Silene nutans – nuokkukohokki | Pohjolan kasvien pauloissa

Silene nutans L, – nuokkukohokki
var. nutans – karvanuokkukohokki
var. infracta – (Waldst. & Kit.) Wahlenb. – kaljunuokkukohokki
Silene L. – kohokit
Caryophyllaceae – kohokkikasvit

Nuokkukohokki, Silene nutans, on monivuotinen, tavallisesti noin 20-50 cm korkea ruoho. Se on monivartinen ja pysty tai tyvestä koheneva. Laji on karvainen (karvanuokkukohokki, var. nutans) ja harvoin lähes tai aivan kalju (kaljunuokkukohokki, var. infracta). Sen juurakko on vahvahko ja yläpäästään haarova. Haaroista kohoavat lehtiruusukkeet ja kukintovarret. Aluslehtiä on yleensä runsaasti ja ne ovat ruodillisia, ehytlaitaisia sekä vastapuikeita tai suikeahkoja. Pituutta niillä on ruotineen noin 5-15 cm ja lehtilavan osuus on siitä noin kolmannes – puolet. Leveimmältä kohtaa ne ovat noin 3-15 mm leveitä. Varret ovat liereät, jäykähköt, vihreät tai eriasteisesti punertavat ja kukinto-osaan saakka haarattomat. Karvanuokkukohokin varret ovat yleensä tiheään lyhytkarvaiset (0,2-0,5 mm) ja yläosastaan myös tahmeasti nystykarvaiset. Vastakkaisia varsilehtipareja on tavallisesti 2-4. Niistä alin on ruodillinen ja vastapuikea tai suikeahko sekä ylemmät ruodittomia, kapean suikeita tai lähes tasasoukkia. Mitoiltaan varsilehdet ovat tavallisesti noin 1,5-8 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 2-15 mm leveitä. Karvanuokkukohokin alus- ja varsilehdet ovat molemmin puolin tiheästi lyhytkarvaiset. Kaljunuokkukohokilla varret ja lehdet ovat nimensä mukaisesti karvattomat.

Kukinto-osa on tavallisesti noin 10-20 cm pitkä, harva ja toispuolisesti nuokkuva. Kukintohaarat ovat yleensä pareittain ja niitä on useimmiten kukintorangalla allekkain 3-5 (harvemmin 1-7) kukintoperien lyhetessä latvaa kohti. Kukat ovat yksittäin tai noin 2-6 kukan ryhminä haarojen kärjissä. Teriön leveys on noin 15-25 mm. Kukintohaarat ovat tukilehdellisiä. Tukilehdet ovat varsilehtien kaltaisia mutta pienempiä, vihreitä tai punertavia. Kukkaperät ovat tavallisesti noin 5-15 mm pitkiä ja ohuita. Kukkien tukilehdet ovat vihreitä tai punertavia, kapean kolmiomaisia ja teräväkärkisiä sekä noin 2-5 mm pitkiä. Kukat ovat yleensä kaksineuvoisia. Verhiö on yhdislehtinen, kapean kellomainen tai sukkulamainen ja typäkkätyvinen. Se on kärkihampaineen noin 8-12 mm pitkä ja noin 2,5-4 mm leveä. Kärkihampaita on 5 ja ne ovat kapean kolmiomaiset, teräväkärkiset ja noin 1,5-2,5 mm pitkät. Verhiön pohjaväri on vaaleanharmaa tai vihertävä. Pitkittäisiä, vahvoja, punasävyisiä suonia on 10. Kukintoranka, kukinto- ja kukkaperät sekä verhiöt ovat karvanuokkukohokilla karvaiset ja tahmean nystykarvaiset, mikä estää maahyönteisten kiipeämistä kukkiin mettä hakemaan. Kaljunuokkukohokilla nämä kukinnon osat ovat kaljut tai jossain määri nystykarvaiset.

Valkoisia, kermanvalkoisia, harvoin punertavia terälehtiä on 5 ja ne ovat noin 17-25 mm pitkiä ja päästään syvään ja leveästi kaksijakoisia. Sivulle taittuva kärkiosa on noin 7-10 mm pitkä ja sen liuskat ovat tasasoukkia ja noin 1-2 mm leveitä. Teriön nielun suulla oleva lisäteriö on hyvin kapealiuskainen ja noin 1,5-2 mm pitkä. Heteitä on 10 ja emin vartaloita ja luotteja 3. Heteet ja emit ulkonevat kukasta voimakkaasti. Terälehdet yleensä rullautuvat kokoon päivänpaahteessa ja avautuvat iltaa kohti. Kukissa on iltaisin ja öisin hyasinttia muistuttava, voimakas tuoksu, joka houkuttelee pölyttäjiksi erityisesti yöperhosia. Hedelmä on munanmuotoinen, kellertävä kota, jonka pituus on noin 7-10 mm ja leveys noin 4-5 mm. Kota on hieman verhiötä pitempi ja paisuessaan rikkoo sen. Kota avautuu 5-liuskaisesti, mutta liuskat voivat toisinaan haljeta kahtia, jolloin liuskoja on näennäisesti enemmän. Siemenet ovat epäsäännöllisen munuaismaisia, nystermäisiä ja tummanruskeita tai mustia sekä läpimitaltaan noin 0,5-1 mm. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.

Nuokkukohokki on alkuperäinen, yleisehkö tai yleinen laji Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Etelä-Karjalan, Satakunnan ja Etelä-Hämeen eliömaakunnissa. Lisäksi sitä on tavattu harvinaisena vakiintuneena tai vakiintumattomana tulokkaana muista eliömaakunnista Koillismaata, Sompion Lappia ja Inarin Lappia lukuun ottamatta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kuivahkot mäkien, harjujen ja kallioiden rinteet, kedot, niityt ja rantahietikot sekä kyläkedot, tienpientareet ja radanvarret. Muissa Pohjoismaissa nuokkukohokkia esiintyy Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.

Suomessa kasvaa alkuperäisenä kaksi ainakin jossain määrin nuokkukohokkia muistuttavaa lajia, tataarikohokki, S. tatarica ja tahma-ailakki, S. viscosa. Lajeilla on kuitenkin helposti havaittavia eroja. tataarikohokin kukinto on pitkä, usein toispuolinen mutta harvakukkainen. Kukat eivät ole nuokkuvia ja kukinto-osa on enintään harvakarvainen. Tahma-ailakin kukinto on kyllä runsaskukkainen mutta kukat ovat terttumaisesti kiehkuroittain eivätkä nuoku. Kuten nimestäkin voi päätellä, koko kasvi on tahmeakarvainen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle nuokkukohokin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto