Metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat suorina tavallisesti noin 10-40 cm, toisinaan jopa 50 cm pitkiä. Sen maavarsi on pitkä, hento, juurehtiva ja haarova sekä vaakatasoinen. Se on musta ja nuoremmilta osiltaan ruskeasuomuinen. Lehdet nousevat maavarresta yksittäin. Levittäytyvät maavarret voivat hyvillä kasvupaikoilla muodostaa hyvin tiheitä ja laajoja kasvustoja, joissa erillisten yksilöiden rajoja ei voi havaita. Lehtiruoti on pysty, ohut ja noin 2-3 kertaa lehtilavan mittainen. Se on ruskehtavan vihertävä ja tyveltä tummanruskea. Ruodissa, erityisesti sen alaosassa, on harvakseen vaaleanruskeita suomuja. Lehtilapa on leveän kolmiomainen, suippokärkinen ja tavallisesti noin 6-18 cm pitkä sekä alaosastaan noin 7-24 cm leveä. Se on jonkin verran pituuttaan leveämpi pituuden ollessa useimmiten noin 0,7-0,9 -kertainen leveyteen verrattuna. Lapa on molemmin puolin vaaleahkonvihreä ja kalju tai joskus harvakseen lyhyesti nystykarvainen. Sen asento on lähes vaakasuora tai hieman yläviisto. Lavassa on ikään kuin kolme kolmiomaista lehdykkää, joista kärkilehdykkä on vain hieman muita isompi. Toisin kuvaten lapa on kärkiosastaan kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosastaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. Lavan ja lehdyköiden keskiranka ovat kaljut tai joskus harvaan lyhyesti nystykarvaiset.
Lehtilavan kärkiosan ja sen alaosan vastakkain olevien kahden kolmiomaisen lehdykän pikkulehdykät ovat keskirangallaan yleensä vastakkain ja toisinaan myös vuoroittain. Ne ovat pitkulaiset, terävähkökärkiset ja pariosaiset – parijakoiset. Lehtilavan tyven sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään hyvin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on ylempää selvästi pitempi, pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 25-50 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 3/5 – 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat tasasoukan pitkulaiset ja päästään pyöreät sekä laidoiltaan ehyehköt tai hampaiset. Sivuliuskojen laidat ovat suorat tai toisinaan jonkin verran alaspäin kääntyneet.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat alapinnalla, tiheässä rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Ne ovat pyöreät, katesuomuttomat ja läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat valkoisehkot, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Myös itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Metsäimarre on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisenä kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, soistuvat metsät, korvet ja tunturikoivikot sekä myös kosteat kalliot ja louhikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa kolme pikkuimarrelajia. Metsäimarre on niistä maantieteellisesti joka paikan kasvi. Sen sijaan kalkki-imarre, G. robertianum, kasvaa harvinaisena vain Koillismaan eliömaakunnassa ja idänimarre G. continentale, harvinaisena vain Koillismaan, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Näin ollen muualla kasvaa vain metsäimarretta eikä sekoittumisvaaraa ole. Kun metsäimarteen lehtilavan kaksi tyvilehdykkää ovat kolmiomaiset ja lähes samankokoiset lehden kärkiosan kanssa, kalkki-imarteella ja idänimarteella ne ovat kapeanpuikeat tai -kolmiomaiset ja selvästi pienemmät kuin lehden kärkiosa. Rajankäyntiä voi toisinaan hankaloittaa metsäimarteen risteytyminen niiden kanssa.
Gymnocarpium dryopteris – metsäimarre viihtyy lehto- ja korpimetsien sekä tuoreiden kangasmetsien lisäksi myös tunturikoivikoissa, joissa se parhaimmillaan levittäytyy kuin paraskin peittokasvi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla, 540 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen tuoreet lehdet ovat helakat ja reunoiltaan jonkin verran alaspäin kiertyneet. Seassa on myös joitakin yöhallan vikuuttamia, vaalenneita lehtiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, tunturikoivikko retkeilykeskuksen kohdalla, 540 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen lehtiruoti on pysty ja lehtilapa on lähes vaakasuora tai hieman yläviisto. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 22.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen tiheässä kasvustossa lehdet ovat lomittain ja päällekkäin sekä peittävät alustansa täysin. Tällaisen kasvuston nähdessään ei uskoisikaan, että lehdet nousevat maavarresta yksittäin eikä niiden väli ole edes kovin tiheä. Selitys onkin maavarren ristiin rastiin suikertava ja haarova kasvutapa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 8.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen lehtilapa on leveän kolmiomainen ja yleensä vähän pituuttaan leveämpi sekä teräväkärkinen. Se on tavallisesti noin 6-18 cm pitkä ja alaosastaan noin 7-24 cm leveä. Lapa on kärkiosastaan kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosastaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Vuokontien ja Kämmekäntien välinen kangasmetsärinne, 22.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen lehtilavassa on ikään kuin kolme kolmiomaista lehdykkää, joista kärkilehdykkä on vain hieman muita isompi. Pikkulehdykät ovat pitkulaiset, terävähkökärkiset ja alemmat tyveltään pariosaiset sekä kärkiosastaan parijakoiset. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat tasasoukan pitkulaiset ja päästään pyöreät sekä laidoiltaan ehyehköt tai hampaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 8.6.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen lehtilavan tiiviissä kärkiosassa pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat kokonaan parijakoisia eli ne eivät ole jakautuneet keskirankaan saakka. Aivan kärjessä pikkulehdykät typistyvät päärangan ehytlaitaisiksi sivuliuskoiksi. Lehti on alta vaaleahkonvihreä ja käytännössä kalju. Kasvavat itiöpesäkeryhmät ovat aluksi valkoiset. EH, Tampere, Kaukajärvi, Hikivuoren pohjoispuolisen kallioseinämän tyvimetsikkö, 21.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen lehtilavan tyven sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään hyvin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on keskikokoisissa ja isommissa lehdissä tavallisesti noin 25-50 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 3/5 – 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Kypsyvät itiöpesäkeryhmät muuttuvat ruskeiksi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 22.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehtilavan alapinnalla, tiheässä rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Ne ovat pyöreät, katesuomuttomat ja läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Itiöpesäkkeet muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Myös itiöpöly on ruskeaa. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialueen ja maakaasulinjan välinen, kuusivaltainen metsä, 22.7.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Gymnocarpium dryopteris – metsäimarteen maavarsi on pitkä, hento, juurehtiva ja haarova sekä vaakatasoinen. Se on musta ja nuoremmilta osiltaan ruskeasuomuinen. Lehtiruoti on ohut ja yleensä noin 2-3 kertaa lehtilavan mittainen. Ruodissa, erityisesti sen alaosassa, on harvakseen vaaleanruskeita suomuja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kolkanmäki, lounaislaita, harvahko kuusimetsä ulkoilureitin varressa, 11.8.1991. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 