Nuokkurikko, Saxifraga cernua, on monivuotinen ja tavallisesti noin 10-30 cm korkea ruoho. Kasvin tyvi on yleensä paksu johtuen maarajassa olevista, sipulimaisen mehevistä ja punertavista tai ruskehtavista itusilmuista. Juuristo muodostuu monilukuisesta kimpusta haarattomia, ohuita juuria. Kukintovarret kasvavat usein ryhminä ja ovat pystyt, haarattomat sekä useammasta kohtaa loivasti polvekkaat ja monilehtiset. Ne ovat vihreät tai erityisesti alaosastaan punaruskeat. Varsien alaosa on pitkä- ja jossain määrin kähärähapsinen sekä yläosa myös nystykarvainen.
Pitkäruotisten tyvilehtien lapa on munuaismainen tai pyöreähkö, herttatyvinen ja kärjestään sormiliuskainen tai hampainen. Liuskoja tai hampaita on tavallisesti 5-8 ja ne ovat leveän tai pyöreän kolmiomaisia ja noin 2-7 mm pitkiä. Lehtilapa on kaikkiaan noin 10-25 mm leveä ja noin 5-15 mm pitkä ja kalju sekä päältä vihreä ja alta usein jossain määrin punertava tai ruskehtava. Tyvilehtien ruoti on yleensä 3-7 cm pitkä ja hapsi- sekä nystykarvainen. Alemmat varsilehdet ovat pitkäruotisia ja lavaltaan tyvilehtien kaltaisia. Ylempänä ruoti lyhenee, liuskat vähenevät ja lavan muoto yksinkertaistuu. Ylimmät lehdet ovat tavallisesti pienet, ruodittomat ja soikeat tai suikeat sekä ehytlaitaiset. Varsilehdet ovat ainakin laidoiltaan nystykarvaiset. Lähes kaikkien varsilehtien hangoissa on nippu punaisia tai punaruskeita itusilmuja, joihin ainakin kosteammilla kasvupaikoilla voi kehittyä pieniä, pyöreälapaisia ja pitkäruotisia lehtiä jo ennen varisemista.
Kukinto on yleisimmin 1-kukkainen, mutta erityisesti rehevämmillä kasvupaikoilla se voi olla haarova ja 2-5-kukkainen. Kukat ovat yksittäin varren tai haaran kärjessä. Nuppuvaiheessa ja puhjetessaan ne ovat nuokkuvat, johon tieteellinen ja suomalainen nimi viittaavat. Kuitenkin viimeistään kukkien avauduttua ne kääntyvät pystyasentoon. Monikukkaisissa varsissa kukkaperä on noin 5-20 mm pitkä ja varren yläosan tavoin tiheästi nystykarvainen. Verholehdet ovat tavallisesti soikeat tai leveänsoikeat, pyöreä- tai suippopäiset ja vihreät tai osittain punasävyiset ja tiheään nystykarvaiset. Pituutta niillä on yleensä noin 3-3,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm.
Teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 10-12 mm leveä. Terälehtiä on 5 ja harvoin 6. Ne ovat valkoiset, tyviosastaan vihreäsuoniset, yläviistot ja yleensä soikean vastapuikeat sekä pyöreä- ja lovipäiset. Pituutta niillä on useimmiten noin 7-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm. Terälehdet ovat yleensä noin 2,5-3 kertaa verhiönliuskojen mittaiset. Heteitä on lähes aina 10 ja niiden ponnet ovat keltaiset. Emiö on tyveltään yhdislehtinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on pysty, kaksilokeroinen ja sisäsaumasta avautuva kota, joka on tavallisesti noin 4 mm pitkä ja noin 3 mm paksu. Itäviä siemeniä ei juurikaan kehity. Laji leviääkin parhaiten kasvullisesti varsien ja tyven runsaista itusilmuista. Normaali kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta elokuun puoleenväliin.
Nuokkurikko on alkuperäinen laji Suomessa ja se on esiintymisalueellaan harvinainen. Pääesiintymisalue on Enontekiön Lapissa, Käsivarren kärkiosassa. Kasviatlaksen havainnoista yli 80 % on täältä. Inarin Lapin eliömaakuntaan sijoittuu yli 10 % havainnoista. Lisäksi on joitakin erillisesiintymiä Kittilän Lapin ja Koillismaan eliömaakunnissa. Sompion Lapin Pelkosenniemeltä laji on tavattu Kasviatlaksen mukaan kerran 1800-luvun loppupuolella. Nuokkurikko on kalkinvaatija ja kasvaa enimmäkseen tunturipurojen ja -jokien kallioisilla varsilla, valuvetisillä pahta- ja kalliopinnoilla, sekä tunturikivikoissa ja lumenviipymien liepeillä. Sen voi tavata myös tuntureiden alarinteiden puronvarsisoistumilta ja -niityiltä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla, Huippuvuorilla, Karhusaarella ja Jan Mayenilla.
Saxifraga cernua – nuokkurikko kasvaa useimmiten paljakan kivipinnoilla muutaman varren ryhminä, mutta sen voi toisinaan löytää myös tunturikoivikoista, missä sen kasvustot saattavat olla laajoja, rehevän kookkaita ja joskus myös varsiltaan monikukkaisia. Kuvan kasvusto löytyi erillisen kivipaaden ulkonevan kyljen varjosta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan koillinen alarinne lähellä Siilasjärven eteläpäätä, tunturikoivikko Kalottireitin varressa, 500 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon kasvupaikka louhikkoisella paljakkarinteellä poikkeaa paljon edellisen kuvan kasvupaikasta. Se on kuitenkin lajille tyypillisempi samoin kuin muutaman varren pysty olomuotokin. Varret ovat monilehtiset ja karvoitukseltaan kiharahkon pitkähapsiset. Huomio kiinnittyy myös varsilehtien tyvellä oleviin, punaisiin itusilmuryhmiin. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteispään kohdalla, 800 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon nuput ja avautuvat kukat kaartuvat alaspäin. Laji on saanut tästä ominaisuudesta tieteellisen ja suomalaisen nimensä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäisen, matalan pahtaseinämän yläpuolinen, osin valuvetinen avokalliojuotti retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 620 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikko ei kukkivana vastaa mitenkään nimeään, sillä varren lisäksi myös kukka avauduttuaan kääntyy pystyasentoon. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikolla on pitkäruotisia ja liuskaisia tai isohampaisia tyvilehtiä sekä samantyyppisiä varsilehtiä, joiden ruoti lyhenee ja lopulta katoaa vartta ylös päin mentäessä. Varret ovat useammasta kohtaa loivasti polvekkaat. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikko ujuttaa ja kasvattaa juurikimppunsa useimmiten vähän kilpailtuihin kallionhalkeamiin ja kivenkoloihin. Kasvupaikka voi olla ulkonäöltään hyvinkin karu, kuten kuvassa, mutta ohuiden juurien pitää tavoittaa kallioperästä liukenevaa ja kasvuun tarvittavaa kalkkia. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon varsilehtien muoto yksinkertaistuu latvaa kohti. Kärkiliuskat vähenevät ja katoavat lopulta kokonaan. Ylimmät lehdet ovat tavallisesti pienet, ruodittomat ja soikeat tai suikeat sekä ehytlaitaiset. Kuten kuvastakin näkyy, itusilmut varisevat herkästi. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 745 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon itusilmuihin alkaa erityisesti kosteilla kasvupaikoilla usein kasvaa jo pieniä, pyöreälapaisia ja pitkäruotisia lehtiä, jotka tekevät varsista erikoisen näköisiä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon kaksilokeroiseen kotaan kehittyy harvoin itämiskykyisiä siemeniä. Laji säilyy ja leviää valtaosin kasvullisesti itusilmujen avulla. Kukan verholehdet ovat tavallisesti soikeat tai leveänsoikeat ja yleensä noin 3-3,5 mm pitkät. Terälehdet ovat useimmiten niitä noin 2,5-3 kertaa pitemmät. Varsien yläosat ja niiden lehdet sekä kukkaverhiöt ovat tiheästi nystykarvaiset. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 745 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon teriö on tavallisesti noin 10-12 mm leveä. Valkoisia terälehtiä on useimmiten viisi. Heteitä on lähes aina kymmenen. Emiö on tyveltään yhdislehtinen sekä kaksivartaloinen ja -luottinen. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Iso-Mallan eteläinen alarinne, Kitsijoen Kitsiputouksen seinämärinne, 655 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon terälehdet ovat yläviistot sekä pyöreä ja lovipäiset. Niiden tyviosa on vihreäsuoninen. Joskus kukkiin kasvaa kuvan tavoin kuudeskin terälehti. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 745 m mpy, 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon kukan terälehdet ovat yleensä soikean vastapuikeat sekä useimmiten noin 7-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-4 mm leveät. Teriön ollessa avoimimmillaan terälehdet erkanevat toisistaan ja niiden kärki taipuu hieman alaspäin. Pienenä poikkeamana kukassa on vain yhdeksän hedettä. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Pikku-Mallan koillinen alarinne lähellä Siilasjärven eteläpäätä, tunturikoivikko Kalottireitin varressa, 500 m mpy, 9.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Saxifraga cernua – nuokkurikon tyvilehtien lapa on munuaismainen tai pyöreähkö, herttatyvinen ja kärjestään sormiliuskainen tai hampainen. Liuskoja tai hampaita on tavallisesti viidestä kahdeksaan ja ne ovat leveän tai pyöreän kolmiomaisia. Lehtilapa on noin 10-25 mm leveä ja noin 5-15 mm pitkä ja kalju sekä päältä vihreä ja alta usein jossain määrin punertava tai ruskehtava. Tyvilehtien ruoti on yleensä 3-7 cm pitkä ja hapsi- sekä nystykarvainen. Myös varren tyvellä on itusilmuja. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saana, Saanan luoteisrinne lähellä lounaisen pahtaseinämän reunaa, paljakkarinteen kivikko, 745 m mpy, 5.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 