aikaisemmin Suomessa käytetty nimi C. helenioides auct.
Cirsium Mill. – (sulka)ohdakkeet
Asteraceae – asterikasvit
Huopaohdake, Cirsium heterophyllum, on monivuotinen, pysty, tanakka, melko kookas ja haaraton tai yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 50-120 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakasuoraan levenevä ja maarönsyinen. Rönsyisen juurakkonsa avulla laji voi muodostaa tiheähköjä ja laajojakin kasvustoja. Varsi haaroineen on harmaanvihreä tai punaruskehtava, liereä ja uurteinen sekä lähinnä seittikarvainen. Siipipalteita ja piikkejä ei ole.
Aluslehdet ovat ruodilliset ja useimmiten ehyet. Lapa on soikea tai kapeansoikea, yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja kiilatyvinen sekä tavallisesti noin 15-35 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 cm leveä. Lehtilaita on pienihampainen. Hampaat päättyvät hentoon, noin 1-2 mm pitkään piikkiin. Lehden yläpinta on vihreä ja kaljuuntuva tai harvemmin suonia myöten pysyvästi lyhytkarvainen. Alapinta on peittävästi huopakarvainen ja vaaleanharmaa. Lehtiruoti on noin lavan mittainen ja yhtenäisen siipipalteinen sekä lavan tavoin hampainen ja piikkinen. Lavan kiilamainen tyvi kapenee tasaisesti ruodiksi. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat aluslehtien tavoin ehytlaitaiset tai tätä useammin alemmat varsilehdet ovat kapean pariliuskaiset. Liuskaiset alemmat lehdet ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset, yleensä noin 15-25 cm pitkät ja liuskojen kohdalta leveimmillään noin 6-10 cm. Ylempänä lehdet ovat kapean kolmiomaiset tai suikeat ja ehytlaitaiset, usein noin 5-15 cm pitkät ja leveimmillään noin 0,5-2 cm leveät. Kaikki varsilehdet ovat ruodittoman sepivät ja niiden tyvi kiertää pyöreähkönä, leveänä kauluksena varren kokonaan tai osittain. Muilta ominaisuuksiltaan varsilehdet ovat aluslehtien kaltaiset.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat haarojen kärjessä yksittäin. Varren kärjessä olevan mykerön tyvellä on aika usein 1-3 lähes tai aivan perätöntä sivumykeröä. Kaikkiaan versossa on yleensä 1-10 mykeröä. Mykeröhaara tai -perä on lehtihankainen ja tavallisesti noin 1-20 cm pitkä. Monikukkaisen mykerön uloimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ympäröivät monikerroksisena, tiiviin puolipallomaisena suojuksena eli kehtona varsinaista kukintoa. Kehtosuomut ovat pystyt, kapean kolmiomaiset tai kielimäiset, yleensä heikohkosti kärkipiikkiset ja ainakin kärkiosan reunoiltaan tiheästi erittäin lyhytkarvaiset. Niiden pituus on noin 5-20 mm ja tyviosan leveys noin 2-3 mm. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä kukintoa vasten. Ulommat suomukerrokset ovat jäykät ja vihreät, vihreänruskeat tai punaruskeat. Sisimmät suomukerrokset ovat kärkiosastaan taipuisammat, sinipunaiset tai punaruskeat ja ulompia suomuja teräväkärkisemmät. Mykerön ulkomuoto on täydessä kukassaan partasutimainen, kun kukat nousevat tiheänä ”sutina” lähes kehdon mitan sen yläpuolelle. Kehto on tavallisesti noin 20-25 mm korkea ja suunnilleen samanlevyinen. Koko mykerö on täydessä kukassaan yleensä noin 35-40 mm korkea ja yläosastaan noin 35-45 mm leveä.
Mykerössä on yli 100 kukkaa. Neuvottomat, kookkaammat laitakukat puuttuvat. Mykerön kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Niiden tyvellä on vaalea, lähes koko mitaltaan pitkittäisesti liuskainen ja noin 5-6 mm pitkä tukisuomu. Verhiö on noin 16-20 mm pitkä ja muuntunut sulkahaiveniksi. Pelkkä teriö on yleensä noin 23-30 mm pitkä ja nousee korkealle kehdon yläpuolelle. Sen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka, noin 12-15 mm pitkä ja jää kehdon sisään. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean 5-liuskainen ja punainen tai vaaleanpunainen sekä harvoin valkoinen. Pituutta kärkiosalla on noin 11-15 mm. Heteitä on 5. Niiden sinipunaiset ja myöhemmin lähes tai aivan valkoiset sekä kapean tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Vartalo luotteineen nousee selvästi teriönliuskoja pitemmäksi ja se on kärkiosastaan yleensä vaaleanpunainen. Hedelmä on pitkulainen tai soikeahko, vähän litistynyt, sileä ja luunvalkoinen tai ruskehtava pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 3-5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on rengaspaksunnos ja leviämistä helpottava, valkoinen ja sulkahaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta elokuulle.
Huopaohdake on Suomessa alkuperäinen laji. Se on yleinen kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat yleensä rehevät metsät, korvet, letot, niityt ja kaikenlaiset pientareet sekä joutomaat. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.
Huopaohdakkeen emin vartalon tyvellä on mesiäinen. Se onkin monen muun asterikasvin ohella hyönteisten suosima mesikasvi. Myös siitepöly on haluttua ravintoa. Hyönteiset, erityisesti pistiäiset palkitsevat kasvit yleensä hyvällä pölytystuloksella. Pähkylöitä syntyy paljon ja osa niistä ehtii ennen pois leijailemistaan myös lintujen nokkaan. Huopaohdake on mieluista ravintoa ainakin ohdakeperhosen, Vanessa cardui, toukille, vaikka lajinimi viittaakin enemmän karhiaisiin. Huopaohdakkeet vähäpiikkisinä kelpaavat hyvin myös nisäkkäiden ravinnoksi.
Suomessa tavataan vakituisesti viittä sulkaohdakelajia, huopaohdakkeen lisäksi piikkiohdaketta, C. vulgare, suo-ohdaketta, C. palustre, pelto-ohdaketta, C. arvense ja keltaohdaketta, C. oleraceum. Muut ovat suuressa osassa Suomea yleisiä alkuperäislajeja tai muinaistulokkaita, mutta keltaohdake on uustulokas ja sellaisena myös varsin harvinainen. Lajit ovat niin omannäköisiään, ettei niitä helposti sekoita keskenään. Huopaohdake risteytyy joskus suo-ohdakkeen (alla olevan kuvasarjan viimeinen kuva) ja keltaohdakkeen kanssa.
Cirsium heterophyllum – huopaohdake on monivuotinen, pysty, tanakka ja haaraton tai yläosastaan haarova sekä tavallisesti noin 50-120 cm korkea. Aluslehdet ovat ruodilliset ja useimmiten ehyet. Lapa on soikea tai kapeansoikea, yleensä pitkäsuippuisen teräväkärkinen ja kiilatyvinen sekä tavallisesti noin 15-35 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-15 cm leveä. Lehtiruoti on noin lavan mittainen ja siipipalteinen. Varsilehdet ovat kierteisesti. Ne ovat aluslehtien tavoin ehytlaitaiset, kuten kuvan yksilöllä tai tätä useammin alemmat varsilehdet ovat pariliuskaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti Hirsimäki, Hirsimäenkadun varsi Myllyojan länsipuolella, 28.6.2008. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen juurakko on vaakasuoraan kasvava ja maarönsyinen. Juuriston ja rönsyjen avulla laji voi muodostaa tiheähköjä ja laajojakin kasvustoja. Kuvan monihaaraiset versotkin ovat todennäköisesti samaa yksilöä. Alemmat varsilehdet ovat, toisin kuin edellisessä kuvassa, pariliuskaiset. Varret haaroineen ovat harmaanvihreät tai punaruskehtavat. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen mykerökukat ovat lähes aina punaiset. Joskus yksilöistä perinnöllisistä syistä puuttuu kokonaan punaväri ja kukat ovat aivan valkoiset. Kuvanottovuonna lähekkäisiä, valkokukkaisia versoja oli 13 ja ne olivat melkoisella varmuudella samaa, poikkeavaa yksilöä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen mykeröt ovat haarojen kärjessä yksittäin. Kaikkiaan versossa on yleensä yhdestä kymmeneen mykeröä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Pikku-Parolantien varren niittykaista Parolantien risteyksen lähellä, 4.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen varsi haaroineen on liereä ja uurteinen sekä lähinnä seittikarvainen. Siipipalteita tai piikkejä ei ole. Mykeröhaarat tai -perät ovat tavallisesti noin 1-20 cm pitkiä. Tiiviisti suomujen peittämä mykerökehto on usein vihreänruskea tai kuvan yksilön tavoin tumman punaruskea. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen varren kärjessä olevan mykerön tyvellä on aika usein yhdestä kolmeen lähes tai aivan perätöntä sivumykeröä. Valkokukkaisen yksilön kehtosuomuista puuttuu punasävy kokonaan. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen sutimainen mykerö on kukkiessaan yleensä noin 35-40 mm korkea ja yläosastaan noin 35-45 mm leveä. Pelkkä kehto on tavallisesti noin 20-25 mm korkea ja suunnilleen samanlevyinen. Kehtosuomut ovat pystyt, kapean kolmiomaiset tai kielimäiset ja yleensä heikohkosti kärkipiikkiset. Niiden pituus on noin 5-20 mm ja tyviosan leveys noin 2-3 mm. Lyhimmät suomut ovat uloimpana kehdon tyvellä ja pisimmät sisimpänä. Ulommat suomukerrokset ovat jäykät ja sisimmät kärkiosastaan taipuisammat ja ulompia suomuja teräväkärkisemmät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä Näsiäntien varrella, 28.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen mykerössä on yli sata kukkaa. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia kehräkukkia. Teriön kärkiosa on torvimainen, noin 14-17 mm pitkä ja kapean viisiliuskainen. Liuskat ovat noin 4-6 mm pitkät. Heteiden sinipunaiset ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emin vartalo ja luotti nousevat reilusti teriönliuskoja pitemmälle. Kuvassa pystyjen kukkien siitepöly on purkautumassa eikä niiden emin vartalo ole vielä näkyvissä. Laitimmaisissa kukissa ponnet ovat tyhjät ja valjun valkoiset sekä vartalot luotteineen ovat kasvaneet teriön ulkopuolelle. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Rääpiälä, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 29.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen mykerön halkaisukuvasta näkyy sen rakenne. Kehräkukkien teriöiden kärkiosa nousee korkealle kehdon yläpuolelle ja valkoinen tyviosa jää mykerön sisälle. Jo tässä vaiheessa mykeröpohjuksen päällä ovat nähtävissä pähkyläaihiot. Sulkahaiveniksi muuntuneet verhiöt verhoavat teriöiden tyviosaa. Tyvellä näkyy poikittain ja irronneina sukasmaisia kukkien tukisuomujen liuskoja. EH, Hämeenlinna, Voutila, Louhentien ja Killinkitien kulmauksen laitaruohikko, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen kehräkukan teriö on yleensä noin 23-30 mm pitkä. Sen valkoinen tyviosa on rihmamaisen tasasoukka ja noin 12-15 mm pitkä. Teriön kärkiosa on torvimainen, kapean viisiliuskainen ja noin 11-15 mm pitkä. Verhiön sulkahaiventen pituus on yleensä noin 16-20 mm. EH, Hämeenlinna, Voutila, Louhentien ja Killinkitien kulmauksen laitaruohikko, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen pohjuspähkylä on pitkulainen tai soikeahko, vähän litistynyt, sileä ja luunvalkoinen tai ruskehtava. Se on tavallisesti noin 3-5 mm pitkä ja noin 1-1,5 mm leveä. Sen kärjessä on leviämistä helpottava, valkoinen ja sulkahaivenista muodostunut pappus eli kehräkukan verhiön muutunnainen. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laitaruohikko, 27.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen varsilehdet ovat ruodittoman sepivät, sillä niiden tyvi kiertää pyöreähkönä, leveänä kauluksena varren kokonaan tai osittain. Alemmat varsilehdet ovat useimmiten kapean pariliuskaiset. Ne ovat pitkäsuippuisen teräväkärkiset, yleensä noin 15-25 cm pitkät ja liuskojen kohdalta leveimmillään noin 6-10 cm. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum – huopaohdakkeen varsilehtien liuskaisuus vähenee vartta ylöspäin mentäessä ja loppuu latvaosassa kokonaan. Kaikkien lehtien laidat ovat pienihampaiset. Hampaat päättyvät hentoon, noin 1-2 mm pitkään piikkiin. Lehden yläpinta on vihreä ja kaljuuntuva sekä alapinta peittävästi huopakarvainen ja vaaleanharmaa. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, laaja peltoaukea, Hämeen Härkätien laita, 26.6.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Cirsium heterophyllum x palustre – huopaohdakkeen ja suo-ohdakkeen risteymä muistuttaa mykeröiltään usein enemmän huopaohdaketta. Kuvan yksilössä ei ole siipipalteita eikä vahvapiikkisyyttä. Mykeröitä on kuitenkin ainakin 35. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varrella olevan maanläjitysalueen kaakkoispää, 8.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 