Ketoneilikka, Dianthus deltoides, on monivuotinen, noin 15-30 cm korkea, harvaan mätästävä ja monivartinen sekä vihreä tai sinivihreä ruoho. Sillä on hoikka paalujuuri, joka haaroo yläpäästään. Haaroista versovat lyhyehköt, kukattomat varret ja kukkavarret. Kukattomia varsia on yleensä runsaasti ja ne ovat kohenevia tai tyvestä rentoja ja juurehtivia sekä tiheälehtisiä. Kukkavarret ovat lukuisia, tyvestä kohenevia, hoikkia ja yläosastaan jäykkiä sekä harvahkohaaraisia, liereitä ja hyvin lyhytkarvaisia (lajin karvoitus on nähtävissä vain luupilla). Kukattomien varsien lehdet ovat lähinnä suikeat sekä noin 10-20 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 mm leveät. Varsilehdet ovat pystyt, tasasoukat tai kapean suikeat sekä noin 10-30 mm pitkät ja noin 1-2,5 mm leveät. Kaikki lehdet ovat ruodittomia sekä pareittain vastakkain ja tyvestään noin 1-2 mm:n mittaiseen tuppeen yhteenkasvaneita. Ne ovat hyvin lyhytkarvaisia ainakin laidoiltaan ja alapinnan keskisuonesta sekä usein myös yläpinnaltaan.
Kukinnon haarat ovat lehtihankaisia ja yksikukkaisia. Kukat ovat varsien ja haarojen kärjissä pystyinä. Kukkien tukilehtipari on varsilehtien kaltainen ja noin 5-10 mm pitkä. Kukkaperä on noin 10-15 mm pitkä eikä muodoltaan eroa sitä edeltävästä haaran osasta. Kukan verhiön tyvellä on suvulle ominaisesti ulkoverhiö, joka muodostuu kahdesta tai neljästä vastakkaisesta suomusta. Ne ovat puikeita sekä äkkijyrkästi ja yleensä pitkästi otakärkisiä. Ne ovat leveästi kalvoreunaisia ja vihertäviä, ruskehtavia tai sinipunertavia. Mittaa niillä on otineen noin 6-9 mm ja leveyttä noin 3-4 mm. Verhiö on kapean lieriömäinen, tiheä- ja ainakin 35-suoninen sekä yhdiskasvuinen ilman kalvomaisia saumoja. Se on nukkakarvainen tai kalju sekä vihertävä tai sinertävän tai ruskehtavan punertava ja kärkihampaineen noin 11-19 mm pitkä ja noin 3-4 mm leveä. Verhiön kärkihampaita on 5 ja ne ovat kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja laidoiltaan kapean kalvoreunaiset sekä noin 4-5 mm pitkät.
Kukka on kaksineuvoinen ja lisäteriötön sekä noin 15-20 mm leveä. Terälehtiä on 5 ja ne ovat purppuran- tai vaaleanpunaiset tai harvoin valkoiset. Terälehtien kärkiosa on päätään kohti jonkin verran levenevä sekä kärkiosastaan epäsäännöllisesti hampainen ja noin 6-8 mm pitkä. Se on erityisesti tyviosastaan valkopisteinen ja harvahkosti valkokarvainen. Lisäksi teriön nielun lähellä terälehtiä kiertää tummanpunainen ja siksak-kuvioinen rinki. Terälehden tyviosa on kapean tasasoukka ja noin kärkiosan mittainen ja verhiön sisään jäävä. Heteitä on 10 ja niiden palhot ovat valkoisehkoja tai punertavia ja ponnet vaaleita tai sinipunaisia. Emin vartaloita ja luotteja on 2. Luotit ovat karvaisia sekä valkoisehkoja tai punertavia ja yleensä kierteisiä. Hedelmä on kapean soikea, noin 11-13 mm pitkä ja noin 3-3,5 mm paksu kota, joka on suunnilleen verhiön mittainen. Kota avautuu päästään 4-liuskaisesti. Siemenet ovat pyöreähkön kilpimäisiä, hieman kurttupintaisia ja mustahkoja sekä läpimitaltaan noin 0,8-1,2 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.
Ketoneilikka on muinaistulokas Suomessa. Sitä esiintyy enemmän tai vähemmän yleisenä etelästä päin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien väliselle linjalle saakka. Keski-Pohjanmaan, Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakunnissa se on harvinainen muinaistulokas. Harvinaisena uustulokkaana lajia on tavattu myös pohjoisemmissa eliömaakunnissa Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, rinneniityt, erilaiset pientareet sekä tien- ja radanvarret. Lajia käytetään myös koristekasvina ja sitä voi esiintyä siemenseoksissa. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissase on yksilömäärien vähenemisen vuoksi todettu silmälläpidettäväksi (NT). Uhanalaisuuteen vaikuttavina tekijöinä ovat lähinnä avoimien alueiden sulkeutuminen, rakentaminen ja vieraat lajit. Ketoneilikkaa kasvaa muissa Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.