Pohjankallioimarre, Polypodium vulgare, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 15-35 cm pitkiä. Sen maavarsi on vaakasuora, pitkähkö, haarova ja ruskea sekä rangaltaan noin 5-7 mm paksu. Sitä ympäröivät tiheästi ruskea suomupeite ja enemmän tai vähemmän karvaiset juuret. Vihreät ja talvehtivat lehdet nousevat maavarresta yleensä yksittäin. Joka suuntaan suikertavan ja haarovan maavarren vuoksi kasvustot kuitenkin usein muodostuvat tiheiksi ja laajoiksikin. Ruoti on yleensä noin 5-15 cm pitkä mutta kuitenkin enintään lehtilavan mittainen ja liereähkö sekä vaalean- tai kellanvihreä. Lehtilapa on pitkän ja kapean kolmiomainen tai kapeanpuikea ja suippokärkinen sekä kertaalleen pariosainen, harvemmin pariliuskainen. Se on tavallisesti noin 10-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-8 cm leveä. Lehtilavan keskiranka on vaalean- tai kellanvihreä. Lehtiruoti ja keskirangan alapuoli ovat aluksi karvamaisen kapea- ja ruskeasuomuisia mutta kaljuuntuvat nopeasti. Talvehtineet lehdet säilyvät kesän alkuun saakka, jolloin uudet lehdet kasvavat.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla tiheästi vuoroittain tai vastakkain. Järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Lehdykät ovat sivulle tai hieman yläviistoon suuntautuneet, lähes tasasoukat tai kärkeä kohti kapean kolmiomaisesti suippenevat ja suippo- tai tylppäpäiset sekä joskus päästään kaksihaaraiset. Ne ovat laidoiltaan ehyet tai matalasti nyhäreunaiset ja molemmin puolin kaljut. Tosin nuorissa lehdissä keskisuoni voi olla hieman suomuinen. Lavan tyviosassa sivulehdykät ovat noin 20-40 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 5-10 mm leveitä.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat kahdessa, tiheässä rivissä sivulehdyköiden alapinnalla, keskisuonen kahta puolen. Ne ovat pyöreitä, nuorina kellanruskeita ja halkaisijaltaan noin 1-1,5 mm sekä vanhemmiten hieman tummemman ruskeita ja halkaisijaltaan noin 2 mm. Katesuomu puuttuu. Itiöpöly on vaaleanruskeaa. Itiöpesäkeryhmät säilyvät ehyen näköisinä talvehtineissa lehdissä kevääseen saakka. Itiöiden kypsymisaika on keskikesästä syyskuulle.
Pohjankallioimarre on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy tieteellisen lajinimensä mukaisesti kaikissa eliömaakunnissa. Runsaimmillaan ja yleisimmillään se on Kasviatlaksen havaintojen mukaan etelästä päin Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä metsäiset kalliot tai avoimempien kallioiden varjosivut, metsäkivien päällystät ja sammaloituneet kivikot sekä harvemmin puiden tyvet. Muissa Pohjoismaissa pohjankallioimarre kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Tanskan Färsaarilla.