Metsäimarre, Gymnocarpium dryopteris, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat suorina tavallisesti noin 10-40 cm, toisinaan jopa 50 cm pitkiä. Sen maavarsi on pitkä, hento, juurehtiva ja haarova sekä vaakatasoinen. Se on musta ja nuoremmilta osiltaan ruskeasuomuinen. Lehdet nousevat maavarresta yksittäin. Levittäytyvät maavarret voivat hyvillä kasvupaikoilla muodostaa hyvin tiheitä ja laajoja kasvustoja, joissa erillisten yksilöiden rajoja ei voi havaita. Lehtiruoti on pysty, ohut ja noin 2-3 kertaa lehtilavan mittainen. Se on ruskehtavan vihertävä ja tyveltä tummanruskea. Ruodissa, erityisesti sen alaosassa, on harvakseen vaaleanruskeita suomuja. Lehtilapa on leveän kolmiomainen, suippokärkinen ja tavallisesti noin 6-18 cm pitkä sekä alaosastaan noin 7-24 cm leveä. Se on jonkin verran pituuttaan leveämpi pituuden ollessa useimmiten noin 0,7-0,9 -kertainen leveyteen verrattuna. Lapa on molemmin puolin vaaleahkonvihreä ja kalju tai joskus harvakseen lyhyesti nystykarvainen. Sen asento on lähes vaakasuora tai hieman yläviisto. Lavassa on ikään kuin kolme kolmiomaista lehdykkää, joista kärkilehdykkä on vain hieman muita isompi. Toisin kuvaten lapa on kärkiosastaan kertaalleen parilehdykkäinen ja tyviosastaan kahteen kertaan parilehdykkäinen. Lavan ja lehdyköiden keskiranka ovat kaljut tai joskus harvaan lyhyesti nystykarvaiset.
Lehtilavan kärkiosan ja sen alaosan vastakkain olevien kahden kolmiomaisen lehdykän pikkulehdykät ovat keskirangallaan yleensä vastakkain ja toisinaan myös vuoroittain. Ne ovat pitkulaiset, terävähkökärkiset ja pariosaiset – parijakoiset. Lehtilavan tyven sisimmät eli päärangan puoleiset pikkulehdykät ovat keskenään hyvin erikokoiset. Parin alempi pikkulehdykkä on ylempää selvästi pitempi, pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 25-50 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 10-20 mm leveä. Pienemmän eli ylemmän pikkulehdykän keskiosan leveys on 3/5 – 4/5 isomman lehdykän keskiosan leveydestä. Pikkulehdyköiden sivuliuskat ovat tasasoukan pitkulaiset ja päästään pyöreät sekä laidoiltaan ehyehköt tai hampaiset. Sivuliuskojen laidat ovat suorat tai toisinaan jonkin verran alaspäin kääntyneet.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat alapinnalla, tiheässä rivissä pikkulehdyköiden sivuliuskojen ja lavan kärkiosan sivuliuskojen laidoilla. Ne ovat pyöreät, katesuomuttomat ja läpimitaltaan enintään noin 1 mm. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ovat valkoisehkot, mutta muuttuvat kypsyessään ruskeiksi. Myös itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Metsäimarre on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisenä kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä lehdot, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, soistuvat metsät, korvet ja tunturikoivikot sekä myös kosteat kalliot ja louhikot. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.
Suomessa kasvaa kolme pikkuimarrelajia. Metsäimarre on niistä maantieteellisesti joka paikan kasvi. Sen sijaan kalkki-imarre, G. robertianum, kasvaa harvinaisena vain Koillismaan eliömaakunnassa ja idänimarre G. continentale, harvinaisena vain Koillismaan, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Näin ollen muualla kasvaa vain metsäimarretta eikä sekoittumisvaaraa ole. Kun metsäimarteen lehtilavan kaksi tyvilehdykkää ovat kolmiomaiset ja lähes samankokoiset lehden kärkiosan kanssa, kalkki-imarteella ja idänimarteella ne ovat kapeanpuikeat tai -kolmiomaiset ja selvästi pienemmät kuin lehden kärkiosa. Rajankäyntiä voi toisinaan hankaloittaa metsäimarteen risteytyminen niiden kanssa.