonista keskirangan tavoin siirottavakarvaiset. Alapinnalla on suonien välissä aika usein myös lyhyempää karvoitusta.
Kukinto on varren ja haarojen kärjessä. Se on lehtihankainen ja yleensä 3-10-kukkainen, hajanainen sarja. Kukintoperä on yleensä noin 3-10 cm. Sarjan kukkaperät ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät. Kukinto- ja kukkaperät ovat vaihtelevasti siirottavakarvaiset tai kaljut. Kukkaperän tyvellä on suippeneva, kalvomainen ja enemmän tai vähemmän karvainen tukilehti, joka on tavallisesti noin 1-5 mm pitkä. Kukkanuput ovat yleensä hieman vastakartiomaiset, kulmikkaat ja nipukkakärkiset. Nupussa kaksi vastakkain olevaa verholehteä suojaavat kukkaa. Ne ovat kellanvihreät ja avautumisvaiheessa jo lähes tai aivan keltaiset, joskus sinipunaiset sekä pitkän siirottavakarvaiset tai harvoin kaljut. Verholehdet ovat soikeahkot, kuperat ja tavallisesti noin 6-10 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 5-6 mm leveät. Ne varisevat kukan avautuessa.
Teriö on keltainen ja säteittäisesti lähes aina 4-lehtinen sekä tavallisesti noin 20-30 mm leveä. Terälehdet ovat vaakatasossa siirottavat tai alaviistot. Ne ovat lähinnä pyöreämuotoisen vastapuikeat ja yleensä noin 10-15 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 7-12 mm leveät Terälehtien laita on ehyt tai vaihtelevasti ja epäsäännöllisesti hampainen. Heteitä on paljon. Ne ovat keltaiset ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkät. Ponnen osuus pituudesta on noin 1,5-2 mm. Kukkapohjus on kehänpäällinen, vihreä ja liereä sekä yleensä noin 7-8 mm pitkä ja noin 1,5 mm leveä. Sen kärjessä oleva emi on 2-liuskaisine luotteineen noin 2-3 mm pitkä. Pituudesta luottiosuus on vajaa 1 mm. Hedelmä on kukkapohjuksesta pitenevä, 1-lokeroinen, liereä ja litumainen kota, joka on suora tai hieman mutkainen. Se on tavallisesti noin 20-60 mm pitkä ja noin 2-3 mm paksu sekä avautuu pitkittäin saumoistaan. Siemenet ovat kypsinä ruskeat, lähinnä pitkulaiset ja niissä on iso, valkoinen rasvalisäke eli elaiosomi. Siemenet ovat ilman rasvalisäkettä 1,2-1,8 mm pitkät ja noin 1 mm leveät. Kukinta-aika on kesä-elokuu.
Keltamo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se kasvaa yleisenä etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Pohjoisempana se on harvinainen muinais- tai uustulokas. Kasviatlaksessa on tuoreempia, osin yksittäisiä havaintoja Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Perä-Pohjanmaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä vanhan asutuksen piirissä olevat puutarhat, pihat, kirkkotarhat, hautausmaat, kiviaidat, seinänvierustat, pientareet ja joutomaat sekä asutuksen läheiset kalliorinteet, kivikot, lehtoiset metsät ja niiden laiteet. Muissa Pohjoismaissa keltamo kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Keltamon kukat ovat medettömät. Pääasiallisina pölyttäjinä toimivat siitepölyä hakevat hyönteiset. Kukan rakenne tukee pölytystä, sillä pitkän kukkapohjuksen kärjessä olevan emin luotit ovat samalla tasolla lukuisten, ympäröivien heteiden ponsien kanssa. Siemenet varisevat kodan saumoista kasviyksilön ympärille. Niissä on valkoinen rasvalisäke, joka houkuttelee muurahaisia. Muurahaiset kuljettavat siemeniä pesäänsä ja hukkaavat niitä matkan varrelle. Näin leviäminen mahdollistuu hieman kauemmaksikin. Alunperin keltamo on saapunut Suomeen todennäköisesti viimeistään keskiajalla munkkien tuomana rohdoskasvina. Vanhimmat kirjalliset merkinnät siitä löytyvät Kustaa Vaasan kirjeestä Viipurin varuskunnalle 1556. Turun seudun kasviluettelossa vuodelta 1683 se tunnettiin nimellä pääskyisen ruoho. Siitä valmistettua rohdosta on käytetty sisäisesti mm. maksatauteihin, virtsaamisvaivoihin, hinkuyskään ja hammassärkyyn. Ulkoisesti sitä on käytetty ainakin silmäsairauksiin sekä syylien ja känsien poistoon. Keltamon kaikki osat ovat myrkyllisiä ja maitiaisneste voi aiheuttaa kosketusihottumaa. Myrkky sisältää alkaloideja, jotka voivat lamauttaa keskushermostoa vaikuttaen mm. verenkiertoon ja hengitykseen.
Nykyisin keltamon sukuun kuuluu maailmanlaajuisesti vain kaksi lajia. Euroopassa kasvaa vain tässä esitelty keltamo, jota ei helposti sekoita muihin lajeihin.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keltamon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Chelidonium majus – keltamon erikoisennäköiset ja vaalean- tai kellanvihreät lehdet antavat lajille muista helposti erotettavan ilmiasun. Usein yläpäästään haarova juurakko ja ympärille tippuvat runsaat siemenet mahdollistavat tiheiden kasvustojen synnyn multaville paikoille. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan metsittynyt laitaosa, noin 50 m x 50 m:n tiheä kasvustoalue, 11.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamo on monivuotinen, tavallisesti noin 40-60 cm korkea ja myrkyllinen ruoho. Varsia on yksi tai useampi. Niiden tyvellä on lehtiruusuke. EH, Janakkala, Harviala, Harvialan kartanoon vievän tien laitametsikön reuna lähellä rakennuksia, 9.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon ruusukelehdet ovat ruodilliset ja alemmat varsilehdet lyhytruotiset sekä ylempänä lähes tai aivan ruodittomat. Varsilehtien lapa on suhteessa pituuteen usein leveämpi kuin ruusukelehdillä. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, metsittynyt, vanha saha- ja varikkoalue, niemen tyvi radan varressa, 13.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon kukinto on varren ja haarojen kärjessä. Se on lehtihankainen ja yleensä kolmesta kymmeneen kukkainen, hajanainen sarja. Teriö on keltainen ja säteittäisesti lähes aina nelilehtinen sekä tavallisesti noin 20-30 mm leveä. EH, Kouvola, Kuusankoski, Ahlmanintien varrella olevan Savonsuon peitetyn teollisuuskaatopaikan metsittynyt laitaosa, noin 50 m x 50 m:n tiheä kasvustoalue, 11.6.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon kukintosarjan kukkaperät ovat useimmiten noin 10-30 mm pitkät. Ne ovat vaihtelevasti siirottavakarvaiset tai kaljut. Kukkaperän tyvellä on suippeneva, kalvomainen ja enemmän tai vähemmän karvainen tukilehti, joka on tavallisesti noin 1-5 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Kullervontien laidalta nouseva, rinne, 3.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon kukkanupussa kaksi vastakkain olevaa verholehteä suojaavat kukkaa. Ne ovat yleensä kellanvihreät tai lähes keltaiset ja pitkän siirottavakarvaiset tai harvoin kaljut. Verholehdet varisevat kukan avautuessa. Heteitä on runsaasti. Ne ovat keltaiset ja tavallisesti noin 7-10 mm pitkät. Kukkapohjus on kehänpäällinen, vihreä ja liereä sekä yleensä noin 7-8 mm pitkä. Sen kärjessä oleva emi on kaksiliuskaisine luotteineen noin 2-3 mm pitkä. Hedelmöityksen jälkeen heteet tippuvat ja kukkapohjus kasvaa reilusti pituutta kohti kotavaihetta. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Kullervontien laidalta nouseva, rinne, 3.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon ruusukelehtien lavassa on päätölehdykän lisäksi lehdykkäpareja useimmiten kahdesta neljään. Kierteisissä varsilehdissä lehdykkäpareja on päätölehdykän lisäksi yleensä kaksi tai kolme. Sivulehdykät ovat tavallisesti soikeita tai pyöreähköjä, jossain määrin liuskoittuneita ja epäsäännöllisesti pyöreän tai tylpän isohampaisia. Ne ovat kookkaimmillaan useimmiten noin 6 cm pitkiä ja noin 5 cm leveitä. Päätölehdykkä on muuten samanlainen, mutta se on yleensä sivulehdyköitä kookkaampi ja päästään kolmiliuskainen. Lehdykät ovat ruodilliset. Ruodit ja lavan keskiranka ovat tavallisesti siirottavasti karvaiset. Usein lavan kärkiosassa lehdyköiden ruodin sivussa on vielä erillinen, pienempi lehdykkä. Lehdykät ovat päältä kellanvihreät tai vihreät ja kaljut. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Vanamontien ja Vuokontien välisen kävelytieuran laide, 15.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamon lehtilavan lehdykät ovat alta sini- tai harmaanvihreät ja suonista siirottavakarvaiset. Aika usein suonien välissä on myös lyhyempää karvoitusta. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Kullervontien laidalta nouseva, rinne, 3.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamo on vanha rohdoskasvi, jonka kaikki osat ovat myrkyllisiä. Vahingoittuneista osista purkautuva, punertavan keltainen maitiaisneste voi aiheuttaa kosketusihottumaa. EH, Hämeenlinna, Voutila, Myllyoja, Kullervontien laidalta nouseva, rinne, 3.6.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Chelidonium majus – keltamo voi sopivalla kasvupaikalla levittäytyä laajoiksi ja peittäviksi kasvustoiksi. U, Askola, keskusta, kirkon viereisen metsikön laita-alue, 12.6.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 