- Mentha arvensis L. – rantaminttu
- Mentha L. – (tuoksu)mintut
- Lamiaceae – huulikukkaiskasvit
Rantaminttu, Mentha arvensis, on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja voimakastuoksuinen sekä tavallisesti noin 10-50 cm korkea ja monimuotoinen ruoho. Juurakko on suikertava ja runsaasti maarönsyjä muodostava. Varsi on lehdekäs ja haaraton tai haarova. Se on vihreä tai punaruskea ja 4-särmäinen sekä lähes pinnanmyötäisesti alaspäin karvainen.
Lehdet ovat varrella vastakkain ja yleensä ristikkäisesti allekkain. Lehtiruoti on yleensä noin 2-10 mm pitkä ja karvainen. Lehtilapa on soikea tai puikea, suippo- tai tylpähkökärkinen ja laidoiltaan kärkeä kohti suuntautuneesti matalahampainen. Hampaat ovat tylpät tai suippopäiset. Lavan yläpuoli on vihreä ja alapuoli hieman vaaleamman tai harmaamman vihreä. Molemmat pinnat ovat vaihtelevasti valkokarvaiset ja öljypisteiset. Myös lehtilaita on näkyvästi karvainen. Hapsikarvojen pituus on enimmillään noin 1 mm. Lehtilapa on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä.
Kukinto muodostuu allekkaisista, erillisistä ja lehtihangoissa olevista sekä monikukkaisista valekiehkuroista, jotka ovat tiiviitä, pallomaisia ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. Valekiehkuraksi sanotaan vastakkaisten lehtien hangoissa sijaitsevaa, lyhytnivelvälisten, haaraisten kukintojen muodostamaa kukintoryhmää. Valekiehkuroita on varren allekkaisissa lehtihangoissa yleensä noin 7-15. Kiehkuroiden tyvellä on kaksi paria tukilehtiä, jotka ovat suikeahkot, yleensä noin 4-7 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 1-3 mm leveät. Valekiehkuran yksittäisten kukkien perä on noin 1-3 mm pitkä ja kalju tai karvainen. Verhiö on vihreä, sinipunainen tai punaruskea ja kellomainen sekä säteittäinen, karvainen ja öljynystyinen. Se on yleensä epäselvästi suoninen, uurteeton ja noin 2-3 mm pitkä sekä päästään lyhyesti 5-liuskainen. Liuskat ovat tasasivuisen kolmiomaiset, pituutensa levyiset ja ilman pitempää, suippenevaa kärkeä.
Kukat ovat kaksineuvoisia tai toisinaan koko kasvi on pelkästään emikukkainen. Teriö on vaalean sinipunainen tai harvoin valkoinen. Se on karvainen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen sekä päästään hieman 2-huulinen ja lähes säteittäisesti 4-liuskainen. Kaksineuvoisten kukkien teriö on selvästi verhiötä pitempi ja noin 4-5 mm pitkä. Liuskojen osuus siitä on noin 1,5-2 mm. Ylähuuli on levein ja yleensä lovipäinen. Teriön nielu on tiheästi pitkä- ja vaaleakarvainen. Pelkkien emikukkien teriö on kaksineuvoisten kukkien teriötä pienempi ja vain vähän verhiötä pitempi. Heteitä on 4. Ne ovat kiinnittyneet torven yläosaan ja varisevat teriön mukana. Ne ovat noin 5 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Palhot ovat valkoiset tai sinipunertavat ja ponnet sinipunaiset, kellanruskeat tai ruskeat kehitysvaiheesta riippuen. Sikiäin on kehänpäällinen ja sen tyvellä on mesiäinen. Emi on 1-vartaloinen ja lyhyesti 2-luottinen. Se on palhojen värinen ja yltää samalle tasolle heteiden kanssa. Hedelmä kehittyy verhiön sisään. Se on ristikkäisesti 4-lohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat pallomaisesti pyöristyneet, kellanruskeat tai punaruskeat ja noin 1 mm pitkät. Normaali kukinta-aika kestää heinäkuulta syyskuun alkupuolelle.
Rantaminttu on Suomessa alkuperäinen laji, jonka esiintymisalue yltää etelästä päin Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Yleinen se on Oulun Pohjanmaan ja Kainuun eliömaakuntiin sakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rannat, rantaniityt, puronvarret, lähteiköt, ojat, rehevät korvet ja kosteikot sekä joutomaat, pellot, puutarhat ja pihat. Kasvupaikkojen kaksijakoisuudesta kertovat lajin nimetkin. Suomalainen nimi korostaa yhteyttä veteen ja tieteellinen lajinimi peltoihin. Rantaminttu on märkien ja kosteiden paikkojen lisäksi sopeutunut kasvamaan rikkakasvin tavoin mm. pelloilla, puutarhoissa ja pihoilla. Erilaisilla kasvupaikoilla ja eri puolilla Suomea kasvavat kannat ovat myös jossain määrin erilaistuneet. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Rantaminttu on runsaimpana ja luontaisena minttuna ollut jo pitkään käytössä muiden minttujen ohella mauste-, hajuste-, tee- ja rohdoskasvina. Mintut tuoksuvat voimakkaasti piparminttuöljylle, jonka tärkeimpänä ainesosana on mentoli. Mintun makuun liittyvä käyttö on ollut ehkä keskeisintä, mutta mentoli on hyötyaineena mm. suunhoidossa ja bakteerien torjunnassa. Mintun sanotaan myös rauhoittavan ruoansulatuselimistöä, sydäntä ja hermostoa.
Rantaminttua ei kovin helposti sotke muihin lajeihin, mutta risteymäperäiset kannat voivat aiheuttaa määritysongelmia. Tällainen on jalominttu, M. xgracilis, joka on rantamintun ja vihermintun, M. spicata, risteymä. Se on levinnyt eteläisessä Suomessa kolmena lajikekantana rikka- tai rohdoskasvina. Samantyyppinen risteymä on myös karjalanminttu, M. xdalmatica, joka on rantamintun ja harmaamintun, M. longifolia, risteymä. Myös se on vanha rohdoskasvi ja viljelyjäänne. Selkeänä erona rantaminttuun edellä mainittujen risteymien kukat ovat heteettömiä ja osasta puuttuvat myös emin vartalot. Lisäksi verhiönliuskat ovat kapeita ja suippokärkisiä. Suomessa kasvaa alkuperäisenä ja harvinaisena luonnonkasvina toinenkin laji, vesiminttu, M. aquatica, joka voi risteytyä rantamintun kanssa. Risteymä, kiehkuraminttu, M. xverticillata, voi esiintyä itsenäisesti ja olla kasvupaikallaan pitkäikäinen. Se muistuttaa rantaminttua, mutta alemmilla valekiehkuroilla on usein selvä kukintoperä. Verhiö on kapea, suippoliuskainen, selväsuoninen ja lähes 4 mm pitkä. Se on usein vain emikukkainen tai heteet ovat heikosti kehittyneet. Mitkään edellä mainitut risteymät eivät tuota hedelmyksiä, joten ne voivat levittäytyä vain kasvullisesti tai maansiirtojen ja puutarhajätteen mukana.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle rantamintun esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Mentha arvensis – rantaminttu on monivuotinen, pysty tai tyveltä koheneva ja tavallisesti noin 10-50 cm korkea ruoho, joka suikertavan juurakkonsa ja runsaiden maarönsyjensä avulla voi levittäytyä monivartisiksi kasvustoiksi. Suomalaisen nimensä mukaisesti se suosii usein veden läheisyyttä. Kuvassa rantamintun varsia hyödyntää kiipeilyalustana valkokarhunköynnös, Convolvulus sepium. V, Lohja, Lohjanjärven itäranta, Haikari, Haikarinniemen pää, 3.8.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantaminttu on monimuotoinen ja kasvupaikkavaateiltaan ainakin kaksijakoinen kasvi. Tästä kertoo jo lajin nimistökin. Suomalainen nimi suuntaa veden ääreen, mutta tieteellinen lajinimi vie peltomaille. Molemmat ovat osaltaan oikeassa, sillä rantaminttu on myös peltojen, puutarhojen ja pihojen rikkakasvi. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue Näsiäntien varressa, pihamaa, 1.8.2010. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintun valekiehkurat ovat tiiviitä, pallomaisia ja läpimitaltaan noin 10-20 mm. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden rannan pitkospuupolun varsi, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintun valekiehkuran yksittäisten kukkien perä on noin 1-3 mm pitkä. Teriö on sinipunainen, yhdislehtinen ja pitkätorvinen sekä päästään hieman kaksihuulinen ja lähes säteittäisesti neliliuskainen. Kaksineuvoisten kukkien teriö on selvästi verhiötä pitempi ja noin 4-5 mm pitkä. Varsi ja lehtien molemmat pinnat ovat vaihtelevasti karvaiset. Myös lehtilaita on näkyvästi karvainen. EH, Hämeenlinna, Keinusaari, Varikonniemi, Vanajaveden rannan pitkospuupolun varsi, 14.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintun teriö on karvainen. Myös sen nielu on tiheästi pitkä- ja vaaleakarvainen. Teriönliuskat ovat noin 1,5-2 mm pitkät. Ylähuuli on niistä levein ja yleensä lovipäinen. Heteitä on neljä. Ne ovat noin 5 mm pitkät ja yltävät selvästi teriön yläpuolelle. Emi on yksivartaloinen ja lyhyesti kaksiluottinen. Se yltää samalle tasolle heteiden kanssa. Toisinaan rantamintulla voi olla myös pelkästään emikukkaisia yksilöitä. Niiden teriöt ovat pienemmät ja vain vähän verhiötä pitemmät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue Näsiäntien varressa, pihamaa, 6.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintulla on myös emikukkaisia yksilöitä, joista heteet puuttuvat kokonaan. Niiden teriöt ovat kaksineuvoisia kukkia pienemmät ja vain vähän verhiötä pitemmät. Rantamintun teriö voi toisinaan olla kuvan tavoin myös valkoinen. EH, Hämeenlinna, keskusta-alue, Hämeen linna, Vanajaveden ranta linnan kohdalla, 21.8.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintun kukan verhiö on kellomainen ja karvainen. Se on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä ja päästään lyhyesti viisiliuskainen. Liuskat ovat tasasivuisen kolmiomaiset ja ilman pitempää, suippenevaa kärkeä. Verhiön sisään kehittyvä hedelmä on ristikkäisesti nelilohkoinen ja noin 2 mm leveä. Lohkot ovat kellanruskeat tai punaruskeat ja noin 1 mm pitkät. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue Näsiäntien varressa, pihamaa, 6.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Mentha arvensis – rantamintun lehtilapa on soikea tai puikea ja suippo- tai tylpähkökärkinen Se on tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-2,5 cm leveä. Lehtiruoti on yleensä noin 2-10 mm pitkä ja karvainen. Tyvinivelten lisäksi myös ylempiin lehtihankoihin voi kuvan tavoin kasvaa uusia haaroja. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, omakotialue Näsiäntien varressa, pihamaa, 6.8.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 