- Saxifraga oppositifolia L. – sinirikko
- Saxifraga L. – lehtirikot
- Saxifragaceae – rikkokasvit
Sinirikko, Saxifraga oppositifolia, on monivuotinen, mätästävä ja patjamaisia tai mattomaisia kasvustoja muodostava ruoho, jonka juuristo on vahva. Kukattomat varret ovat rennot ja juurehtivat sekä voivat kasvaa yli 10 cm:n pituisiksi. Kukintovarret ovat kohenevat ja enintään noin 5 cm pitkät. Varret ovat lähes varpumaiset, lehdekkäät ja kaljut sekä alempaa ruskehtavat ja ylempää sinipunaiset tai punaruskeat. Kukkivan kasvin korkeus on tavallisesti noin 2-5 cm.
Lehdet ovat erityisesti kukintovarsissa tiheähkösti ja vuoroittain ristikkäin vastakkain. Tähän lehtien vastakkaisuuteen viittaa myös lajin tieteellinen nimi. Lehdet ovat talvehtivat, möyheät ja ruodittomat sekä malliltaan pitkulaiset tai hieman vastapuikeat ja pyöreäpäiset. Laita on ehyt ja ripsireunainen. Pituutta lehdillä on tavallisesti noin 3-5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2 mm. Väriltään ne ovat vihreät tai sinivihreät ja usein myös kalkkitäpläiset.
Kukat ovat yksittäin varren latvassa. Koska varret ovat yleensä tiheässä, parhailla kasvupaikoilla kukkapaljous usein peittää koko mättään. Kukkaperä on varren kaltainen ja yleensä noin 1-5 mm pitkä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat soikeat, ripsireunaiset ja punaruskeat sekä tavallisesti noin 4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveät.
Teriö on säteittäinen ja tavallisesti noin 10 mm leveä. Terälehtiä on 5 ja harvoin 6. Ne ovat sinipunaiset tai punavioletit, yläosastaan sivulle kaartuvat ja vastapuikeat mutta näkyvin kärkiosa on yleensä leveänsoikea ja pyöreä- tai suippopäinen. Pituutta niillä on useimmiten 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3,5-4,5 mm. Ne ovat noin kaksi kertaa verholehtien pituiset. Heteitä on 10 ja niiden palhot ovat sinipunaiset sekä ponnet ennen siitepölyn vapautumista tumman punasävyiset tai jopa lähes mustat. Emiö on tyveltään yhdislehtinen sekä 2-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on pysty, kaksilokeroinen ja kalju sekä aluksi punaruskea ja myöhemmin ruskehtava kota, joka on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Ulospäin kaartuvat kodan kärjet, entiset emin vartalot, nousevat verhiötä korkeammalle. Verhiö jää kodan seuraksi loppuun asti. Normaali kukinta-aika on kesäkuu – heinäkuun alkupuoli.
Sinirikko on alkuperäinen laji Suomessa ja se on esiintymisalueellaan harvinainen. Pääesiintymisalue on Enontekiön Lapissa, Käsivarren kärkiosassa. Kasviatlaksen havainnoista yli 80 % on täältä. Lisäksi lajia kasvaa muutamin paikoin Inarin Lapin eliömaakunnassa. Se on kalkinvaatija ja kasvaa enimmäkseen valuvetisillä kalliopinnoilla ja -hyllyillä, tunturipurojen varsilla sekä tunturikankailla ja -kivikoissa erityisesti lumenviipymien lähistöllä. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut yksilöiden määrän merkittävä vähentyminen. Tulevaisuuden uhkatekijänä on ilmastonmuutos. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa sekä Norjan arktisilla saarilla, Huippuvuorilla, Karhusaarella ja Jan Mayenilla sekä Tanskan Färsaarilla.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle sinirikon esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Saxifraga oppositifolia – sinirikko on mätästävä ja muodostaa tiheän patjamaisia tai mattomaisia kasvustoja. Kasvupaikaksi käy louhikkokin, kunhan tarjolla on riittävästi kalkkia ja kivikon seassa valuvaa vettä. Jo heinäkuun alussa ovat pohjoisen puolen rinteidenkin kasvustot suurelta osin jo ohikukkineet. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan jyrkkä, kivikkoinen koillisrinne pahtaseinämän alapuolella, Saanajärven luoteisosan kohdalla, 775-785 m mpy, 6.7.2018. Ellei toisin mainita, kuvat ovat tältä samalta kasvualueelta. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon kukintovarret ovat yksikukkaiset ja tavallisesti noin 2-5 cm korkeat. Kukkaperä on varren kaltainen ja yleensä noin 1-5 mm pitkä. Verholehtiä on viisi ja ne ovat soikeat, ripsireunaiset ja punaruskeat sekä tavallisesti noin 4 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 2 mm leveät. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon kukat ovat tavallisesti noin 10 mm leveät. Sinipunaisia tai punavioletteja terälehtiä on useimmiten viisi ja niiden kärkiosa kaartuu voimakkaasti ulospäin. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon kukan terälehdet ovat yleensä vastapuikeat mutta näkyvin kärkiosa on yleensä leveänsoikea ja pyöreä- tai suippopäinen. Pituutta niillä on useimmiten 6-10 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 3,5-4,5 mm. Heteitä on kymmenen ja emiö on kaksivartaloinen. Vartaloiden kärjessä on lyhyt luotti. Kuvassa näkyy myös edellisen kasvukauden kuivunut ja kärjestään avautunut kota. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon terälehdet voivat olla, toisin kuin edellisessä kuvassa, myös suippopäiset. Kuvan kukassa emin luotit ovat aktiiviset, kun taas heteiden ponnet odottavat vielä avautumistaan. Tällainen vuorottelu estää itsepölytystä. Norja, Tr, Kåfjord, Birtavarresta lähtevän Guolásveienin tunturitien loppupään varressa oleva tunturikangas lähellä Haltiantien risteystä, n. 800 m mpy, 17.7.2023. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon kota on kaksilokeroinen ja kalju sekä aluksi punaruskea. Se on tavallisesti noin 6-8 mm pitkä ja ulospäin kaartuvat kodan kärjet, entiset emin vartalot, nousevat verhiötä korkeammalle. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Saxifraga oppositifolia – sinirikon kukattomat varret ovat rennot ja juurehtivat sekä voivat kasvaa yli 10 cm:n pituisiksi. 6.7.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 