- Neottia ovata (L.) Bluff & Fingerh. – soikkokaksikko
- aikaisemmin Suomessa käytetty nimi Listera ovata (L.) R. Br.
- Neottia Guett. – pesäjuuret
- Orchidaceae – kämmekkäkasvit
Soikkokaksikko, Neottia ovata, kuului aikaisemmin kaksikkojen Listera-sukuun yhdessä herttakaksikon, L. cordata, kanssa. Nykyisin kaksikkojen katsotaan kuuluvan pesäjuurien Neottia-sukuun, vaikka äkkiä katsomalla on vaikea löytää yhdenkaltaisuutta linnunpesäjuuren, N. nidus-avis, kanssa. Tarkemmin katsottaessa kukkien rakenne on kuitenkin samankaltainen.
Soikkokaksikko on monivuotinen, 20-80 cm korkea ruoho, jonka juurakko on vaakasuora, monijuurinen ja hitaahkosti laajeneva. Näin ollen lähekkäin kasvavat varret ovat usein samaa yksilöä. Varsi on haaraton, liereä ja vaaleanvihreä sekä lehtien alapuolelta tanakka ja kalju sekä niiden yläpuolelta ohuempi ja lyhyesti karvainen ja myös nystykarvainen. Sen tyvellä on 2-3 tuppimaista, lavatonta ja ruskehtavaa lehteä. Varren puolivälin alapuolella on kaksi vastakkaista tai lähes vastakkaista, leveänsoikeaa lehteä, jotka ovat antaneet lajille sen suomalaisen nimen. Lehdet ovat yleensä 10-15 cm pitkiä ja 6-11 cm leveitä. Niiden tyvi ympäröi vartta ja kärjessä on useimmiten hyvin pieni nipukka. Lehdet ovat molemmin puolin tasaisen vihreitä, kaljuja, silposuonisia ja ehytlaitaisia. Ylempänä varrella on 1-2 hyvin pientä, vain noin 2-3 mm pitkää ja osittain sepivää lehteä.
Kukintotähkä on harsuhko, kapea, tasalevyinen ja tavallisesti noin 10-30 cm pitkä sekä noin 20-70-kukkainen. Kukat ovat kapeita, noin 5-8 mm leveitä ja tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat kapean kolmiomaisia, teräväkärkisiä ja vain 3-4 mm pitkiä. Kukkaperä on ohut, lyhytkarvainen, myös nystykarvainen ja noin 5-6 mm pitkä. Sikiäin on pallomainen, pitkänpyöreä tai soikea, vihreä tai vähän ruskehtava, vahvasuoninen, niukkakarvainen tai kaljuhko ja noin 5-7 mm pitkä.
Kuudesta kehälehdestä kolme ovat ulompia ja leveänsoikeita, terävä- tai tylppäkärkisiä. Kaksi niistä suuntautuvat sivulle ja yksi suoraan ylöspäin. Kaksi sisempää kehälehteä ovat tasasoukkia, tylpähkökärkisiä ja suuntautuvat sivulle. Kaikki viisi kehälehteä ovat vihreitä tai kellanvihreitä, noin 4-5 mm pitkiä ja taipuvat kärjistään ulospäin muodostaen alhaalta avoimen kehän siitintukun ympärille. Kolmas sisempi kehälehti muodostaa noin 9-12 mm pitkän, kapean, alaspäin taipuneen ja syvään kaksiliuskaisen, kellanvihreän huulen, joka on kannukseton. Huulessa on matala keskiura, joka erittää mettä. Kukissa on makeahko tuoksu, joka muistuttaa jossain määrin koiranputken kukkien tuoksua.
Hetiö ja emiö ovat yhdistyneet siitintukuksi, jossa on yksi toimiva hede ja kaksi toimivaa luottia. Kolmas emilehti on muuntunut luottien eteen kaartuvaksi keltaiseksi keulaksi, joka sisältää tahmeata nestettä ja rikkoutuu kosketuksesta. Emin yläpuolelle nousevan palhottoman ponnen siitepöly on kahtena keltaisena myhkynä. Hyvin vaatimattomista, vihreähköistä kukistaan huolimatta soikkokaksikko houkuttelee tuoksullaan ja huulesta tihkuvalla medellään monenlaisia hyönteisiä. Hyönteiskirjo on kämmeköiden laajimpia sisältäen mm. mesi-, lois- ja sahapistiäisiä, kärpäsiä, perhosia, kovakuoriaisia, muurahaisia ja ripsiäisiä. Kuitenkin vain osa niistä pystyy suorittamaan kukkien pölytyksen. Kooltaan sopivimpia ovat eräät lois- ja sahapistiäiset sekä ilmeisesti myös sylkikuoriaiset. Kehälehtien ”aitaus” ohjaa hyönteisen tulemaan kukkaan huulta ja sen mesiuraa pitkin. Huulen tyviosassa tulijan pää osuu kukan keulaan, josta purskahtaa siihen tahmeaa nestettä, johon siitepölymyhkyt sitten tarttuvat. Seuraavissa kukissa ja kukkavarsissa ne hierovat luottipintoja hyönteisen imiessä makeaa nestettä mesiuran peräosassa. Kukissa kiipeilevät pienemmät hyönteiset voivat aiheuttaa myös itsepölytystä siitepölyn kulkeutuessa niiden mukana luoteille. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Vaikka pölyttäjiä on paljon, vain noin 10-50 % kukista kehittyy hedelmiksi. Hedelmä on yläviisto, pallomainen tai pitkänpyöreä, vihreä tai ruskehtava, vahvasuoninen, kaljuhko ja noin 8-12 mm pitkä kota, joka avautuu jo loppukesällä suonien vierestä. Siementuotanto on runsasta ja lähes pölymäisen pienet siemenet leviävät tuulen mukana. Varret eivät jää monen muun kämmekän tavoin törröttämään talven yli, vaan lakastuvat maahan. Kämmeköiden siemenet ovat hyvin kevyitä ja voivat tuulen mukana levitä pitkiäkin matkoja. Tämän ominaisuuden kääntöpuolena on, ettei niissä ole vararavintoa. Jotta siemenestä voi kehittyä uusi kasvi, sen täytyy päästä yhteyteen sopivan sienikumppanin kanssa ja saada kasvuunsa tarvittava ravinto sienijuuren kautta. Kehitys siemenestä taimeksi ja edelleen kukkivaksi kasviksi kestää useita vuosia. Laji kykenee viettämään maanalaista lepokautta kerrallaan kaksi vuotta.
Soikkokaksikko on alkuperäinen laji Suomessa. Sen levinneisyysalue yltää etelästä päin Kittilan Lapin ja Sompion Lapin eliömaakuntiin saakka. Kuitenkin se on runsas vain Ahvenanmaalla ja on harvinaistunut. Se kasvaa pääasiassa lehtomaisissa metsissä, lehtoniityillä, letto- ja lehtokorvissa, lettorämeillä ja pojoisempana myös letoilla. Sen voi tavata myös rehevistä rantapensaikoista sekä tienpientareilta ja muilta ihmistoiminnan muovaamilta laiteilta. Lajia voidaan Suomessa pitää kalkinsuosijana. Kalkkipölyn avulla se kasvaa ainakin Lappeenrannassa mäntykankaallakin (kuvasarja). Se on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa sekä hyvin harvinaisena Islannissa.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle soikkokaksikon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Etusivulla mainittujen lähteiden lisäksi kannattaa tutustua kahteen suomalaiseen kämmekkäkirjaan:
- Korhonen Mauri & Vuokko Seppo: Kämmekät Suomen orkideat. Forssa 1987. (Kirjan nimistö on osittain vanhentunut, mutta lajisto on kuvattu laajasti ja hyvin taustoittaen.)
- Salmia Aulikki: Pohjolan uhanalaiset orkideat. Forssa 2013. (Kirjassa on Pohjoismaiden lajiston laajojen kuvausten lisäksi kerrottu myös hyvistä kämmekkäpaikoista.)
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 