Vaccinium uliginosum – juolukka, taigajuolukka

Vaccinium uliginosum L. – (taiga)juolukka
subsp. uliginosum – suojuolukka
subsp. microphyllum (Lange) Tolm. – tunturijuolukka
Vaccinium L. – puolukat
Ericaceae – kanervakasvit

Juolukasta tai tarkemmin taigajuolukasta kasvaa Suomessa ehkä kaksi alalajia, nimialalaji suojuolukka, subsp. uliginosum ja tunturijuolukka, subsp. microphyllum. Täyttä varmuutta tunturijuolukan yltämisestä Suomen puolen suurtuntureille ei ainakaan vielä ole, koska Suomen putkilokasvien luettelossa (2019) se on merkitty kysymysmerkillä.

Nimialalaji suojuolukka on pysty tai koheneva varpu, joka eteläisemmässä Suomessa kasvaa usein pieneksi pensaaksi asti. Se on tavallisesti noin 15-70 cm korkea. Juurakko maavarsineen on suikertava, haarova ja laaja. Myös varsien tyvet juurehtivat. Näiden ominaisuuksien avulla laji pystyy kasvullisesti levittäytymään laajoiksi varvikoiksi. Varret ovat haarovia, harmaita tai ruskean eri sävyisiä ja vanhemmilta osiltaan hilseileviä sekä tyviosiltaan paksuimmillaan lähes sormenvahvuisia. Vuosiversot ovat liereät ja aluksi vihertävät sekä myöhemmin kellan- tai punaruskeat ja lähes kaljut. Tunturijuolukka puolestaan on hyvin pieni. Varret ovat pituudeltaan vain noin 3-15 cm. Se on lähes tai aivan maanmyötäinen.

Lehdet ovat versossa kierteisesti. Ne ovat aluksi taipuisat ja vaaleanvihreät mutta myöhemmin jäykähköt ja sinivihreät sekä lyhytruotiset ja talveksi varisevat. Ruoti on tavallisesti noin 2-3 mm pitkä. Lehtilapa on vastapuikea tai soikea ja pyöreähkö- tai suippopäinen. Laita on ehyt ja hieman alaspäin kiertynyt. Yläpuoli on kiilloton ja kalju sekä alapuoli kohosuoninen ja kalju tai toisinaan hienokarvainen. Pääsuonten lisäksi myös sivusuonten tiheä verkko näkyy niin ala- kuin yläpuolellakin. Pituutta täysikasvuisella lehtilavalla on tavallisesti noin 10-40 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 5-25 mm. Syksyllä lehdet muuttuvat ennen varisemistaan keltaisiksi tai punaisiksi. Niillä on merkittävä osuus Lapin maaruskan värien ”ilotulituksessa”. Tunturijuolukka poikkeaa edellä olevasta kuvauksesta lähinnä lehtien koon suhteen. Ne ovat vain noin 5-15 mm pitkät.

Kukinto on yleensä 1-3-kukkainen latvaterttu. Toisinaan kukkia voi olla neljäkin. Ne syntyvät versojen kärkisilmuista ja ovat nuokkuvia. Kukkaperä on vihreä tai punertava, kalju ja tavallisesti noin 5-10 mm pitkä. Verhiö on sen sisään jäävän, kartiomaisen kukkapohjuksen kanssa kukintavaiheessa noin 2-3 mm pitkä ja vihertävä tai sinipunertava. Verhiön kärjessä on 4-5 leveän ja pyöreähkön kolmiomaista liuskaa. Tunturijuolukka poikkeaa suojuolukasta myös lyhyemmän kukkaperänsä perusteella. Se on vain 1-3 mm pitkä ja selvästi teriötä lyhyempi.

Teriö on punertava, lähes valkoinen tai aivan valkoinen ja ruukkumaisesti yhdislehtinen. Se on tavallisesti noin 4-6 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 4-5 mm leveä. Teriön kärjessä on 4-5 pyöreämuotoista, noin 1 mm pitkää liuskaa, jotka ovat yleensä ylöspäin kiertyneet. Tunturijuolukalla teriön kärkiliuskat ovat lähes tai aivan suorat. Heteitä on 8 tai 10 sen mukaan, onko kukka neljä- vai viisilukuinen. Ne jäävät kokonaan teriön suuaukon sisäpuolelle. Heteet ovat noin 3-4 mm pitkät ja kiinnittyneet teriöön varisten sen mukana. Palhot ovat valkoiset tai muuten vaaleat ja litteät. Ponnet ovat keltaiset ja niiden molemmissa puoliskoissa ovat uloimpina putkimaiset lisäkkeet, joiden tyvellä on yksittäinen, siirottava karva. Siitepöly purkautuu putkimaisen lisäkkeen kautta. Emiö on yhdislehtinen sekä 1-vartaloinen ja -luottinen. Vartalo on valkoinen tai muuten vaalea ja noin teriön pituinen. Sen kärjessä oleva luotti on lyhyt, pyöreä ja lähes huomaamattoman pieni. Hedelmä on kukkapohjuksesta kehittyvä, pallomainen, pitkänpyöreä tai munanmuotoinen marja, joka voi olla myös hieman kulmikas. Kypsänä se on sininen tai harmaansininen ja kiilloton sekä noin 8-12 mm pitkä. Sen kärjessä säilyy jäänteitä verhiön liuskoista. Marja on sisältä vaalea, mehukas ja maultaan makea. Normaali kukinta-aika on toukokuun loppupuoli-kesäkuu ja Lapissa se voi jatkua heinäkuullekin.

(Taiga)juolukka on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy hyvin yleisenä ja runsaana kaikissa eliömaakunnissa. Kasvupaikkoina ovat lähinnä rämeet sekä neva- ja korpimättäiköt, Keski- ja Pohjois-Suomessa myös kangasmetsät ja Lapissa tunturikankaat. Alalaji tunturijuolukka kasvaa kalkkipitoisilla tunturikankailla. Kuten edellä on todettu, sen esiintymisestä Suomen suurtuntureilla ei ole täyttä varmuutta. Muissa Pohjoismaissa (taiga) juolukkaa esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa sekä Norjan Huippuvuorilla ja Tanskan Färsaarilla.

(Taiga)juolukka on arvokas luonnonmarja, joka on Suomessa todella vähäisessä käytössä. Sen sato on 20-40 miljoonaa kiloa vuodessa. Satoisuus on paljon mustikkaa vähäisempi mutta varmempi, koska juolukan kukinta-aika on myöhempi eikä enää niin yöhalloille altis. Marjoja voi syödä sellaisenaan mustikan tapaan ja ne soveltuvat erinomaisesti myös keittoihin, kiisseleihin, puuroihin, leivonnaisiin ja mehuihin. Niitä voi säilöä pakastamalla, kuivaamalla, survomalla, keittämällä ja mehustamalla. Se sopii kaikessa edellä mainitussa hyvin myös mustikan seuralaiseksi. Juolukkaa voi nimittää myös supermarjaksi. Marjat sisältävät runsaasti luonnollisia, sinisiä väriaineita, antosyaaneja. Ne ovat vesiliukoisia flavonoideja, joita juolukassa on enemmän kuin useimmissa hedelmissä ja kasviksissa. Se sisältää erittäin runsaasti myrisetiiniä ja kversetiiniä. Jälkimmäistä on tutkittu paljon, ja sen on havaittu mm. estävän useiden bakteerien ja virusten lisääntymistä, hillitsevän tulehduksia, sekä estävän syövän syntyä ja kasvua. Se ehkäisee myös allergisia oireita.

(Taiga)juolukka on aika helppoa erottaa lähilajistaan (kangas)mustikasta, V. myrtillus. Mustikka on suurimmassa osassa Suomea keskimäärin pienempi. Sen vuosikasvaimet ovat särmikkäät. Lehtien laita on pienihampainen ja suora. Kukat ovat yksittäin lehtihangoissa, eivät juolukan tapaan latvatertuissa. Teriö on selvästi leveämmin ruukkumainen. Marja on pallomainen ja sisältä tummansininen.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle (taiga)juolukan esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto