Neottia cordata – herttakaksikko

  • Neottia cordata (L.) Rich. – herttakaksikko
  • aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Listera cordata (L.) R. Br.
  • Neottia Guett. – pesäjuuret
  • Orchidaceae – kämmekkäkasvit

Herttakaksikko, Neottia cordata, kuului aikaisemmin kaksikkojen Listera-sukuun yhdessä soikkokaksikon, L. ovata, kanssa. Nykyisin kaksikkojen katsotaan kuuluvan pesäjuurien Neottia-sukuun, vaikka äkkiä katsomalla on vaikea löytää yhdenkaltaisuutta (linnun)pesäjuuren, N. nidus-avis, kanssa. Tarkemmin katsottaessa kukkien rakenne on kuitenkin samankaltainen.

Herttakaksikko on monivuotinen, 10-25 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakasuora, monijuurinen ja pitkien, rönsymäisten juurien avulla laajeneva. Näin ollen saman kasvustolaikun yleensä harvahkossa kasvavat varret ovat usein samaa yksilöä. Varsi on haaraton, hento, alempaa vaalea ja ylempää usein ruskehtava sekä lehtien yläpuolelta hyvin lyhyesti ja harvahkosti nystykarvainen. Sen tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Noin varren puolivälissä on kaksi vastakkaista tai lähes vastakkaista, pyöristyneen kolmiomaista tai herttamaista lehteä, jotka ovat antaneet lajille sen tieteellisen ja suomalaisen nimen. Lehdet ovat noin 1-2,5 cm pitkiä ja 0,8-2 cm leveitä. Niiden tyvi ympäröi vartta ja kärjessä on useimmiten hyvin pieni, terävä nipukka. Lehdet ovat molemmin puolin tasaisen vihreitä, kaljuja, silposuonisia ja ehytlaitaisia.

Kukintotähkä on harsuhko, kapea, tasalevyinen ja tavallisesti noin 2-6 cm pitkä sekä noin 5-15-kukkainen. Kukat ovat pieniä, noin 4 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Niiden väri vaihtelee samassakin kasvustossa vihreästä ruskehtavaan, punertavaan ja tummanpunertavaan. Tukilehdet ovat kolmiomaisia, teräväkärkisiä ja vain 1-1,5 mm pitkiä. Kukkaperä on hyvin ohut, kalju ja noin 1,5-3 mm pitkä. Sikiäin on pallomainen tai pitkänpyöreä, vahvasuoninen, kalju ja noin 2,5-3 mm pitkä.

Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia ja soikeita sekä pyöreähkökärkisiä. Kaksi niistä suuntautuvat viistosti alaspäin ja yksi suoraan ylöspäin. Kaksi sisempää kehälehteä ovat tasasoukkia, pyöreähkökärkisiä ja suuntautuvat viistosti ylöspäin. Kaikki viisi kehälehteä ovat noin 2 mm pitkiä. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 3,5-4,5 mm pitkän, kapean, päästään syvään kaksiliuskaisen huulen, joka on kannukseton. Huulen liuskat ovat leveässä haara-asennossa ja suipot. Huulen tyvessä on kaksi pientä, sivulle siirottavaa hammasta. Muut kehälehdet ja huuli muodostavat tähtimäisen kuvion siitintukun ympärille. Huulessa on matala keskiura, joka erittää mettä. Kukissa on epämiellyttävä, pilaantunutta ruokaa muistuttava haju.

Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut luottien edessä olevaksi keulaksi, joka sisältää tahmeata nestettä ja rikkoutuu kosketuksesta. Emin yläpuolelle nousevan palhottoman ponnen siitepöly on kahtena myhkynä. Hyvin vaatimattomista ja huomaamattomista kukistaan huolimatta herttakaksikko houkuttelee hajullaan ja huulesta tihkuvalla medellään monenlaisia, pieniä hyönteisiä, sääskiä, kärpäsiä ja joitakin pienempiä pistiäisiäkin. Ulkomaisten tutkimusten mukaan parhaita pölyttäjiä ovat sieni- ja harsosääsket. Tämä saattaa päteä Suomessakin. Huulen mesiura ohjaa hyönteistä kohti siitintukkua. Huulen tyviosassa tulijan pää osuu kukan keulassa oleviin ns. liipasinkarvoihin sillä seurauksella, että keulasta purskahtaa päähän tahmeaa nestettä. Siitepölymyhkyt liimautuvat nesteen avulla tiukasti hyönteisen päähän. Herttakaksikolla on yksi kämmeköiden tehokkaimmista ristipölytyksen varmistajista. Kukan keula peittää luottipinnat tiiviisti ja vasta noin vuorokauden kuluttua siitä, kun omat siitepölymyhkyt ovat lähteneet hyönteisen matkaan, keula kääntyy ylöspäin ja paljastaa luottipinnat. Kuitenkin oman kukan siitepölykin on kelvollista hedelmöitykseen ja kukissa kiipeilevät pienemmät hyönteiset voivat aiheuttaa myös itsepölytystä siitepölyn kulkeutuessa niiden mukana luoteille. Normaali kukinta-aika on kesä-elokuu.

Suurin osa kukista kehittyy hedelmiksi. Hedelmä on yläviisto, pallomainen, vahvasuoninen, kalju ja noin 4 mm pitkä kota, joka avautuu suonien vierestä. Kotia on vaikea huomata, koska kukat eivät lakastu vielä siinäkään vaiheessa, kun kodat alkavat avautua. Kehitys on nopeaa, sillä kukintotähkän alaosan siemenet usein jo varisevat, kun yläosa on vielä pölyttämättä. Siementuotanto on runsasta (vajaat 400 siementä kotaa kohti) ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät keveytensä ansiosta tuulen mukana. Tämän ominaisuuden kääntöpuolena on, ettei siemenessä ole vararavintoa. Jotta siitä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehitys siemenestä taimeksi ja edelleen kukkivaksi kasviksi kestää todennäköisesti useita vuosia (tarkemmat tutkimukset puuttuvat). Laji kykenee huonoina aikoina viettämään maanalaista lepokautta.

Herttakaksikko on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue kattaa suhteellisen yleisenä koko Suomen, vaikkei sitä kokonsa, värityksensä ja kasvupaikoilla muiden kasvien sekaan hukkumisen vuoksi olekaan helppoa havaita. Se on pääasiassa metsäkasvi ja suosii erityisesti soistuvien kuusikoiden painanteita ja korpien ohutturpeisia reunuksia. Sen voi kuitenkin tavata myös lehdoista, puronvarsilta, tunturikoivikoista ja toisinaan jopa mäntykankailta. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle herttakaksikon esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikko viihtyy erityisesti hiljalleen soistuvissa kuusikkopainanteissa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikko viihtyy erityisesti hiljalleen soistuvissa kuusikkopainanteissa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikko on hento, 10-25 cm korkea kämmekkä, jolla nimensä mukaisesti on noin varren puolivälissä tai vähän sen alapuolella herttamainen lehtipari. Herttakaksikon juuristo leviää hitaasti rönsyten sammalikossa ja karikkeessa muodostaen jälkisilmuja, joista versoo uusia, samaan yksilöön kuuluvia kasveja. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikko on hento, 10-25 cm korkea kämmekkä, jolla nimensä mukaisesti on noin varren puolivälissä tai vähän sen alapuolella herttamainen lehtipari. Herttakaksikon juuristo leviää hitaasti rönsyten sammalikossa ja karikkeessa muodostaen jälkisilmuja, joista versoo uusia, samaan yksilöön kuuluvia kasveja. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikko suosii soistuvia kuusikkoja ja korpien reunuksia. Sen voi tavata myös lehdoista, puronvarsilta, tunturikoivikoista ja joskus jopa mäntykankailta. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikko suosii soistuvia kuusikkoja ja korpien reunuksia. Sen voi tavata myös lehdoista, puronvarsilta, tunturikoivikoista ja joskus jopa mäntykankailta. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon kukinnoissa on kaksi päävärityyppiä, jotka voivat kasvaa samallakin kasvupaikalla, kuten kuvassa. Kukinto on pääväriltään ruskehtavan punertava tai vihertävä. Myös varsien yläosan väritys noudattaa samaa linjaa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon kukinnoissa on kaksi päävärityyppiä, jotka voivat kasvaa samallakin kasvupaikalla, kuten kuvassa. Kukinto on pääväriltään ruskehtavan punertava tai vihertävä. Myös varsien yläosan väritys noudattaa samaa linjaa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon kukintotähkä on tavallisesti 2-6 cm pitkä ja siinä on yleensä 5-15 kukkaa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon kukintotähkä on tavallisesti 2-6 cm pitkä ja siinä on yleensä 5-15 kukkaa. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon vihreässäkin värityypissä ovat kehälehdet yleensä ainakin osittain punasävyisiä. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon vihreässäkin värityypissä ovat kehälehdet yleensä ainakin osittain punasävyisiä. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mitä ilmeisimmin sieni- ja harsosääsket sekä eräät pienimmät pistiäislajit. Niitä houkuttelee kukkiin ihmisnenään vähän vastenmielinen tuoksu ja huulen keskiuraan erittyvä mesi. Pölytystulos onkin yleensä hyvä ja kodat kehittyvät aivan kuin varkain alimmista kukista ylöspäin lähtien. Kotien muodostusta on vaikea huomata, koska kukat eivät lakastu. Sikiäin vai entisestään pullistuu ja hiukan pitenee. Alempien kukkien kota avautuu saumoistaan samaan aikaan, kun ylimmät kukat odottavat vielä pölyttäjiään. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon tehokkaimpia pölyttäjiä ovat mitä ilmeisimmin sieni- ja harsosääsket sekä eräät pienimmät pistiäislajit. Niitä houkuttelee kukkiin ihmisnenään vähän vastenmielinen tuoksu ja huulen keskiuraan erittyvä mesi. Pölytystulos onkin yleensä hyvä ja kodat kehittyvät aivan kuin varkain alimmista kukista ylöspäin lähtien. Kotien muodostusta on vaikea huomata, koska kukat eivät lakastu. Sikiäin vai entisestään pullistuu ja hiukan pitenee. Alempien kukkien kota avautuu saumoistaan samaan aikaan, kun ylimmät kukat odottavat vielä pölyttäjiään. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon kukkien tukilehdet ovat vain noin 1-1,5 mm pitkiä. Vahvasuoninen sikiäin on noin 2,5-3 mm pitkä. Leveän kaksihaarainen huuli on noin 3,5-4.5 mm pitkä. Kuvassa sen tyvellä, siitintukun juurella, näkyvät häränsarvimaiset, kaartuvat sivuhampaat. Muut kehälehdet ovat pituudeltaan noin 2 mm. Ulommat kolme kehälehteä ovat soikeita ja näkyvät kuvassa vihertävämpinä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat lähes tasasoukat. Huuli ja muut kehälehdet muodostavat tähtimäisen kuvion siitintukun ympärille. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon kukkien tukilehdet ovat vain noin 1-1,5 mm pitkiä. Vahvasuoninen sikiäin on noin 2,5-3 mm pitkä. Leveän kaksihaarainen huuli on noin 3,5-4.5 mm pitkä. Kuvassa sen tyvellä, siitintukun juurella, näkyvät häränsarvimaiset, kaartuvat sivuhampaat. Muut kehälehdet ovat pituudeltaan noin 2 mm. Ulommat kolme kehälehteä ovat soikeita ja näkyvät kuvassa vihertävämpinä. Kaksi sisempää kehälehteä ovat lähes tasasoukat. Huuli ja muut kehälehdet muodostavat tähtimäisen kuvion siitintukun ympärille. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon varsilehdet ovat enintään noin 2,5 cm pitkiä ja 2 cm leveitä. Ne ovat vastakkaisia tai lähes vastakkaisia, pyöristyneen kolmiomaisia tai herttamaisia. Lehtien tyvi kiertyy varren ympärille. Varsi on lehtien yläpuolelta lyhytkarvainen. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon varsilehdet ovat enintään noin 2,5 cm pitkiä ja 2 cm leveitä. Ne ovat vastakkaisia tai lähes vastakkaisia, pyöristyneen kolmiomaisia tai herttamaisia. Lehtien tyvi kiertyy varren ympärille. Varsi on lehtien yläpuolelta lyhytkarvainen. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon lehdet ovat molemmin puolin kaljut, samoin varsi niiden alapuolella. Lehden kärki päättyy usein pieneen nipukkaan. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon lehdet ovat molemmin puolin kaljut, samoin varsi niiden alapuolella. Lehden kärki päättyy usein pieneen nipukkaan. Kn, Puolanka, Väyrylä, Pahajärven eteläpuolella oleva luonnonsuojelualue, puronvarsikosteikko, 12.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) - herttakaksikon varren tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta lehteä. Juurakko on vaakasuora ja monijuurinen. Se leviää sammalikon ja karikkeen joukossa muodostaen myös uusia kukkavarsia. PeP, Tornio, Kaakamo, Hirsikankaantien varsi, sekametsää kasvava kalliomaasto, 3.7.1994. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.
Neottia cordata (Listera cordata) – herttakaksikon varren tyvellä on 1-2 tuppimaista, lavatonta lehteä. Juurakko on vaakasuora ja monijuurinen. Se leviää sammalikon ja karikkeen joukossa muodostaen myös uusia kukkavarsia. PeP, Tornio, Kaakamo, Hirsikankaantien varsi, sekametsää kasvava kalliomaasto, 3.7.1994. Kuva näytteestä 13.9.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.

Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:

  • Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
  • Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto