(Metsä)sananjalka subsp. taigasananjalka, Pteridium aquilinum subsp. pinetorum, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, joka on tavallisesti noin 50-120 cm korkea. Sen maavarsi on pitkä, haarova ja vaakatasoinen sekä tumma ja karvasuomuinen. Maavarren poikkileikkauspinnassa näkyy kirjaimia muistuttavia viiruja, joista juontuu suomalainen nimi sananjalka (vanha nimiasu, sanajalka). Lehdet nousevat ainakin 10 cm syvällä suikertavasta maavarresta yksittäin. Haarovat ja risteilevät maavarret muodostavat usein tiheitä ja laajoja kasvustoja, joissa lehtilavat ovat päällekkäin ja lomittain. Nouseva lehtiruoti ja aluksi kiepillä olevat lehtilavan lehdykät (josta kansanomainen nimi, kuolleenkoura) ovat tiheästi karvamaisen ohuiden suomujen peittämät, mutta lähes kaljuuntuvat täysi-ikäisinä. Täysin kehittynyt lehtiruoti on yleensä noin 40-100 cm pitkä, tanakka, maanalaiselta osaltaan tumman- tai mustanruskea ja muuten vaalean- tai kellanvihreä sekä liereähkö mutta selkäpuolelta matalasti kouruinen. Lehtilapa on yleensä leveän kolmiomainen, kärkeä kohti suippeneva, kova, vaaleahkonvihreä ja tavallisesti noin 40-60 cm pitkä sekä tyveltään noin 45-70 cm leveä. Sen kärkiosa on 2 kertaa parilehdykkäinen ja tyvipuolen 2-3 päälehdykkäparia ovat 3 kertaa parilehdykkäiset. Lehtilavan asento on lähes vaakatasoinen tai yläviisto.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla lähes tai aivan vastakkain ja ne kaikki ovat kutakuinkin samassa tasossa. Alimmat sivulehdykät ovat yleensä kolmiomaiset ja seuraavat leveämmän tai kapeamman puikeat ja lavan kärkiosassa kapeanpuikeat tai osittain lähes tasasoukat. Kaikki sivulehdykät suippenevat teräväksi kärjeksi. Lavan ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vaalean- tai kellanvihreät ja karvaiset tai kaljuhkot. Sivulehdyköiden uloimmat pikkulehdykät ovat yleensä pyöreähköpäiset, ehytlaitaiset tai tyviosastaan lyhyemmin tai pitemmin pariosaisesti liuskaiset mutta kärjestään aina ehytlaitaiset. Ne ovat keskisuonelliset ja alapinnalla myös tiheä sivusuonitus näkyy selvästi. Niiden laita on alaskiertynyt ja päältä karvainen. Alapinta ja sen keskisuoni ovat vaihtelevasti karvaiset. Alempien, 3 kertaa parilehdykkäisten sivulehdyköiden uloimmat tyvipuolen pikkulehdykät ovat yleensä noin 5-20 mm pitkät ja noin 2-8 mm leveät.
Itiöpesäkeryhmiä kehittyy harvoin ja laji leviääkin enimmäkseen kasvustollisesti. Jos itiöpesäkeryhmiä syntyy, ne sijaitsevat uloimpien pikkulehdyköiden alaskiertyneen laidan suojassa niin, että itiöpesäkkeet voivat kiertää yhtenäisenä nauhana koko lehdykän. Varsinainen katesuomu usein puuttuu tai se on lähes huomaamaton. Kalvomainen lehtilaita muodostaakin ns. valekatesuomun, jonka reunan alta kypsyvät itiöpesäkkeet näkyvät ruskeana nauhana. Itiöpöly on ruskehtavaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Taigasananjalka on alkuperäinen taksoni Suomessa ja se on etelästä päin yleinen ja runsas Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Siitä pohjoiseen se on harvinainen Perä-Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka. Lajin kasvupaikkoina ovat lähinnä tuoreet ja kuivahkot, harvapuustoiset metsät, metsäaukiot, hakkuualat ja rehevät purokorvet sekä erilaiset pientareet, tien- ja radanvarret. Muissa Pohjoismaissa taigasananjalka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Lajin maavartta ja juuri maasta nousevia lehtiä on vanhaan aikaan käytetty ravintona ja rehuna. Se on kuitenkin myöhemmin todettu myrkylliseksi.
Sananjalan suku, kuten koko kasvikuntakin, on ollut vilkkaiden DNA-pohjaisten fylogeneettisten tutkimusten kohteena. Taigasananjalasta ehdittiin tehdä jo oma lajinsakin, P. pinetorum (Suomen putkilokasvien luettelo. LUOMUS, Helsinki 2019). Kuitenkin 2019 julkaistut molekyylitutkimukset vahvistivat käsityksen, että sananjalan suvussa on vain neljä lajia, joista (metsä)sananjalkaan kuuluu 11 alalajia. Näistä Euroopassa laajalle levinneitä ovat eteläinen lännensananjalka, subsp. aquilinum ja pohjoinen taigasananjalka (Suomen putkilokasvien luettelo, Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 2. Lutukka 37. 2021, s. 115. LUOMUS, Helsinki). Suomessa taigasananjalka on suuri, omannäköisensä saniainen, jota ei sekoita muihin taksoneihin. Sen sijaan Etelä-Ruotsissa, -Norjassa ja Tanskassa kasvaa myös lännensananjalka. Sen on tosin raportoitu kasvavan myös Suomen lounaissaaristossa, mutta myöhemmissä tutkimuksissa tästä käsityksestä on luovuttu. Lännensananjalka on keskimäärin kookkaampi ja sen lehtilavan asento on pystympi. Lehtilavan alimmainen sivulehdykkäpari on tavallisesti lyhyempi kuin toiseksi alimmainen. Lehtiruoti on pyöreän nelisärmäinen.
Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan nouseva lehtiruoti ja aluksi kiepillä olevat lehtilavan lehdykät ovat tiheästi karvamaisen ohuiden suomujen peittämät, mutta lähes kaljuuntuvat täysi-ikäisinä. Vielä avautumattomista lehtilavoistaan laji on saanut vanhan, kansanomaisen nimen, kuolleenkoura. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Kuuslahden kaupunginosien raja-alue, Hirsimäki, maakaasulinjan varsi, metsän reuna, 27.5.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan kasvustot ovat lehtilapojen avautumisvaiheessa hennon vaaleanvihreät ja sirorakenteiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Yli-Raakkulantien pohjoispuolella kulkevan kävelytien varsi, metsikön reuna, 8.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalka subsp. taigasananjalka kasvattaa Suomessa harvoin itiöpesäkeryhmiä ja enimmäkseen laji levittäytyykin kasvustollisesti. Sen maavarsi on pitkä, haarova ja vaakatasoinen. Moneen kertaan risteävästi suikertavat maavarret voivat synnyttää hyvinkin laajoja ja tiheitä kasvustoja. ES, Imatra, Tainionkoski, leirintäalueen lähimetsä, 25.6.2009. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan lehdet ovat tiheissä kasvustoissa limittäin ja moneen kertaan päällekkäin siepaten käyttöönsä lähes kaiken puiden lomasta saatavan valon. Se suosiikin harvapuustoisia metsiä, metsäaukioita ja hakkuualoja sekä kaikenlaisia pientareita. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Kuuslahden kaupunginosien raja-alue, Hirsimäki, maakaasulinjan varsi, metsän reuna, 13.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan lehtilapa on yleensä leveän kolmiomainen, vaaleahkonvihreä ja tavallisesti noin 40-60 cm pitkä sekä tyveltään noin 45-70 cm leveä. Sen kärkiosa on kaksi kertaa parilehdykkäinen ja tyvipuolen kaksi tai kolme päälehdykkäparia ovat kolmeen kertaan parilehdykkäiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Vuokontien itäpuolinen metsäkaista, 22.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan lehtilavan asento on lähes vaakatasoinen tai yläviisto. Alimmainen sivulehdykkäpari on lavan kookkain ja pisin. Lähilajilla, lännensananjalalla, P. aquilinum, lehti on keskimäärin kookkaampi ja pystympi. Lisäksi sen alimmainen sivulehdykkäpari on tavallisesti lyhyempi kuin toiseksi alimmainen. Nykykäsityksen mukaan lännensananjalkaa ei ole kuitenkaan tavattu Suomesta. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Hirsimäki, Yli-Raakkulantien pohjoispuolella kulkevan kävelytien varsi, metsikön reuna, 30.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan alemmat sivulehdykät ovat kapeahkon kolmiomaiset ja suippokärkiset. Kuvassa näkyy kolmen allekkain olevan sivulehdykän lehdykkärakenne. Alimmat, uloimmat eli kolmannet parilehdykät ovat selkeästi erilliset ja niistä alimmissa on nähtävissä osittaista sivuliuskaisuutta. Kuvassa keskimmäisen sivulehdykän kakkostason lehdyköiden päät ovat ehyet ja uloimmat pikkulehdykät ovat lyhyet ja pyöreäpäiset. Ylimpänä näkyvässä sivulehdykässä kakkostason pikkulehdykät ovat kokonaan ehyet tai tyveltään liuskaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Kuuslahden kaupunginosien raja-alue, Hirsimäki, maakaasulinjan varsi, metsän reuna, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan lehtilavan kärkiosan sivulehdykät ovat kapeanpuikeat tai osittain lähes tasasoukat ja parilehdykkäiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Kuuslahden kaupunginosien raja-alue, Hirsimäki, maakaasulinjan varsi, metsän reuna, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan täysikasvuisen lehtilavan ja sivulehdyköiden keskiranka ovat vaalean- tai kellanvihreät ja karvaiset tai kaljuhkot. Pikkulehdykät ovat keskisuonellisia ja alapinnalla myös tiheä sivusuonitus näkyy selvästi. Niiden laita on alaskiertynyt ja karvainen. Koko alapinta ja sen keskisuoni ovat vaihtelevasti karvaiset. EH, Hämeenlinna, Loimalahden ja Kuuslahden kaupunginosien raja-alue, Hirsimäki, maakaasulinjan varsi, metsän reuna, 17.6.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalka subsp. taigasananjalka vain hyvin harvoin kasvattaa lehtiensä alapinnalle itiöpesäkeryhmiä. Ehkä todennäköisimmin itiöintiä tapahtuu Ahvenenmaalla. Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat uloimpien pikkulehdyköiden alaskiertyneen laidan suojassa niin, että itiöpesäkkeet voivat kiertää yhtenäisenä nauhana koko lehdykän. Varsinainen katesuomu usein puuttuu tai se on lähes huomaamaton. Kalvomainen lehtilaita muodostaakin ns. valekatesuomun kehittyvien itiöpesäkkeiden päälle. A, Eckerö, Käringsundby, Träsketin luonnonsuojelualue, Norrskogen, 15.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan harvoin kehittyvät itiöpesäkeryhmät on helpointa havaita kypsyessään, jolloin ne näkyvät pikkulehdyköiden laidoissa yhtenäisinä, ruskeina nauhoina. A, Eckerö, Björnhuvud, Östergård, merenrantametsä, 20.7.1988. Kuva näytteestä copyright Hannu Kämäräinen.Pteridium aquilinum subsp. pinetorum – (metsä)sananjalan subsp. taigasananjalan lehtiruoti on yleensä noin 40-100 cm pitkä, tanakka ja maanpäälliseltä osaltaan vaalean- tai kellanvihreä sekä liereähkö mutta selkäpuolelta matalasti kouruinen. Tiheäkään kasvusto ei täysin tyrmää muiden lajien kasvumahdollisuutta. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Viisari, Kahtoilammen itäpuoli, Tiiriönmäki, 2.7.2011. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 