- Viola epipsila Ledeb. – korpiorvokki
- Viola L. – orvokit
- Violaceae – orvokkikasvit
Korpiorvokki, Viola epipsila, on monivuotinen, pystyhkö tai koheneva ja kukkiessaan yleensä noin 7-15 cm korkea ruoho, jonka juurakko on suikertava ja rönsyjä muodostava. Kasvustot voivat näin ollen levitä laajallekin. Laji on varreton, sillä ruusukelehdet ja kukat nousevat suoraan juurihaarojen kärjestä tai nivelistä.
Ruusukkeessa on tavallisesti 1-3 lehteä, yleisimmin 2, joiden ruoti on kalju tai toisinaan yläpäästään harvakarvainen ja yleensä noin 7-12 cm pitkä. Hedelmävaiheessa ruoti voi venyä jopa 20 cm pitkäksi. Lehtilapa on leveän herttamainen, pyöreähkömuotoinen tai munuaismainen ja kärjestään terävähkö, tylppä tai harvemmin pyöreähkö. Jokaisessa ruusukkeessa ainakin yksi lehti on herttamainen ja sillä on selvä kärki. Lehti on nyhälaitainen ja sen tyvilovi on matala tai syvä ja yleensä leveähkö. Lapa on vaaleahkon vihreä, päältä kalju ja alta yleensä hajanaisesti, ainakin suonia myöten lyhytkarvainen (karvoituksen pituus 0,2-0,8 mm). Kukintavaiheessa lehtilapa on tavallisesti noin 2,5-5 cm pitkä ja suunnilleen saman levyinen tai munuaismaisissa lavoissa vähän leveämpi. Hedelmävaiheessa lapa voi kasvaa jopa 10 cm pitkäksi ja leveäksi. Lehtien korvakkeet ovat yleensä puikeat, ehytlaitaiset ja teräväksi kärjeksi suippenevat sekä vihertävät, ruskehtavat tai aivan vaalean kalvomaiset. Ne ovat tavallisesti noin 5-10 mm pitkät ja noin 2-3 mm leveät.
Kukkia ruusukkeessa on yleensä 1-2 ja ne ovat lähinnä hunajantuoksuisia, nuokkuvia ja juurakosta nousevan peränsä kärjessä yksittäin. Kukkaperä on kalju tai yläosastaan karvainen ja tavallisesti noin 5-15 cm pitkä. Yleensä selvästi perän puolivälin yläpuolella on kaksi rinnakkaista tai allekkain olevaa, kapeaa ja teräväksi kärjeksi suippenevaa sekä noin 2-5 mm pitkää esilehteä. Verholehtiä on 5 ja ne ovat puikeat tai suikeat, tylppä- tai terävähkökärkiset ja kaljut sekä tyvilisäkkeelliset. Pituutta niillä on tyvilisäkkeen kanssa tavallisesti noin 5-7,5 mm ja leveyttä leveimmältä kohtaa noin 1,5-2,5 mm. Verholehtien tyvilisäkkeet ovat pyöreä-, tylppä- tai matalasti lovipäiset ja noin 1 mm pitkät.
Teriö on vastakohtainen, 5-lehtinen ja tavallisesti noin 15-20 mm pitkä ja terälehtien asennosta riippuen suunnilleen yhtä leveä. Terälehtien väri vaihtelee vaalean- tai hailakansinisestä tummahkon sinipunaiseen ja toisinaan ne voivat olla myös enemmän tai vähemmän valkoiset. Niistä kaksi on suuntautunut taakse kaartuen ylös ja kaksi kyljittäin kääntyneinä alaviistoon. Viides on kannuksellinen ja alaspäin suuntautunut. Niiden suonitus ei sävyltään poikkea pohjaväristä muissa kuin alimmassa terälehdessä ja toisinaan myös alaviistoon osoittavissa terälehdissä. Suonitus on yleensä näkyvän tummansininen ja ulottuu alimmassa lehdessä lähes kärkeen saakka. Neljä ylempää terälehteä ovat vastapuikeat ja tavallisesti pyöreäpäiset sekä noin 10-13 mm pitkät ja leveimmältä kohtaa noin 4-6 mm leveät. Alaviistoon osoittavien terälehtien tyviosassa on läpinäkyvien karvojen ryhmä tai toisinaan se voi puuttua kokonaan. Alimmainen, kannuksellinen terälehti on vastapuikea ja yleensä pyöreäpäinen sekä ilman kannusta noin 12-17 mm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 5-8 mm leveä. Kannus on noin 1,5-3 mm pitkä, paksu, suora tai ylöspäin kaartuva ja pyöreä- tai tylppäpäinen sekä terälehtien värinen. Kannuksen pää ulottuu hieman tai reilumminkin tyvilisäkkeiden päätä ulommaksi. Oranssinvärisiä ja tiiviisti sikiäimen ympärillä olevia heteitä on 5 ja emiö on yhdislehtinen 1-vartaloinen ja -luottinen.
Edellä on kuvattu korpiorvokin avopölytteisiä kukkia, joiden pölytyksen hoitavat hyönteiset. Alimman terälehden tumma suonitus vaaleampaa väriä vasten toimii mesiviittoina kohti kannusta. Siementuotannon varmistamiseksi lajilla on usean muun monivuotisen orvokin tavoin myös umpipölytteisiä kukkia. Ne kasvavat kukintakauden loppupuolella ja ovat lyhyehköperäisiä ja vain noin 4 mm pitkiä. Kukat eivät avaudu ollenkaan, vaan niissä tapahtuu itsepölytys. Hedelmä on pitkänpyöreä, kolmisärmäinen, kolmiliuskaisesti avautuva ja kalju kota, joka on tavallisesti noin 8-14 mm pitkä ja noin 5-6 mm paksu. Siemenet ovat soikeat, kellanruskeat ja sileät sekä noin 2 mm pitkät. Niissä on hyvin pieni rasvapitoinen lisäke hyönteislevinnän helpottamiseksi. Normaali kukinta-aika on touko-kesäkuu, mutta pohjoisessa kukinta voi kesästä riippuen jatkua heinäkuun alkupuolelle saakka.
Korpiorvokki on alkuperäinen laji Suomessa. Sitä esiintyy Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikissa eliömaakunnissa ja se on Keski- ja Pohjois-Suomessa yleinen ja etelämpänä harvinaisempi. Kasvupaikkoja ovat lähinnä lehtokorvet, puronvarsilehdot, lähteiden ympäristöt ja kosteat niityt sekä nevat ja letot. Muissa Pohjoismaissa lajia esiintyy Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Korpiorvokin lähilaji on suo-orvokki, V. palustris, joka myös kasvaa samantyyppisillä paikoilla. Sen ruusukkeessa on tavallisesti enemmän lehtiä ja ne kaikki ovat munuaismaisia tai pyöreähkömuotoisia ja pyöreäpäisiä. Yhdessäkään lehdessä ei siis ole selvää kärkeä. Toinen hyvä erottava tuntomerkki löytyy kukkaperän esilehdistä, jotka suo-orvokilla ovat lähes aina vanan puolivälin alapuolella. Lajit risteytyvät keskenään ja risteymä, viitaorvokki, V. xfennica, voi esiintyä myös itsenäisesti ilman kantalajien seuraa. Risteymä on välimuotoinen ja voi muistuttaa suuresti molempia kantalajejaan. Risteymää on syytä epäillä, jos lehdissä on jonkinlaista kärjen muodostusta, mutta teräväkärkiset lehdet puuttuvat. Lisäksi risteymän kukkaperän esilehdet ovat noin vanan puolivälissä tai hieman sen yläpuolella.
Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle korpiorvokin esiintymiskartalle Suomessa.
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto
Pohjolan kasvien pauloissa 