Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka

  • Dianthus arenarius L. – hietaneilikka
  • subsp. borussicus Vierh. – idänhietaneilikka
  • Dianthus L. – (tuoksu)neilikat
  • Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka, Dianthus arenarius subsp. borussicus, on monivuotinen, noin 15-30 cm korkea, melko tiiviisti mätästävä ja monivartinen ruoho. Sillä on vankka, syvälle kasvava paalujuuri. Juurakosta nousee lyhyehköjä, osittain puutuneita ja tiheään haarovia varsia, joiden kärkiin versovat aluslehdet ja kukkavarret. Yksilöt voivat laajeta jopa 100-kukkavartisiksi mättäiksi. Kukkavarret ovat pystyjä tai tyvestä kohenevia, ohuita ja kaljuja. Ne ovat haarattomia tai useammin yläosastaan harvahkohaaraisia. Aluslehdet ovat tyviversoissa vastakkain pareittain ja tiheästi allekkain. Vastakkaisia varsilehtipareja on kukintohaarojen alapuolella tavallisesti 4-5. Kaikki lehdet ovat hyvin kapean tasasoukkia, terävähkökärkisiä, ruodittomia ja tyvestään noin 1 mm:n mittaiseen tuppeen yhteenkasvaneita. Ne ovat noin 1,5-5 cm pitkiä ja vain 0,5-1,5 mm leveitä sekä harmahtavanvihreitä. Lehtilaidat ovat usein hyvin lyhytripsiset tai karheat. Kukkahaarojen lehdet ovat alempien varsilehtien kaltaisia, mutta neulasmaisia ja noin 0,5-1,5 cm pitkiä ja enintään 0,5 mm leveitä.

Kukinnon haarat ovat lehtihankaisia ja yksikukkaisia. Kukat ovat varsien ja haarojen kärjissä pystyinä tai sivulle kääntyneinä. Kukkien tukilehtipari on suikea tai kapeansoikea ja teräväkärkinen sekä noin 2-5 mm pitkä. Kukkaperä on noin 5-20 mm pitkä eikä muodoltaan eroa sitä edeltävästä haaran osasta. Kukan verhiön tyvellä on suvulle ominaisesti ulkoverhiö, joka muodostuu kahdesta tai useammin neljästä vastakkaisesta suomusta. Ne ovat leveänpuikeita tai vastapuikeita, nipukka- tai lyhyesti otakärkisiä sekä leveästi kalvoreunaisia ja vihertäviä, vaaleanruskeita tai punaruskeita. Mittaa niillä on noin 4-8 mm ja leveyttä 3-5 mm. Verhiö on pitkä ja kapean lieriömäinen, tiheä- ja ainakin 35-suoninen sekä yhdiskasvuinen ilman kalvomaisia saumoja. Se on vihertävä tai punaruskea ja kärkihampaineen noin 25-30 mm pitkä ja 3-4 mm leveä. Verhiön kärkihampaita on 5 ja ne ovat kolmiomaiset tai kapean kolmiomaiset ja laidoiltaan vaalean kalvoreunaiset sekä noin 3-4 mm pitkät.

Kukka on kaksineuvoinen ja lisäteriötön. Teriö on hyvin liuskareunainen ja noin 30-40 mm läpimitaltaan. Terälehtiä on 5 ja ne ovat valkoiset tai hyvin harvoin punertavat. Terälehtien kärkiosa on yleensä leveä ja syvään hienoliuskainen ja noin 15-18 mm pitkä. Terälehden tyviosa on kapean tasasoukka, ainakin kärkiosan mittainen ja syvälle verhiöön ylettyvä. Valkoisia heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 2. Hedelmä on lieriömäinen, noin 25-30 mm pitkä ja 4-5 mm paksu kota, joka on noin 4-8 mm verhiötä pitempi. Kota avautuu päästään 4-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähkön kilpimäisiä, hieman kurttupintaisia ja mustia sekä läpimitaltaan noin 1,5-2 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Hietaneilikka on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy harvinaisena Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kainuun eliömaakunnissa, Sitä on tavattu 2000-luvulla myös Pohjois-Savon eliömaakunnasta, Pieksämäeltä. Luontaisina kasvupaikkoina ovat avoimet, hiekkakankaat ja -harjut sekä -rinteet tai rapautuneet kalliopinnat. Monen muun lajin tavoin se on myös siirtynyt hyödyntämään ihmistoiminnan avoimina pitämiä paikkoja, kuten soraisia tienvarsileikkauksia. Laji on rauhoitettu. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on suppean esiintymisalueensa ja taantumisen tai esiintymisen voimakkaan pirstoutumisen vuoksi todettu erittäin uhanalaiseksi (EN). Uhanalaisuuteen vaikuttavina tekijöinä ovat lähinnä metsien uudistamis- ja hoitotoimet, rakentaminen, kaivannaistoiminta, avoimien alueiden sulkeutuminen ja vieraat lajit sekä keräily ja poiminta. Suomessa esiintyvää alalajia, idänhietaneilikkaa, ei muissa Pohjoismaissa ole. Sen sijaan eteläisimmässä Ruotsissa kasvaa lajin nimialalaji, etelänhietaneilikka, subsp. arenarius.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle hietaneilikan (kaikkia havaintoja ei ole kirjattu alalajitasolle) esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka vaatii menestyäkseen avointa hiekka- tai soramaata. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka vaatii menestyäkseen avointa hiekka- tai soramaata. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka kasvattaa soramaahan vankan ja pitkän paalujuuren, Se mätästää lyhyin varsin tyvestään ja kasvattaa haarojen kärkiin aluslehtikimppuja (oikealla alhaalla) ja kukkavarsia. Hyvinvoivissa, laajoissa yksilöissä voi olla satakin kukkavartta. V, Raasepori, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka kasvattaa soramaahan vankan ja pitkän paalujuuren, Se mätästää lyhyin varsin tyvestään ja kasvattaa haarojen kärkiin aluslehtikimppuja (oikealla alhaalla) ja kukkavarsia. Hyvinvoivissa, laajoissa yksilöissä voi olla satakin kukkavartta. V, Raasepori, 19.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka voi myös hyötyä ihmistoiminnasta, joka avaa sille umpeutuvaa tai jo umpeutunutta aluskasvillisuutta. Kuvan kasvupaikka on myllätty maanrakennustöissä noin 15 vuotta ennen kuvan ottamista. Hyötyjänä seurassa on mm. harjuajuruoho, Thymus serpyllum subsp. serpyllum. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka voi myös hyötyä ihmistoiminnasta, joka avaa sille umpeutuvaa tai jo umpeutunutta aluskasvillisuutta. Kuvan kasvupaikka on myllätty maanrakennustöissä noin 15 vuotta ennen kuvan ottamista. Hyötyjänä seurassa on mm. harjuajuruoho, Thymus serpyllum subsp. serpyllum. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka joutuu kamppailemaan avoimesta elintilasta muiden lajien kanssa. Juurelle levittäytyy vahva kilpailija, sianpuolukka, Arctostaphylos uva-ursi. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka joutuu kamppailemaan avoimesta elintilasta muiden lajien kanssa. Juurelle levittäytyy vahva kilpailija, sianpuolukka, Arctostaphylos uva-ursi. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukiltaan erikoinen. Ne ovat noin 30-40 mm leveitä ja terälehdet ovat hyvin ripsureunaisia. Myös terälehtien muoto vaihtelee samassakin yksilössä. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukiltaan erikoinen. Ne ovat noin 30-40 mm leveitä ja terälehdet ovat hyvin ripsureunaisia. Myös terälehtien muoto vaihtelee samassakin yksilössä. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on valkoterälehtinen. Terälehtien kärkiosa on yleensä leveä ja syvään hienoliuskainen ja noin 15-18 mm pitkä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja heteitä on kymmenen ja emin luotteja kaksi. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on valkoterälehtinen. Terälehtien kärkiosa on yleensä leveä ja syvään hienoliuskainen ja noin 15-18 mm pitkä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja heteitä on kymmenen ja emin luotteja kaksi. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukiltaan lähes aina viisiterälehtinen. Poikkeus vahvistanee säännön. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukiltaan lähes aina viisiterälehtinen. Poikkeus vahvistanee säännön. V, Raasepori, 18.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukkaverhiöiltään pitkä ja kapea. Ne ovat liereitä, noin 25-30 mm pitkiä ja 3-4 mm leveitä. Väri on kuvan kukkien tapaan punaruskea tai vihertävä. Kuvan alaosassa näkyy sivustaan haljennut verhiö, josta on pullahtanut ulos heteitä ja yksi terälehti. Kuten kuvasta näkyy, terälehden tyviosa on kapean tasasoukka ja ainakin yhtä pitkä kuin sen liuskainen kärkiosa. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on kukkaverhiöiltään pitkä ja kapea. Ne ovat liereitä, noin 25-30 mm pitkiä ja 3-4 mm leveitä. Väri on kuvan kukkien tapaan punaruskea tai vihertävä. Kuvan alaosassa näkyy sivustaan haljennut verhiö, josta on pullahtanut ulos heteitä ja yksi terälehti. Kuten kuvasta näkyy, terälehden tyviosa on kapean tasasoukka ja ainakin yhtä pitkä kuin sen liuskainen kärkiosa. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on sukunsa muiden lajien tavoin ulkoverhiöllinen. Putkimaisen, pitkän verhiön tyvellä on kaksi tai neljä ulkoverhiösuomua, jotka ovat nipukkakärkisiä ja kalvoreunaisia. Kota on noin 25-30 mm pitkä ja 4-5 mm paksu. Se on jonkin verran verhiötä pitempi. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on sukunsa muiden lajien tavoin ulkoverhiöllinen. Putkimaisen, pitkän verhiön tyvellä on kaksi tai neljä ulkoverhiösuomua, jotka ovat nipukkakärkisiä ja kalvoreunaisia. Kota on noin 25-30 mm pitkä ja 4-5 mm paksu. Se on jonkin verran verhiötä pitempi. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on avoimella kanervanummella jo täysin ohittanut kukintansa. Kukista vain puolenkymmentä on hyönteispölytyksen myötä kehittynyt kodiksi. St, Jämijärvi, 22.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on avoimella kanervanummella jo täysin ohittanut kukintansa. Kukista vain puolenkymmentä on hyönteispölytyksen myötä kehittynyt kodiksi. St, Jämijärvi, 22.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka kukkii useiden kasvioppaiden mukaan heinä-elokuussa. Ilmaston lämpeneminen on aikaistanut kukintaa jo lähes kuukaudella, kuten tämäkin kuvasarja osoittaa. Elokuun puolivälin jälkeen kukinta ei ollut pelkästään ohi, vaan kodatkin olivat jo avautuneet. Avautuminen tapahtuu 4-liuskaisesti. St, Jämijärvi, 22.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka kukkii useiden kasvioppaiden mukaan heinä-elokuussa. Ilmaston lämpeneminen on aikaistanut kukintaa jo lähes kuukaudella, kuten tämäkin kuvasarja osoittaa. Elokuun puolivälin jälkeen kukinta ei ollut pelkästään ohi, vaan kodatkin olivat jo avautuneet. Avautuminen tapahtuu 4-liuskaisesti. St, Jämijärvi, 22.8.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus - hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on hyvin kapealehtinen. Aluslehdet ja varsilehdet ovat vastakkain pareittain ja ne ovat tyvestä kasvaneet yhteen lyhyeen tuppeen. Lehdillä on pituutta noin 1,5-5 cm ja leveyttä vain 0,5-1,5 mm. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Dianthus arenarius subsp. borussicus – hietaneilikka subsp. idänhietaneilikka on hyvin kapealehtinen. Aluslehdet ja varsilehdet ovat vastakkain pareittain ja ne ovat tyvestä kasvaneet yhteen lyhyeen tuppeen. Lehdillä on pituutta noin 1,5-5 cm ja leveyttä vain 0,5-1,5 mm. V, Kemiönsaari, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto

Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto