- Pyrola chlorantha Sw. – keltatalvikki
- Pyrola L. – terttutalvikit
- Ericaceae – kanervakasvit (aikaisemmin Pyrolaceae – talvikkikasvit)
Talvikkien eri suvut muodostivat aikaisemmin oman talvikkikasvien heimonsa, Pyrolaceae. Nykytietämyksen mukaisesti suvut on liitetty kanervakasvien heimoon, Ericaceae. Keltatalvikki, Pyrola chlorantha, on pysty, ruusukelehtinen ja noin 10-30 cm korkea, kalju ruoho. Juurakko on pitkä, suikertava ja maarönsyinen. Sen avulla talvikki voi levittäytyä kasvustolaikuiksi. Rönsyt voivat haaroa lähes maarajassa, jolloin syntyy tiheitä, runsaslehtisiä ja tiiviin monivartisia ryppäitä. Kukintovarsi, joka on samalla myös kukintoperä, on haaraton, ohut, särmikäs ja useimmiten punaisen ruskehtava tai vihreänruskea. Sen tyvellä ja usein ylempänäkin on muutamia suomumaisia pikkulehtiä, jotka ovat lähinnä suikeahkoja, noin 3-5 mm pitkiä ja leveimmältä kohtaa yleensä enintään 1 mm leveitä. Väriltään ne ovat useimmiten vihertäviä tai ruskehtavia.
Varsinaiset lehdet ovat tyvellä harsuhkona ruusukkeena. Ne ovat pitkäruotiset, nahkeat, paksut ja sileät sekä talvehtivat. Ruoti on siipipalteeton, kouru ja usein punaisen ruskehtava sekä tavallisesti noin 2-6 cm pitkä ja lehtilapaa pitempi. Erityisesti kukkivissa ruusukkeissa ruoti voi olla jopa kolme kertaa lavan mittainen. Lapa on pyöreä tai leveänsoikea ja kärjestään pyöreä sekä tyveltäänkin pyöreä tai lyhyesti suippeneva. Laita on ehyehkö, aaltoileva tai hyvin matalanyhäinen. Lapa on päältä tummanvihreä ja vaaleasuoninen sekä alta vaaleamman vihreä ja tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1,5-3 cm leveä.
Kukinto on kukintoperän kärjessä oleva, pysty terttu, jonka kukat ovat joka suuntaan nuokkuvia. Terttu on yleensä noin 3-7 cm pitkä ja noin 3-10-kukkainen. Kukat ovat perällisiä ja tukilehdellisiä. Kukkaperä on yleensä noin 3-7 mm pitkä ja kaareva sekä kukintoperän värinen. Toisinaan alimman kukan perä voi olla pitempikin, jopa 15 mm pitkä. Tukilehti on useimmiten perää lyhyempi, suikeahko, vihertävä tai punertava ja noin 2-4 mm pitkä sekä noin 0,5-1 mm leveä. Verhiö on tavallisesti vihreä ja noin 2 mm pitkä sekä kärjestään syvään 5-liuskainen. Liuskat ovat leveän kolmiomaiset, nirhalaitaiset ja noin 1,5 mm pitkät sekä tyveltään noin pituutensa levyiset.
Teriö on avoimen kellomainen, kellan- tai vihertävänvalkoinen (tieteellinen lajinimi tarkoittaa vihertäväkukkaista), toisinaan lähes valkoinen ja tavallisesti noin 8-12 mm leveä sekä säteittäisesti 5-terälehtinen. Terälehdet ovat soikeat tai pyöreänsoikeat ja tavallisesti noin 5-6 mm pitkät sekä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Heteitä on 10. Ne kaareutuvat sikiäimen tyveltä eivätkä juurikaan ulkone kukasta. Heteet ovat ponsineen noin 5-7 mm pitkät. Palhot ovat valkoiset ja litteät sekä pölytysvalmiit ponnet keltaiset ja noin 2 mm pitkät. Ne avautuvat ponnenpuoliskojen kärkiaukon kautta. Emiö on yhdislehtinen ja vartaloita sekä luotteja on yksi. Sikiäin on vihreä, 5-lohkoinen ja pyöreä. Emin vartalo luotteineen on vihreä tai kellanvihreä, käyrä ja alaspäin taipunut sekä useimmiten noin 6-7 mm pitkä. Luotti on tyveltään levymäinen ja pyöreä sekä kärjestään 5-nystermäinen tai -liuskainen. Hedelmä on nuokkuva, pyöreämuotoinen, 5-lokeroinen sekä kypsänä ruskeahko kota. Se on yleensä noin 5-6 mm leveä ja noin 4 mm korkea. Kota avautuu lohkoittain pitkittäissuuntaisesti. Sen kärjessä pysyy loppuun asti emin kuivunut vartalo. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Keltatalvikki on alkuperäinen laji Suomessa ja sitä esiintyy kaikissa eliömaakunnissa Enontekiön Lappia lukuun ottamatta. Tosin Kasviatlaksessa ei ole ainakaan 2020 mennessä yhtään havaintoa myöskään Sompion Lapista. Se on sopivilla kasvupaikoilla yleinen etelästä päin, Ahvenanmaata lukuun ottamatta, Satakunnan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Muualla se on harvinainen. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivat ja tuoreet kangasmetsät sekä harjut. Muissa Pohjoismaissa laji kasvaa Ruotsissa ja Norjassa sekä harvinaisena Tanskassa.
Keltatalvikin kukat ovat medettömiä, joten kovin suuressa suosiossa ne eivät hyönteisten keskuudessa ole. Toki siitepöly houkuttelee niitä jonkin verran. Koska lähes kaikki kukat kehittyvät kotahedelmiksi, itsepölytystäkin varmasti tapahtuu. Terttutalvikkien suvun siemenet ovat hyvin pieniä ja niitä mahtuu grammaan peräti noin 250 000. Niinpä ne leviävät helposti tuulen mukana. Varret kotineen jäävät usein törröttämään talven yli ja siemeniä vapautuu lohkojen saumoista pitkän aikaa. Siementen pienuuden ja keveyden vastapainoksi niissä on hyvin vähän vararavintoa kasvua varten. Niinpä ne tarvitsevat kämmeköiden tapaan sienikumppanin taimikasvuaan varten. Symbioottinen suhde sienten kanssa jatkuu läpi talvikkien elämän.
Suomen talvikit lukeutuvat neljään eri sukuun, terttutalvikkeihin, nuokkutalvikkeihin, Orthilia, tähtitalvikkeihin, Moneses ja sarjatalvikkeihin, Chimaphila. Suvut ovat niin tunnuspiirteisiä, ettei niitä sekoita keskenään. Terttutalvikkeja on Suomessa keltatalvikin lisäksi kolme lajia, isotalvikki, Pyrola rotundifolia, pikkutalvikki, Pyrola minor ja kellotalvikki, P. media. Isotalvikin kukka on keltatalvikin tavoin avoimen kellomainen mutta valkoinen. Emin vartalo luotteineen on punainen tai kellanpunainen, käyrä ja alaspäin taipunut sekä useimmiten noin 6-8 mm pitkä. Pikkutalvikin kukka on pallomainen ja sen emin vartalo on suora ja lyhyt, vain 1-2 mm pitkä yltäen juuri ja juuri teriön suulle. Kellotalvikki on tieteellisen nimensä mukaisesti iso- ja pikkutalvikin väliltä. Sen teriö on avoimemman kellomainen kuin pikkutalvikilla, mutta ei niin levällään kuin iso- ja keltatalvikilla. Teriö on valkoinen tai hieman punertava. Vartalo on suora, teriöstä ulos tuleva ja noin 4-6 mm pitkä.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle keltatalvikin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 