Ukontulikukka, Verbascum thapsus, on 2-vuotinen, tavallisesti noin 50-180 cm korkea ja toisinaan korkeampikin, pysty ruoho. Ensimmäisenä vuotena kasvaa kookas lehtiruusuke, jonka lehdet ovat lyhytruotiset ja lavaltaan lähinnä soikeat ja pyöreäkärkiset. Ruusukkeella on vahva pääjuuri. Toisena vuotena kasvava varsi on tanakka, ainakin kukintoon asti haaraton, runsaslehtinen ja tiheästi valkoisen tai harmaan villakarvainen. Karvat ovat pitkiä ja haaraisia. Varren lehdet ovat kierteisesti ja alimmat niistä ovat ruodilliset. Ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä, villakarvainen ja levenee tasaisesti soikeaksi tai kapean vastapuikeaksi lehtilavaksi, jonka kärki on yleensä pyöreähkö tai lyhyen suippo. Muut varsilehdet ovat ruodittomat ja niiden tyvi jatkuu pitkäjohteisena vartta alaspäin. Kukinnon alapuoliset lehdet ovat soikeita, kapeansoikeita tai puikeahkoja ja usein teräväkärkisiä. Lehdet pienenevät varren latvaa kohti. Alempien lehtien lapa on tavallisesti noin 10-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveä. Varren yläosan lehdet ovat yleensä noin 1,5-10 cm pitkiä ja leveimmältä kohtaa noin 0,5-5 cm leveitä. Kaikkien lehtien laita on ehyt, nyhäinen tai matalahampainen ja lapa päältä vihreä tai harmaanvihreä sekä alapuolelta vaaleampi. Molemmat pinnat ovat tiheästi monihaaraisen villakarvaiset.
Kukinto on varsipäätteinen, haaraton tai harvemmin alaosastaan haarova ja tiheän tähkämäinen kerrannaiskukinto, joka pitenee kukinnan edistyessä jopa 60 cm:iin. Leveyttä sillä on yleensä noin 3-5 cm. Yksittäinen kukka on lyhytikäinen, mutta kerrannaiskukinnon kukinta-aika on pitkä. Kukat ovat kukinnossa noin kolmen kukan ryhminä ja ne ovat keskenään eri kehitysvaiheissa. Näin uusia kukkia avautuu eri puolille kukintoa ja samaan aikaan kukinto myös pitenee. Kukkaryhmät ovat tukilehdellisiä. Tukilehti on suikeahko tai puikeahko ja teräväkärkinen sekä yleensä noin 12-18 mm pitkä. Kukat ovat lyhytperäisiä. Perä on osin yhdiskasvuinen kukintorangan kanssa. Verhiö on lähes tyveen asti säteittäisesti 5-liuskainen ja hyvin tiheästä villakarvoituksesta harmahtavanvihreä. Liuskat ovat tavallisesti noin 7-10 mm pitkät ja noin 3-5 mm leveät.
Teriö on yleensä noin 12-25 mm leveä. Se on keltainen, tyveltään yhdiskasvuinen, ratasmainen ja lyhyttorvinen sekä lähes säteittäisesti 5-liuskainen. Liuskat ovat soikeahkon pyöreämuotoiset, useimmiten noin 7-13 mm pitkät ja noin 5-8 mm leveät sekä ulkopinnaltaan tiheästi tähtikarvaiset. Heteitä on 5. Niistä 2 ovat noin 10 mm pitkät ja muita pitemmät sekä palhoiltaan kaljuhkot tai vähäkarvaiset. Muut 3 ovat noin 7 mm pitkät ja niiden palhot ovat tiheästi pitkä- ja valkokarvaiset. Ponnet ovat noin 1,5-3 mm pitkät. Heteet ovat kiinnittyneet teriön torveen ja varisevat sen mukana. Emiö on 1-vartaloinen ja -luottinen. Hedelmä on monisiemeninen, pullean pyöreähkö, mutta hieman kärkeä kohti suippeneva ja noin 7-10 mm pitkä sekä lähes yhtä leveä kota. Se on pinnaltaan tiheästi villakarvainen ja isolta osin verhiönliuskojen peittämä. Se avautuu laitasaumoistaan lähes tyveen asti. Siemenet ovat pyöreähköjä, ruskeita ja verkkopintaisia sekä läpimitaltaan noin 1 mm. Kukinta-aika on kesäkuun loppupuolelta syyskuulle.
Ukontulikukka on eteläisessä Suomessa alkuperäinen tai osin muinaistulokas ja yleinen tai yleisehkö Satakunnan, Etelä-Hämeen ja Etelä-Savon eliömaakuntien linjalle saakka. Lisäksi siitä on pääasiassa tulokashavaintoja Oulun Pohjanmaan ja Koillismaan eliömaakuntien linjalle saakka. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kedot, kallioiden laiteet, pientareet, teitten ja ratojen varret sekä erilaiset sorakentät ja joutomaat. Muissa Pohjoismaissa ukontulikukka kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Tulikukkien suomalainen sukunimi juontanee juurensa kaukaa. Ukontulikukan kukkineet, kuivat varret jäävät törröttämään talven yli. Pitkiä, tanakoita kukintopatukoita on kerätty talteen ja käytetty tervaan tai taliin kastettuina soihtuina. Lajin etuliite, ukko, viitannee Ukko ylijumalaan, jolle kookas, näyttävä kasvi on haluttu omistaa. Lajilla on ollut myös lääkinnällistä käyttöä. Kuivatuista kukista on valmistettu teetä, jonka on sanottu auttavan pitkäaikaiseen yskään. Elias Lönnrotin Flora Fennica, Suomen kasviston (1860) mukaan kukista ja lehdistä valmistettu keite soveltuu vatsataudin ”paranteeksi”. Sama keite soveltuu teoksen mukaan myös ulkoisesti ajosten hauteeksi. Mielenkiintoinen on myös tieto, jonka mukaan jauhetut siemenet maitoon sekoitettuina ja veteen heitettyinä huumaisivat kalat niin, että ne voitaisiin käsin poimia saaliiksi.
Etelä-Suomessa kasvaa luontaisesti myös toinen suvun laji, tummatulikukka, V. nigrum. Sen lehdet ovat tyveltään johteettomat, yleensä tummanvihreät ja vähemmän karvaiset. Lehtilapa on herttatyvinen tai toisinaan pyöreätyvinen. Heteiden palhot ovat sinipunakarvaiset. Lajit myös risteytyvät keskenään (V. nigrum x thapsus) ja ovat silloin ulkonäöltään vaihtelevia ja välimuotoisia. Risteymien palhot ovat karvoitukseltaan usein sinipunertavia tai vaaleanpunertavia. Suomessa tavataan silloin tällöin harvinaisina tulokkaina tai viljelykarkulaisina ainakin neljää muuta keltakukkaista lajia, käentulikukkaa, V. lychnitis, rohtotulikukkaa, V. phlomoides, akantulikukkaa, V. densiflorum ja pustantulikukkaa, V. speciosum.
Verbascum thapsus – ukontulikukka voi kasvaa tiheinäkin kasvustoina sopivilla paikoilla. Sen tapaa usein kedoilta, kallioiden laiteilta, pientareilta, teitten ja ratojen varsilta sekä sorakentiltä ja joutomailta. Kuvassa varsien tyvellä näkyvät kuihtuneet, edellisvuotiset ruusukelehdet. A, Jomala, Kungsö, Tomtebo, Hamnnäs, Strandslingan-tien kallioinen laitakangas, 10.7.2017. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukka on tanakka, runsaslehtinen ja tavallisesti noin 50-180 cm korkea ja toisinaan korkeampikin. Kukinto on useimmiten haaraton. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosan suuri ketoalue poikittaisen tien, Lyhyen ikävän, koillispuolella, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukka on kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuotena kasvaa lehtiruusuke, jonka lehdet ovat lyhytruotiset ja lavaltaan lähinnä soikeat ja pyöreäkärkiset. Ruusuke tuottaa vankan pääjuuren, joka mahdollistaa toisen vuoden kookkaan kukkavarren kasvamisen. Kukinto on varsipäätteinen ja tiheän tähkämäinen kerrannaiskukinto, joka pitenee kukinnan edistyessä vajaasta 10 cm:stä jopa 60 cm:iin. Leveyttä sillä on yleensä noin 3-5 cm. Kukinnan jälkeen syksyllä yksilö kuolee. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Hirvilammen itä- ja kaakkoispuolella oleva laaja, entinen soranottoalue, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan soveltuvuuden ja sopeutumisen kuiviin ja karuihin kasvupaikkoihin todistaa myös oheinen kuva, jossa se on ikään kuin päällyskasvina omenapuulla. Korkean kasvin siemen on esim. tuulen voimasta lennähtänyt puun halkeamaan, jonne on ehkä maatunut sopivasti kariketta. Ahtaasta halkeamasta on sitten versonut kesällä 2019 lehtiruusuke, jonka kuihtuneet lehdet ovat kuvassa edelleen näkyvillä. Kuvausvuonna on riittänyt ravinteita ja energiaa kasvattaa potra, reippaasti yli metrinen kukkavarsi. V, Turku, Kohmo, Kuralan Kylämäki, kahvilarakennuksen länsipuolella oleva omenapuu, 16.7.2020. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukka innostuu toisinaan pääsääntöisestä haarattomuudestaan huolimatta lykkäämään kukinnon tyveltä sivuhaaroja. Tämä tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun pääkukinto on jo loppuun kukkinut, mutta suotuisat kasvukelit edelleen jatkuvat. Näin poikkeusyksilö pystyy vielä pitkään jatkamaan kukkimista ja lisää siementuotantoaan. U, Hyvinkää, lounaiskulma, Kalkkivuorentien laitasora, 27.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukalla on tähkämäinen kerrannaiskukinto, jossa uusia kukkia avautuu eri puolille kukintoa samaan aikaan, kun viereiset kukat ovat vasta pienellä nupulla tai kehittymässä kohti hedelmävaihetta. Kukan verhiö on lähes tyveen asti viisiliuskainen ja hyvin tiheästä villakarvoituksesta harmahtavanvihreä. Liuskat ovat tavallisesti noin 7-9 mm pitkät. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosa, nummi- ja ketoalue pohjoisosaan vievän tien, Pitkän ikävän, itäpuolella, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan keltaisen teriön liuskojen ulkopinta on tiheäkarvainen. Kukassa on viisi hedettä, joista kaksi muita pidempää, noin 10 mm pitkää. Pitempien heteiden palho on kalju tai vähäkarvainen, kun taas kuvassa vain vähän näkyvien lyhyempien heteiden palho on tiheän pitkäkarvainen. U, Helsinki, Laajasalo, Gunillantien varsi Tahvonlahden koulun kohdalla, 27.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan teriö on yleensä noin 12-25 mm leveä. Se on tyveltään yhdiskasvuinen, ratasmainen ja lyhyttorvinen sekä lähes säteittäisesti viisiliuskainen. Liuskat ovat soikeahkon pyöreämuotoiset ja useimmiten noin 7-13 mm pitkät. Kuvan kukassa näkyy poikkeuksellisesti vain neljä hedettä. Alimmaisena näkyvät ovat muita pitemmät ja palhoiltaan vähäkarvaiset. Ylempänä näkyvien heteiden ponnet ovat puolestaan hyvin pitkä-, tiheä, ja valkokarvaiset. Emiö on yksivartaloinen ja -luottinen. V, Kemiönsaari, (aik. Dragsfjärd), Hiittisten saaristo, Örö, saaren keskiosa, nummi- ja ketoalue pohjoisosaan vievän tien, Pitkän ikävän, itäpuolella, 14.7.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan kotahedelmä on monisiemeninen, pullean pyöreähkö, hieman kärkeä kohti suippeneva ja noin 7-10 mm pitkä sekä lähes yhtä leveä. Se on pinnaltaan tiheästi villakarvainen ja isolta osin verhiönliuskojen peittämä. Kuvassa yhdestä kodasta on avattu verhiö ja hieman poistettu karvoitusta. Kota avautuu saumoistaan lähes tyveen asti. U, Helsinki, Laajasalo, Mellinintien ja koulun kentän välinen sorakaista, 15.7.2019. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan alimmat lehdet ovat ruodilliset. Ruoti on yleensä noin 1-5 cm pitkä ja levenee tasaisesti soikeaksi tai kapean vastapuikeaksi lehtilavaksi, jonka kärki on yleensä pyöreähkö tai lyhyen suippo. Lehtien laita on ehyt, nyhäinen tai matalahampainen. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Hirvilammen itä- ja kaakkoispuolella oleva laaja, entinen soranottoalue, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan tyviosassa olevien lehtien yläpuoliset varsilehdet ovat ruodittomat ja niiden tyvi jatkuu pitkäjohteisena vartta alaspäin. Ne ovat soikeita, kapeansoikeita tai puikeahkoja ja pienenevät varren latvaa kohti. Alempien lehtien lapa on tavallisesti noin 10-25 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 3-10 cm leveä. EH, Hämeenlinna, Pullerinmäki, Hirvilammen itä- ja kaakkoispuolella oleva laaja, entinen soranottoalue, 6.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Verbascum thapsus – ukontulikukan lehti on päältä vihreä tai harmaanvihreä ja alapuolelta vaaleampi. Molemmat pinnat ovat tiheästi monihaaraisen villakarvaiset. U, Helsinki, Laajasalo, Gunillantien varsi Tahvonlahden koulun kohdalla, 27.6.2018. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 