- Tanacetum vulgare L. – (rohto)pietaryrtti
- Tanacetum L. – pietaryrtit
- Asteraceae – asterikasvit
(Rohto)pietaryrtti, Tanacetum vulgare, on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-150 cm korkea ruoho, joka on ryydintuoksuinen ja myrkyllinen. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, puutunut ja lyhytrönsyinen. Se synnyttää tiheitä ja monivartisia kasvustoryhmiä. Varsi on jäykkä, tyvestä puutunut ja vihreä tai vaihtelevasti punaruskea. Se on haaraton tai latvaosastaan haarova, harjuinen ja yleensä niukasti lyhytkarvainen.
Lehdet ovat vihreät tai tummanvihreät ja varrella kierteisesti. Lehtilapa on ulkokehältään lähinnä soikea. Se on tavallisesti pariosainen, niukkakarvainen ja tiheästi öljynystyinen sekä yleensä noin 5-20 cm pitkä ja noin 3-10 cm leveä. Varsinaista lehtiruotia ei juurikaan voi osoittaa, sillä jonkinasteinen liuskoittuminen alkaa tyveltä saakka. Lehden keskiranka on palteinen, ja palteessa on vaihtelevasti sivuhampaita sekä pieniä, hammaslaitaisia liuskoja. Lavan varsinaiset sivuliuskat ovat suikeat, suippopäiset ja tavallisesti noin 1,5-5 cm pitkät sekä noin 0,3-1,5 cm leveät. Ne ovat sahalaitaiset tai pariliuskaiset. (Rohto)pietaryrtistä on myös koristekasvina käytetty ja harvoin villiytynyt muoto, kähäräpietaryrtti, f. crispum. Sen lehdet ovat toistamiseen pariliuskaiset, poimuiset ja tiheämpihampaiset.
Kukinnot muodostuvat kukkamaisista mykeröistä, jotka ovat varren latvassa toistamiseen haarovana, tiheänä ja lähes tasalakisena huiskilona. Huiskilossa on yleensä noin 10-60 mykeröä. Mykeröperä on useimmiten noin 10-25 mm pitkä, ja siinä on vaihtelevasti pieniä, tasasoukan suikeita ja noin 2-5 mm pitkiä lehtiä. Mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat kolmena tiiviinä ja lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. Suomut ovat eripituiset, kapeansoikeat tai suikeahkot ja vihreät sekä kapeasti ruskeareunaiset. Ne ovat kärjestään läpikuultavan kalvolaitaiset ja tavallisesti noin 2-3,5 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-1,2 mm leveät.
Kukintomykerö on keltainen, tavallisesti noin 7-10 mm leveä ja aluksi litteähkö sekä noin 5 mm korkea. Kukinta alkaa mykerön laidoilta edeten kehänä keskikohtaan päin. Kun keskimmäiset kukatkin kukkivat, mykerö on kekomaisen pullea. Kielelliset laitakukat puuttuvat. Kaikki kukat ovat kaksineuvoisia, torvimaisia ja keltaisia kehräkukkia, joita on satoja. Ne ovat 2-2,5 mm pitkiä sekä päästään 5-liuskaisia. Kukkien tyvellä ei ole tukisuomua. Verhiö puuttuu tai on lähes olematon.
Heteitä on 5. Niiden keltaiset, tasasoukat ponnet ovat lieriömäisen yhdiskasvuisesti emin vartalon ympärillä. Emiö on 2-lehtinen, 1-vartaloinen ja luotiltaan 2-liuskainen. Hedelmä on liereähkö, 5-harjuinen ja vaalea tai ruskehtava pohjuspähkylä, joka on noin 1,2-1,8 mm pitkä ja noin 0,4-0,6 mm leveä. Pähkylän kärjessä oleva pappus on vähäinen, 0,2-0,4 mm pitkä ja kruunumainen reunus. Normaali kukinta-aika on heinä-syyskuu.
(Rohto)pietaryrtti on Suomessa alkuperäinen ja runsas soraisilla ja kivikkoisilla merenrannoilla saaristosta ja Suomenlahden rannikolta aina Pohjanlahden perukkaan saakka. Sisämaassa se on vakiintunut uustulokas kaikissa eliömaakunnissa ja harvinaisempi vain Pohjois-Lapissa. Kasvupaikkoina ovat merenrantojen lisäksi lähinnä muut rannat, kalliot, niityt, tien- ja radanvarret, muut pientareet ja joutomaat sekä asutuksen lähialueet. Laji on myös rohdos-, mauste ja koristekasvi sekä sitä perua viljelyjäänne ja -karkulainen. Muissa Pohjoismaissa (rohto)pietaryrtti kasvaa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Tanskan Färsaarilla sekä harvinaisempana tulokkaan Islannissa.
(Rohto)pietaryrtti on nimensä lisämääreen mukaisesti vanha rohdoskasvi. Sitä käytettiin kansanlääkinnässä suolinkaisten, kihomatojen ja lapamatojen häätämiseen. Tähän viittaa myös kansanomainen nimi, matoryytti. Helpotusta haettiin myös mm. vatsavaivoihin, kuukautiskipuihin, ns. hermosairauksiin ja ajettumiin. Lehtiä ruokien, alkoholin ja oluen maustamiseen. Poltettiinpa niitä tupakan korvikkeena piipussakin. Liiallinen käyttö oli kuitenkin vahingollista, sillä kasvin sisältämässä, voimakashajuisessa öljyssä on myrkyllistä tujonia. Pietaryrtin voimakasta aromia käytettiin myös monella tapaa hyväksi. Sillä torjuttiin mm. epämiellyttäviä hajuja niin kotona kuin hautajaisissakin ja karkotettiin koita, muita hyönteisiä ja hiiriä. Kasvivärjäyksessä lehdistä saadaan vihreää ja kukista keltaista väriä.
(Rohto)pietaryrtin kanssa samaan sukuun kuuluu reunuspietaryrtti, vanhalta nimeltään reunuspäivänkakkara, T. parthenium. Se on koristekasvi, jota voi tavata viljelyjäänteenä ja -karkulaisena lähinnä asutuksen lähialueilla, joutomailla ja maankäsittelyalueilla. Sen mykeröissä on valkokielisiä laitakukkia. Muutaman kerran on tavattu karkulaisena myös toista koristekasvilajia, jättipietaryrttiä, T. macrophyllum. Sen mykeröhuiskilo on yhtenäisen tiivis ja mykeröissä on valkokielisiä laitakukkia.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (rohto)pietaryrtin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tanacetum vulgare – (rohto)pietaryrtti on Suomessa alkuperäinen soraisilla ja kivikkoisilla merenrannoilla. Sisämaassa se on vakiintunut uustulokas kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat merenrantojen lisäksi lähinnä muut rannat, kalliot, niityt, tien- ja radanvarret, muut pientareet ja joutomaat sekä asutuksen lähialueet. Laji on myös rohdos-, mauste ja koristekasvi sekä sitä perua viljelyjäänne ja -karkulainen. EH, Hämeenlinna, Sairio, Varikonniemen luoteispuoli, Vanajaveden rantaa ja radanvartta seuraavan ulkoilureitin laide, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tanacetum vulgare – (rohto)pietaryrtti on monivuotinen, pysty ja tavallisesti noin 30-150 cm korkea ruoho. Juurakko on vaakasuoraan levittäytyvä, puutunut ja lyhytrönsyinen. Se synnyttää tiheitä ja monivartisia kasvustoryhmiä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Mäkelän teollisuusalue, Pietiläntien rakennusten välinen joutomaa-alue, 21.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tanacetum vulgare – (rohto)pietaryrtin varsi on haaraton tai latvaosastaan haarova. Latvahuiskilossa on yleensä noin 10-60 mykeröä. Mykeröperä on useimmiten noin 10-25 mm pitkä. EH, Hämeenlinna, Loimalahti, Kuokkamaa, entisen Sammon kaatopaikan täyttökumpu, lakialue, 6.8.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tanacetum vulgare – (rohto)pietaryrtin mykerön alimman kerroksen muodostavat pienet, kapeat ylälehdet eli kehtosuomut, jotka ovat kolmena tiiviinä ja lomittaisena rivinä. Nuppuvaiheessa ne ovat suojuksena eli kehtona varsinaisen kukinnon ympärillä. EH, Hämeenlinna, Vuorentaka, Lakee, Hirsimäenkadun laita Myllyojan itäpuolella, 2.7.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tanacetum vulgare – (rohto)pietaryrtin kukinta alkaa mykerön laidoilta edeten kehänä keskikohtaan päin. Samalla mykerön korkeus kasvaa. Kansanomainen nimitys, nappikukka, vastaa hyvin mykerön ulkomuotoa. EH, Hämeenlinna, Sairio, Varikonniemen luoteispuoli, Vanajaveden rantaa ja radanvartta seuraavan ulkoilureitin laide, 20.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 