aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Cassiope hypnoides (L.) D. Don
HarrimanellaCoville – sammalvarpiot
Ericaceae – kanervakasvit
(Tunturi)sammalvarpio, Harrimanella hypnoides, joka aikaisemmin kuului tunturiliekovarpion, Cassiope tetragona, kanssa samaan sukuun, on nykyisin erotettu omaan, kaksilajiseen sukuunsa. Se on rento, varsistaan juurehtiva, runsas-, hento- ja lyhythaarainen sekä monivuotinen ja ikivihreä varpu, jonka pituus haaroineen on tavallisesti noin 5-10 cm. Varret ovat alaosastaan ruskeat ja puutuneet sekä kärkiosastaan kellanvihreät.
Lehdet peittävät vartta ja haaroja kierteisesti, tiheästi ja lähes varrenmyötäisesti. Verson alempien osien lehdet ovat harmaat ja kuolleet mutta vuosia paikallaan pysyvät. Haarojen lehdet ovat vihreät, pehmeät ja talvehtivat. Ne ovat ruodittomat, neulasmaiset, teräväkärkiset ja laidoiltaan lyhytkarvaiset (karvoituksen havaitseminen vaatii huomattavaa suurennosta). Pituutta niillä on tavallisesti noin 2-4 mm ja leveyttä noin 0,5 mm. Kukkimattomana ympäriinsä levittäytyvät varret näyttävät suomalaisen nimen mukaisesti sammalilta eikä niitä ole aina helppo havaita muun kasvillisuuden seasta.
Kukat ovat yksittäin haarojen kärjessä. Kukkaperä on suoraan haaran jatkeena ja kaartuu päästään alaspäin. Se on punainen tai punaruskea ja hienonukkainen sekä tavallisesti 3-10 mm pitkä. Perä pitenee jonkin verran ja oikenee pystysuoraksi hedelmävaiheessa. Erillisiä verholehtiä on 5. Ne ovat soikeat, teräväkärkiset ja kaljut sekä punaiset tai punaruskeat. Pituutta niillä on noin 2 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1 mm.
Teriö on yhdislehtinen, kellomainen, nuokkuva ja valkoinen sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkä ja lähes yhtä leveä. Teriössä on 5 leveän pyöreähköä, noin 1-3 mm pitkää kärkiliuskaa, joissa on aika usein siellä täällä punertavia laikkuja. Heteitä on 10. Ponnen puoliskoissa on pitkä, rihmamainen kannus. Emiö on yhdislehtinen ja 1-luottinen. Hedelmä on lähes pallomainen, suonikas ja pysty kota, joka on halkaisijaltaan noin 2-3 mm. Sen kärjessä säilyy loppuun asti kuivunut emin vartalo. Kota avautuu pitkittäin kyljistään ja säilyy paikallaan usein vielä seuraavan kasvukauden kotien kypsyessä. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuoli -elokuun alkupuoli.
(Tunturi)sammalvarpio on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy yleisempänä Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa ja harvinaisena Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Se kasvaa tunturipaljakalla kangasmaastossa, kalliolaiteilla ja kivenkoloissa, tihkupinnoilla, lumenviipymillä sekä puronvarsilla. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä nähdään ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa (tunturi)sammalvarpiota esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla, Huippuvuorilla ja Jan Mayenilla.