Lapinorvokki, Viola biflora, on monivuotinen, pysty tai koheneva ja yksi- tai useampivartinen sekä lehtiruusukkeellinen ja tavallisesti noin 7-20 cm korkea ruoho. Juurakko on yleensä lyhyt ja haaraton, mutta siinä on runsaasti ohuita sivujuuria. Varret ovat haarattomat, lehdekkäät, hennot ja hauraat sekä vihreät ja kaljut.
Ruusukelehtiä on yleensä 2-3. Niiden ruoti on hento, kalju ja useimmiten noin 3-10 cm pitkä sekä lehtilapa pyöreämuotoinen tai leveän munuaismainen ja pituuttaan leveämpi sekä tavallisesti noin 1,5-3,5 cm pitkä ja noin 2-5 cm leveä. Varsilehtiä on useimmiten 2-4 ja niiden ruoti on tyvilehtien kaltainen mutta yleensä noin 1-5 cm pitkä. Varsilehtien lehtilapa on tyvilehtien kaltainen ja ylimpänä leveän herttamainen sekä tavallisesti noin 1-3 cm pitkä ja noin 1,5-4 cm leveä. Kaikkien lehtien lapa on ohut, vaaleahkon vihreä, päältä harvaan lyhytkarvainen ja alta kaljuhko sekä nyhälaitainen ja reunoiltaan tiheästi lyhytripsinen. Lehtien tyvilovi on kapea ja syvä. Varsilehtien korvakkeet ovat lähes soikeita, puikeita tai suikeita, ehytlaitaisia ja yleensä karvaisia sekä tavallisesti noin 4-5 mm pitkiä ja noin 1,5-2 mm leveitä.
Tieteellisestä lajinimestään (kaksikukkainen) huolimatta lapinorvokilla on kukintovarressaan yleensä 1-2, harvoin 3 ja vain joskus 4 kukkaa. Kukat ovat nuokkuvia ja tuoksuttomia sekä sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on hento, kalju ja tavallisesti noin 2-5 cm pitkä. Perän puolivälissä tai sen yläpuolella on muutamia, noin 0,5-2 mm pitkiä esilehtiä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat suikeita, tylppäpäisiä, muuten kaljuja mutta hyvin lyhyesti ripsilaitaisia sekä yleensä noin 3-5 mm pitkiä ja noin 1-1,2 mm leveitä. Verholehdessä ei ole selvästi havaittavaa tyvilisäkettä.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja noin 13-15 mm leveä. Terälehdet ovat keltaiset ja suonitukseltaan ruskeanvioletit. Kaksi niistä on suuntautunut ylös ja kaksi enemmän tai vähemmän yläviistoon. Nämä neljä ovat vastapuikeat ja pyöreähköpäiset sekä yleensä noin 6-10 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 3-5 mm leveät. Viides terälehti on alaspäin suuntautunut ja sen tyvellä on noin 1 mm:n mittainen, tylppä, keltainen kannus. Alin terälehti on vastapuikea tai päästään vinoneliömäinen ja kannuksen kanssa yleensä noin 7-13 mm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 4-8 mm leveä. Tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia oransseja heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen, 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu lapinorvokin ns. avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Terälehtien suonien väritys toimii mesiviittoina kohti heteitä ja emiä. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös ns. umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden lopulla alimpiin lehtihankoihin ja ovat vain noin 2 mm pitkiä ja lyhytperäisiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä tai munanmuotoinen, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 6 mm pitkä ja noin 4 mm paksu. Siemenet ovat pitkänomaiset, kellertävät ja sileät sekä noin 2 mm pitkät. Niissä on pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on kesä-heinäkuu.
Lapinorvokki on alkuperäinen laji Suomessa ja se on yleisehkö Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin sekä harvinainen Kittilän Lapin ja Sompion Lapin eliömaakunnissa. Perä-Pohjanmaan eliömaakunnasta se on jo hävinnyt. Laji on kalkinsuosija ja kasvaa lähinnä paljakan niityillä ja kankailla, lumimailla, tunturikoivikoissa, purojen varsilla, rannoilla, lehdoissa ja hetteiköissä. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa ja Norjassa.