Galeopsis tetrahit – karheapillike

  • Galeopsis tetrahit L. – karheapillike
  • Galeopsis L. – pillikkeet
  • Lamiaceae – huulikukkaiskasvit

Karheapillike, Galeopsis tetrahit, on yksivuotinen, pysty ja yleensä noin 20-70 cm korkea ruoho. Juuri on ohuehko, pysty tai vino ja siinä on runsaasti hennompia sivujuuria. Varsi on yleensä lehtihankaisesti haarova ja 4-särmäinen. Se on erityisesti alempien nivelten alapuolelta paksumpi ja alaviistoon siirottavasti jäykän sukaskarvainen. Karvat ovat vaaleankellertäviä ja useimmiten noin 1,5-2 mm pitkiä. Lisäksi varren vastakkaiset sivut ovat alaspäin lyhyen myötäkarvaiset. Ylempien nivelten alapuolella on tavallisesti myös tummanpuna- tai punaruskeanuppisia nystykarvoja. Nivelten yläpuolelta varsi ja haarat ovat usein jonkin matkaa vähäkarvaiset tai lähes kaljut. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea.

Lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 cm pitkä ja sukaskarvainen. Lehtilapa on puikea ja suippokärkinen sekä kiila- tai pyöreätyvinen. Laita on isohampainen. Yläpuoli on yleensä tummahkon vihreä ja alapuoli sinertävän tai harmahtavan vihreä. Molemmat puolet ovat yleisimmin pinnanmyötäisesti karvaiset, mutta karvoitus kuitenkin vaihtelee tiheästä lähes kaljuun. Päävarren lehtien lapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä.

Kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista tai pallomaisista ja tiheistä valekiehkuroista, jotka ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 25-45 mm. Ylimmät valekiehkurat ovat tiheästi allekkain tähkämäisenä ryhmänä, ja alemmat valekiehkurat ovat etäällä toisistaan. Alempien kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa, kun taas latvakiehkuroissa ne ovat selvästi pienemmät ja usein myös kapeammat. Valekiehkurat muodostuvat kahdesta vastakkaisesta ja hyvin lyhytperäisestä tai lähes perättömästä kukkaryhmästä, johon kiinnittyneet yksittäiset kukat ovat perättömiä. Ulompien kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat hyvin kapean kolmiomaiset tai lähes äimämäiset ja vihreät sekä otapäiset. Ne ovat sukaskarvaiset ja tummanuppisen nystykarvaiset sekä yleensä noin 5-10 mm pitkät. Verhiö on kellomainen, säteittäisesti 5-liuskainen ja selväsuoninen sekä tavallisesti noin 12-14 mm pitkä. Se on vihreä ja erityisesti laidoiltaan ja liuskoistaan sukaskarvainen ja tummanuppisen nystykarvainen. Liuskat ovat jäykät, kapeat ja otakärkiset. Otineen niiden osuus verhiön pituudesta on useimmiten noin 5-10 mm.

Teriö on yhdislehtinen, vastakohtainen ja yleisväriltään tummemman tai vaaleamman punainen sekä harvoin valkoinen. Se on hyvin pitkätorvinen, ulkopuolelta lähes kauttaaltaan lyhytkarvainen ja nystykarvainen sekä päästään 2-huulinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä. Torven osuus pituudesta on useimmiten noin 8-13 mm. Ylähuuli on kupera, ulkopinnaltaan pitkäkarvainen ja yleensä noin 4-7 mm pitkä. Alaskääntyneen alahuulen keskiliuska on litteähkö, lähes suorasivuinen ja päästään tylppä tai pyöreähkö. Se on tavallisesti noin 4-5 mm pitkä ja vain noin 1,1-1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sen tyviosassa on kaksi rinnakkaista, soikeahkoa ja keltaista täplää, joiden ympärillä on tummemman punaista tai sinipunaista viirutusta. Alahuulen tyvellä, molemmin puolin nielua, ovat ulkonevat, kartiomaiset lisäkkeet, jotka ovat pillikkeiden suvun ominaispiirre. Alahuulen keskiosan molemmin puolin ovat tylppä- tai pyöreähköpäiset ja noin 3-4 mm pitkät sivuliuskat, joiden tyviosa on väriltään tummempi ja viiruinen. Torven yläosaan kiinnittyneitä ja palhoiltaan teriön värisiä heteitä on 4. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Sikiäin on kehänpäällinen, 4-lohkoinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on palhojen värinen, 1-vartaloinen ja 2-luottinen sekä suunnilleen heteiden kanssa samalle tasolle yltävä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 3-4 mm leveä. Lohkot ovat soikeahkot, vaikkakin tyveä kohti kapenevat ja sisäpinnaltaan tylpän kulmikkaat sekä hieman litteät. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 3 mm pitkät. Normaali kukinta-aika on kesäkuun lopulta syyskuulle.

Karheapillike on Suomessa muinaistulokas eli se on saapunut maahan ihmisen toiminnan avustamana ennen 1600-luvun puoltaväliä. Yleinen se on etelästä päin Pohjois-Hämeen ja Pohjois-Savon eliömaakuntiin saakka. Pohjoisemmassa Suomessa laji on harvinainen tai harvinaisehko uustulokas. Havaintoja on kaikista eliömaakunnista. Länsi-Lapissa eli Kittilän Lapin ja Enontekiön Lapin eliömaakunnissa karheapillike on vakiintunut ja muuta pohjoista Suomea yleisempi. Sinne laji on todennäköisesti saapunut Pohjois-Norjan merenrannoilta, joiden levävalleilla se on vakituinen laji. Kasvupaikkoina ovat lähinnä viljely- ja joutomaat sekä pihat, pientareet ja tienvarret. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.

Karheapillike on aikanaan saapunut Etelä- ja Keski-Suomeen ilmeisesti viljan mukana. Edelleen se on sidoksissa kasvupohjaltaan riittävän avoimiin viljely-, kesanto- ja joutomaihin. Toisinaan se kykenee selviytymään metsänlaiteessa tai hakkuualueen reunassakin. Hedelmälohkot pompahtelevat kuihtuvasta verhiöstä lähitienoolle. Liuskoiltaan jäykkäpiikkiset verhiöt voivat takertua myös ohi kulkevien ihmisten vaatteisiin ja eläinten turkkiin, jolloin leviäminen voi onnistua vähän kauemmaksikin.

Suomessa kasvaa kolme muutakin pillikettä, joista kaksi, kirjopillike, G. speciosa ja peltopillike, G. bifida, ovat yleisiä. Kolmas laji, pehmytpillike, G. ladanum, on Etelä-Suomessa harvinainen. Lisäksi tällä vuosituhannella on parilta paikalta (Helsinki ja Tampere) tavattu tulokkaana karvapillikettä, G. pubescens. Kirjopillikkeen teriö on useimmiten keltaisen, valkoisen ja sinipunaisen kirjava, joten laji on helppo tunnistaa. Pehmytpillikkeen ja karvapillikkeen varsi on alaspäin myötäisesti pehmeä- ja lyhytkarvainen. Pehmytpillikkeellä se ei ole turvonnut ollenkaan nivelten alapuolelta ja karvapillikkeelläkin enintään vain vähän. Peltopillike sen sijaan on karheapillikkeen lähilaji. Aikanaan sitä onkin pidetty karheapillikkeen alalajina. Peltopillikkeen varsi on koko pituudeltaan tiheäsukainen eikä se ole nivelten alapuolelta kuin hiukan turpeampi. Varren ja verhiöiden nystykarvat ovat vaaleanuppisia tai toisinaan nystykarvat voivat puuttua kokonaan. Peltopillikkeen teriö on yleensä enintään 15 mm pitkä. Sen alahuulen keskiliuska on laidoiltaan alaspäin kaartuva eli kupera ja yleensä noin 1,5-1,8 kertaa leveyttään pitempi sekä usein lovipäinen. Alahuulen tyveltä näyttävät enimmäkseen puuttuvan keltaiset väritäplät tai ne ovat hyvin haaleat.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle karheapillikkeen esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Galeopsis tetrahit - karheapillike on yksivuotinen, pysty ja yleensä noin 20-70 cm korkea ruoho. Se on Suomen eteläosassa muinaistulokas ja pohjoisosassa uustulokas, jonka kasvupaikkoina ovat lähinnä viljely- ja joutomaat sekä pihat, pientareet ja tienvarret. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillike on yksivuotinen, pysty ja yleensä noin 20-70 cm korkea ruoho. Se on Suomen eteläosassa muinaistulokas ja pohjoisosassa uustulokas, jonka kasvupaikkoina ovat lähinnä viljely- ja joutomaat sekä pihat, pientareet ja tienvarret. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Yksivuotinen laji siementää monen rikkaruohon tavoin runsaasti. Enimmäkseen lähistölle tippuvat hedelmälohkot mahdollistavat tiheiden kasvustojen syntymisen, kunhan vain kasvualustassa on riittävästi aukkoisuutta. Pillikkeet hyötyvätkin viljelymaiden muokkauksesta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen lehdet ovat ruodilliset ja varrella vastakkain sekä ristikkäisesti allekkain. Yksivuotinen laji siementää monen rikkaruohon tavoin runsaasti. Enimmäkseen lähistölle tippuvat hedelmälohkot mahdollistavat tiheiden kasvustojen syntymisen, kunhan vain kasvualustassa on riittävästi aukkoisuutta. Pillikkeet hyötyvätkin viljelymaiden muokkauksesta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista tai pallomaisista ja tiheistä valekiehkuroista, Alempien kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa, kun taas latvakiehkuroissa ne ovat selvästi pienemmät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen kukinto muodostuu varren ja haarojen ylimmissä lehtihangoissa olevista, puolipallomaisista tai pallomaisista ja tiheistä valekiehkuroista, Alempien kiehkuroiden hanka- eli tukilehdet ovat varsilehtien kaltaiset ja samaa kokoluokkaa, kun taas latvakiehkuroissa ne ovat selvästi pienemmät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen kukinnon valekiehkurat ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 25-45 mm. Ylimmät niistä ovat tiheästi allekkain tähkämäisenä ryhmänä, ja alemmat valekiehkurat ovat etäällä toisistaan. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen kukinnon valekiehkurat ovat kukintavaiheessa läpimitaltaan yleensä noin 25-45 mm. Ylimmät niistä ovat tiheästi allekkain tähkämäisenä ryhmänä, ja alemmat valekiehkurat ovat etäällä toisistaan. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen teriön väri vaihtelee aika paljon. Usein se on voimakkaan punainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, peltotieuran varsi, laajahko joutomaaniitty, 3.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen teriön väri vaihtelee aika paljon. Usein se on voimakkaan punainen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, peltotieuran varsi, laajahko joutomaaniitty, 3.8.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen teriö voi joskus olla alahuulta lukuun ottamatta myös aivan valkoinen. Verhiö on kellomainen, säteittäisesti viisiliuskainen ja selväsuoninen sekä tavallisesti noin 12-14 mm pitkä. Liuskat ovat jäykät, kapeat ja otakärkiset. Ulompien kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat kapean kolmiomaiset ja otapäiset sekä yleensä noin 5-10 mm pitkät. EH, Tampere, Tahmela, uimarannan laiteen kookkaan kynäjalavan, Ulmus laevis, vierusta, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen teriö voi joskus olla alahuulta lukuun ottamatta myös aivan valkoinen. Verhiö on kellomainen, säteittäisesti viisiliuskainen ja selväsuoninen sekä tavallisesti noin 12-14 mm pitkä. Liuskat ovat jäykät, kapeat ja otakärkiset. Ulompien kukkien tyvellä olevat esilehdet ovat kapean kolmiomaiset ja otapäiset sekä yleensä noin 5-10 mm pitkät. EH, Tampere, Tahmela, uimarannan laiteen kookkaan kynäjalavan, Ulmus laevis, vierusta, 6.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen teriö on pitkätorvinen, ulkopuolelta lähes kauttaaltaan lyhytkarvainen ja nystykarvainen sekä ylähuulen päältä pitkäkarvainen. Se on noin 15-20 mm pitkä. Verhiön reuna ja liuskat ovat pitkän sukaskarvaiset ja tummanuppisen nystykarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien päästä lähtevän tieuran varressa olevan, hakatun mäntymetsikön laide, 18.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen teriö on pitkätorvinen, ulkopuolelta lähes kauttaaltaan lyhytkarvainen ja nystykarvainen sekä ylähuulen päältä pitkäkarvainen. Se on noin 15-20 mm pitkä. Verhiön reuna ja liuskat ovat pitkän sukaskarvaiset ja tummanuppisen nystykarvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, Sammontien päästä lähtevän tieuran varressa olevan, hakatun mäntymetsikön laide, 18.9.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 4-7 mm pitkä. Alaskääntyneen alahuulen keskiliuska on päästään tylppä tai pyöreähkö ja tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Sen molemmin puolin ovat noin 3-4 mm pitkät sivuliuskat. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen teriön ylähuuli on kupera ja yleensä noin 4-7 mm pitkä. Alaskääntyneen alahuulen keskiliuska on päästään tylppä tai pyöreähkö ja tavallisesti noin 4-5 mm pitkä. Sen molemmin puolin ovat noin 3-4 mm pitkät sivuliuskat. ES, Imatra, Vuoksenniska, Kaukopää, Ruokolahdentien varressa olevan Kolmen Ristin kirkon kohdalla oleva entinen puuvarastoalue, 1.8.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen alahuulen keskiliuska on litteähkö, lähes suorasivuinen ja vain noin 1,1-1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sen tyviosassa on kaksi rinnakkaista, soikeahkoa ja keltaista täplää, joiden ympärillä on tummemman punaista tai sinipunaista viirutusta. Alahuulen tyvellä, molemmin puolin nielua, ovat ulkonevat, kartiomaiset lisäkkeet, jotka ovat pillikkeiden suvun ominaispiirre. Heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Kuvassa se erottuu juuri ja juuri oikeanpuoleisen kukan pitempien heteiden välissä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen alahuulen keskiliuska on litteähkö, lähes suorasivuinen ja vain noin 1,1-1,2 kertaa leveyttään pitempi. Sen tyviosassa on kaksi rinnakkaista, soikeahkoa ja keltaista täplää, joiden ympärillä on tummemman punaista tai sinipunaista viirutusta. Alahuulen tyvellä, molemmin puolin nielua, ovat ulkonevat, kartiomaiset lisäkkeet, jotka ovat pillikkeiden suvun ominaispiirre. Heteitä on neljä. Niistä kaksi on pitempää ja kaksi lyhyempää. Ponnenpuoliskot ovat eri suuntiin siirottavia. Emi on yksivartaloinen ja kaksiluottinen. Kuvassa se erottuu juuri ja juuri oikeanpuoleisen kukan pitempien heteiden välissä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 3-4 mm leveä. Lohkot ovat soikeahkot ja sisäpinnaltaan tylpän kulmikkaat sekä hieman litteät. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 3 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 3-4 mm leveä. Lohkot ovat soikeahkot ja sisäpinnaltaan tylpän kulmikkaat sekä hieman litteät. Ne ovat kypsinä ruskeat ja noin 3 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Sampo, kaurapellon laitaa kulkevan tieuran varsi, 22.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen lehtilapa on puikea ja suippokärkinen sekä kiila- tai pyöreätyvinen. Laita on isohampainen. Yläpuoli on yleensä tummahkon vihreä ja pinnanmyötäisesti karvainen. Päävarren lehtien lapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 cm pitkä ja sukaskarvainen. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 9.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen lehtilapa on puikea ja suippokärkinen sekä kiila- tai pyöreätyvinen. Laita on isohampainen. Yläpuoli on yleensä tummahkon vihreä ja pinnanmyötäisesti karvainen. Päävarren lehtien lapa on tavallisesti noin 4-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 2-5 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 1-3 cm pitkä ja sukaskarvainen. EH, Hämeenlinna, Majalahti, Louhoksentien varren maanläjitysalue, 9.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen lehtilavan alapuoli on sinertävän tai harmahtavan vihreä ja useimmiten pinnanmyötäisesti karvainen. Lehtien karvoitus voi kuitenkin vaihdella tiheästä lähes kaljuun. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien ja omakotialueen välinen metsäkaista, kävelytien laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen lehtilavan alapuoli on sinertävän tai harmahtavan vihreä ja useimmiten pinnanmyötäisesti karvainen. Lehtien karvoitus voi kuitenkin vaihdella tiheästä lähes kaljuun. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien ja omakotialueen välinen metsäkaista, kävelytien laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit - karheapillikkeen varsi on nelisärmäinen ja erityisesti alempien nivelten alapuolelta paksumpi ja alaviistoon siirottavasti jäykän sukaskarvainen. Nivelten yläpuolelta varsi ja haarat ovat usein jonkin matkaa vähäkarvaiset tai lähes kaljut. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien ja omakotialueen välinen metsäkaista, kävelytien laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Galeopsis tetrahit – karheapillikkeen varsi on nelisärmäinen ja erityisesti alempien nivelten alapuolelta paksumpi ja alaviistoon siirottavasti jäykän sukaskarvainen. Nivelten yläpuolelta varsi ja haarat ovat usein jonkin matkaa vähäkarvaiset tai lähes kaljut. Varsi on vihreä tai ainakin osittain punaruskea. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Metsälammentieltä lähtevän kävelytien ja omakotialueen välinen metsäkaista, kävelytien laitaruohikko, 16.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.

Lähilajien, karheapillikkeen, Galeopsis tetrahit (vasemmalla) ja peltopillikkeen, G. bifida (oikealla) teriöiden vertailua: Karheapillikkeen teriö on keskimäärin kookkaampi (noin 15-20 mm pitkä) kuin peltopillikkeen (noin 10-15 mm). Vertailu on kuitenkin hankalaa ilman mittaa elleivät molemmat lajit ole paikalla. Karheapillikkeen teriön alahuulen keskiliuska on litteähkö, lähes suorasivuinen ja päästään tylppä tai pyöreähkö. Se on tavallisesti vain noin 1,1-1,2 kertaa leveyttään pitempi. Tyviosassa on kaksi rinnakkaista, soikeahkoa ja keltaista täplää. Peltopillikkeen teriön alahuulen keskiliuska on laidoiltaan alaspäin kaartuva eli kupera ja yleensä noin 1,5-1,8 kertaa leveyttään pitempi sekä usein lovipäinen. Alahuulen tyveltä näyttävät enimmäkseen puuttuvan keltaiset väritäplät tai ne ovat hyvin haaleat. Lisäksi karheapillikkeen nystykarvat ovat tummanuppiset ja peltopillikkeen vaaleanuppiset. Karheapillike EH, Hämeenlinna 18.9.2011, peltopillike Ks, Kuusamo 10.8.2022.

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto