- Cota tinctoria (L.) J. Gay – keltasauramo
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Anthemis tinctoria L.
- Cota J. Gay – piirtosauramot
- Asteraceae – asterikasvit
Keltasauramo, Cota tinctoria, on monivuotinen, pysty ja yksi- tai monivartinen ruoho, joka on tavallisesti noin 20-80 cm korkea. Juurakko on vaakasuoraan leviävä ja haarova muodostaen tiheitäkin kasvustoja. Varsi on jäykkä, yläosastaan haarova, matalasärmäinen ja ainakin latvaosastaan lyhyesti valkoisen villakarvainen. Se on vihreä tai tyviosastaan punaruskea.
Lehdet ovat jokseenkin ruodittomat ja varrella kierteisesti. Ne ovat ylimpiä lehtiä lukuun ottamatta ulkokehältään soikeahkot ja 2 kertaa säännöllisen pariliuskaiset sekä yleensä noin 2-6 cm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3,5 cm leveät. Ylimmät lehdet ovat usein ulkokehältään enintään kapeansoikeat ja vain kertaalleen pariliuskaiset sekä em. mittoja pienemmät. Uloimmat liuskat ovat suikeahkot tai pienimmillään hammasmaiset, litteät ja otakärkiset sekä tavallisesti noin 1-6 mm pitkät ja noin 0,5-2 mm leveät. Alemmissa lehdissä liuskat ovat usein otapäisen hammaslaitaiset ja ylemmissä ehytlaitaiset. Lehdet ovat vihreät tai harmaanvihreät ja päältä niukkakarvaiset sekä alta tiheästä villakarvoituksesta harmahtavat.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren ja sen haarojen kärjessä yksittäin. Kukintomykeröitä on vartta kohti yleensä 1-10. Mykeröt ovat varsissa ja haaroissa harvana, lähes tasahuiskilomaisena ryhmänä. Niiden alapuoli on tavallisesti noin 10-20 cm:n matkalta lehdetön. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten 3-4 tiiviinä, lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset ja tiheydeltään vaihtelevasti valkoisen villakarvaiset. Uloimmat niistä ovat lähinnä kapean kolmiomaiset ja sisemmät kielimäisen suikeahkot ja yleensä pyöreähköpäiset. Suomujen keskiosa on vihreä ja laidat kalvoreunaiset. Erityisesti sisempien suomujen kärkiosa on laajasti kalvomainen ja reunastaan epäsäännöllisen ruskehtavaripsinen. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 4-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät.
Kukintomykerö on kokonaisuudessaan tavallisesti noin 25-45 mm leveä. Siinä on kahdenlaisia kukkia. Uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 20-35 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden teriön tyvi on noin 1,5-2 mm pitkä. Kielimäinen kärkiosa on kirkkaankeltainen, kapeansoikea ja yleensä noin 5-15 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveä ja kärjestään pienihampainen. Kärjelliset kielikukat ovat tiiviimmillään lomittain tai lähes allekkain. Joskus harvoin ne puuttuvat kokonaan. Muut kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on satoja. Niiden tyviosa on noin 1,5 mm pitkä ja torvimainen kärkiosa noin 3-3,5 mm pitkä sekä päästään 5-liuskainen. Ilman laitakukkien keltaista kärkiosaa kehräkukkien muodostama mykerö on tavallisesti noin 13-18 mm leveä ja puolipallomainen. Mykeröpohjus on täyteinen, kupera ja kukinnan loppuvaiheessa kekomainen. Kukkien tyvellä ovat keltaiset, äimämäiset ja lähes kehräkukan mittaiset tukisuomut. Verhiö on hyvin matala, kalvomainen pallerengas tai se puuttuu.
Heteitä on 5. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Sen tyvellä on mesiäinen. Heteet ja vartalo luotteineen nousevat teriönliuskoja pitemmiksi. Hedelmä on lähes tappimainen, kulmikas, uurteinen, aluksi luunvaalea ja kypsänä ruskea pohjuspähkylä, joka on tavallisesti noin 1,5-2 mm pitkä ja noin 0,5 mm leveä. Sen kärjessä on yleensä verhiöstä kehittynyt, kapea ja pallerengasmainen pappus. Normaali kukinta-aika on kesä-syyskuu.
Keltasauramo on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana jo ennen 1600-luvun puoltaväliä. Se on aika yleinen Etelä-Suomessa, mutta yksittäisiä havaintoja on tehty kaikista eliömaakunnista, joskin Pohjois-Suomen raportoidut esiintymät ovat valtaosin hyvin vanhoja. Kasvupaikkoina ovat lähinnä pientareet, kedot, ahot, niityt, kalliot, pellot, tien- ja radanvarret sekä joutomaat ja satamat. Lajia käytetään myös koristekasvina ja se voi villiintyä pihojen lähipiiriin. Muissa Pohjoismaissa keltasauramo kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Keltasauramon katsottiin aikaisemmin olevan Suomessa uustulokas. Turun seudulla suoritetuissa kaivauksissa sen siemeniä löydettiin kuitenkin 1300-1500-luvuilta olevista maakerrostumista. Runsaimmillaan ja laajimmillaan laji oli kuitenkin 1800-luvulla heinänviljelyn yleistyessä. Sen siemeniä kulkeutui monen muun rikkakasvin ohella Suomeen eteläisemmästä Euroopasta heinänsiemenen mukana. Sitä mukaa kuin siementen puhdistusmenetelmät kehittyivät, keltasauramo alkoi viljelymailla taantua ja siirtyi enemmän kedoille, pientareille ja joutomaille. Kuluvalla vuosituhannella laji on alkanut taas yleistyä erityisesti tienvarsilla. Ainakin osittain tämä johtunee siemenseoksista, joihin on ehkä tarkoituksella lisätty lajin siemeniä. Keltasauramon tieteellinen lajinimi viittaa sen käyttöön värikasvina. Mykeröistä ja lehdistä saadaan keltaista väriainetta, jota on käytetty erityisesti villan värjäämiseen.
Keltasauramoa ei helposti sotke muihin lajeihin. Se kuului aikaisemmin (koro)sauramoiden Anthemis-sukuun. Suvun Suomessa tavattujen lajien laitakukat ovat kuitenkin valkoiset. Piirtosauramoiden Cota-suvusta on tehty yksittäisiä havaintoja kolmesta muustakin lajista, mutta kaikki havainnot ovat hyvin vanhoja. Keltalaitakukkaisista ja liuskalehtisistä asterikasveista eniten samankaltaisuutta lienee kruunusuvikakkaran, Glebionin coronaria, kanssa, joka on Suomessa hyvin harvinainen satunnaistulokas. Sen laitakukkien kieli on kuitenkin usein kaksivärinen niin, että tyviosa on keltainen ja kärkiosa valkoinen. Mykerön alapuoli on tavallisesti vain lyhyehkösti lehdetön. Lisäksi kasvi on kalju tai vähäkarvainen. Varsinkin alempien lehtien uloimmat liuskat ovat selvästi leveämmät kuin keltasauramolla. Leveyttä on usein noin 2-4 mm. Jos on mahdollisuus tarkastella lähemmin kypsää mykeröä, voi havaita, että laita-alueiden pähkylät ovat kolmikulmaiset ja leveähkösti siipipalteiset.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keltasauramon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Cota tinctoria – keltasauramo on yksivartinen tai usein, kuten kuvassa, monivartinen ja tavallisesti noin 20-80 cm korkea, monivuotinen ruoho. Kuvassa näkyvimpinä seuralaisina ovat (kylä)neidonkieli, Echium vulgare ja komealupiini, Lupinus polyphyllus. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon varsi on tavallisesti yläosastaan haarova. Kukintomykeröitä on yleensä vartta kohti enintään kymmenen. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon kukintomykeröt ovat varsien ja haarojen kärjessä yksittäin. Niiden alaosa on kuperan puolipallomainen. Mykerön alapuolinen varsi on yleensä noin 10-20 cm:n matkalta lehdetön. Kuvan linnamaisemassa seuralaisena (kylä)neidonkielen ja komealupiinin lisäksi on myös rikkajuola, Elytrigia repens subsp. repens. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon laitakukkien kieli on kirkkaankeltainen. Kukintomykeröt ovat varsissa ja haaroissa harvana, lähes tasahuiskilomaisena ryhmänä. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon kukintomykerö on kokonaisuudessaan yleensä noin 25-45 mm leveä. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon mykerön uloimpina laitakukkina on tavallisesti noin 20-35 kielikukkaa, jotka ovat yksineuvoisia emikukkia. Niiden kielimäinen kärkiosa on kapeansoikea ja yleensä noin 5-15 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 2-5 mm leveä ja kärjestään pienihampainen. Laitakukkien kielet ovat tiiviimmillään lomittain tai lähes allekkain. Kehräkukkien muodostama mykerön keskiosa on useimmiten noin 13-18 mm leveä. Sen kukinta etenee kehämäisesti laidoilta keskustaa kohti. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 30.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon kukintomykerössä on kaikkiaan satoja kaksineuvoisia, keltaisia kehräkukkia. Ne ovat torvimaisia ja niiden kärkiosa on viisiliuskainen. Yhdiskasvuiset heteet ja kaksihaaraiset luotit nousevat jonkin verran torven yläpuolelle. Kuvassa hedeaktiiviset kukat näkyvät nuppuvaiheisen ja vielä alempana olevan keskustan ympärillä. Siitepöly houkuttelee aterialle mm. kärpäsiä. Emivaiheessa olevat kukat näkyvät mykerössä hieman ulompana. Näyttää kuin kukkien poikki kulkisi lyhyitä, keltaisia viivoja. Ne ovat levälleen auenneita luottiliuskoja. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 10.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon mykerön halkaisukuvasta ilmenee kukinnon rakenne. Alimpana oleva mykeröpohjus on täyteinen. Sen päällä ovat keltaiset, äimämäiset ja lähes kehräkukan mittaiset tukisuomut. Kehräkukkien tyviosa on noin 1,5 mm pitkä ja torvimainen kärkiosa noin 3-3,5 mm pitkä. Kuvan vasemmassa laidassa olevassa kukassa näkyy myös verhiö, joka on vain hyvin matala, kalvomainen pallerengas. Sen alapuolella on kehittymässä oleva, lähes valkoinen pähkylä. EH, Hämeenlinna, Sairio, rautatien ja Vanajaveden rannan välissä kulkevan ulkoilureitin laide, 10.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat useimmiten kolmena tai neljänä tiiviinä, lomittaisena rivinä. Niitä kattaa tiheämpi tai harvempi, valkoinen villakarvoitus. Kehtosuomut ovat eripituiset. Niiden keskiosa on vihreä ja laidat kalvoreunaiset. Erityisesti sisempien suomujen kärkiosa on laajasti kalvomainen ja reunastaan epäsäännöllisen ruskehtavaripsinen. Kehtosuomut ovat tavallisesti noin 4-6 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-2 mm leveät. U, Järvenpää, Ristinummi, yritysalueen laidan maavalli, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramon lehdet ovat alapuolelta yläpintaa tiheämmin karvaiset. Uloimmat liuskat ovat tavallisesti noin 1-6 mm pitkät ja noin 0,5-2 mm leveät. Alemmissa lehdissä liuskat ovat usein, kuten kuvassa, otapäisen hammaslaitaiset. U, Vantaa, Hakkila, Honkanummentieltä Lahdenväylän itäpuolta etelään lähtevän kevyenliikenteenväylän laitaruohikko, 1.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Cota tinctoria – keltasauramo on Suomessa muinaistulokas, joka yleistyi siemenrikkana heinänviljelyn laajetessa. Nykyisin se on viljelymaita yleisempi Etelä-Suomen teiden ja ratojen varressa. Toisinaan se muodostaa vaakatasossa levittäytyvän juuristonsa avulla tiheitäkin kasvustoja. V, Salo, Suomusjärvi, Lahnajärvi, Helsingin ja Turun välisen moottoritien Lahnajärvelle vievän liittymän laide leikatun kallioseinämän tyvellä, 3.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 