• Woodsia alpina (Bolton) Gray – tunturikiviyrtti
• Woodsia R. Br. – kiviyrtit
• Woodsiaceae – kiviyrttikasvit (aikaisemmin Dryopteridaceae – alvejuurikasvit)

Tunturikiviyrtti, Woodsia alpina, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 4-15 cm pitkiä. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, ruskeiden lehdentyvien peittämä. Melko kirkkaanvihreät lehdet nousevat maavarren kärjestä tavallisesti noin 2-10 lehden ryhmänä. Ruoti on yleensä noin 1/4-1/3 lehtilavan pituudesta. Se on liereähkö, ruskea ja karvainen sekä kapea- ja ruskehtavasuomuinen. Ruodin puolivälin alapuolella on nivel, josta kuihtunut lehti katkeaa ja ruodin tyvipuoli jää pitkäksi aikaa maavarteen. Lehtilapa on suikea, kapean vastapuikea tai lähes tasasoukka ja terävähkökärkinen sekä yleensä noin 3-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-2 cm leveä. Lapa on kertaalleen parilehdykkäinen ja sen keskiranka on usein alaosastaan ruodin tavoin ruskea ja ikääntyessään tummuu ylempääkin. Keskiranka on karvainen ja niukahkosti kapeasuomuinen.

Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla tiheämmin tai harvemmin ja vuoroittain tai vastakkain niin, että järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Ne ovat leveänpuikeat tai kolmiomaiset ja yleensä tylpähkökärkiset sekä pariliuskaiset. Yläpinta on vähäkarvainen tai kaljuhko ja alapinta on karvainen ja niukkasuomuinen. Sivuliuskapareja on yleensä 1-3, harvemmin 4. Isoimmat lehdykät ovat pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 5-10 mm pitkiä ja noin 4-8 mm leveitä. Sivuliuskat ovat pyöreäpäiset ja lavan leveimmällä kohtaa, lehdykän tyvipuolella usein noin 1-2,5 mm pitkät ja lähes saman levyiset. Ne ovat laidoiltaan tavallisesti ehyet ja hieman alaspäin kääntyneet.

Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat sivulehdyköiden alapinnalla, sivuliuskoissa tai niiden kohdalla keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan enintään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on jakautunut pesäkeryhmää ympäröiväksi suomukarvariviksi, jossa karvat ovat taipuneet kähäräksi sykeröksi pesäkeryhmän päälle. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ja niitä suojaavat karvat ovat vaaleat, mutta muuttuvat myöhemmin ruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.

Tunturikiviyrtti on alkuperäinen laji Suomessa. Nimestään huolimatta se kasvaa harvinaisena myös eteläisemmässä Suomessa, Varsinais-Suomen, Etelä-Hämeen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakunnissa. Kainuun ja Oulun Pohjanmaan eliömaakuntien linjalta pohjoiseen päin lajia esiintyy kaikissa eliömaakunnissa. Missään se ei ole yleinen, mutta Kasviatlaksen havaintoja on runsaimmin Koillismaan ja Inarin Lapin eliömaakunnista sekä Käsivarren Lapin kärkiosasta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot, kallioseinämät ja louhikot. Laji on kalkinsuosija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu elinvoimaiseksi, vaikka se onkin rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella. Muissa Pohjoismaissa tunturikiviyrtti kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa kolme kiviyrttilajia. Karvakiviyrtti, W. ilvensis, on niistä yleisin ja isolehtisin sekä nimensä mukaisesti karvaisin ja suomuisin. Sen lehtilapojen sivulehdyköissä on yleensä 4-8 liuskaparia. Kaljukiviyrtti, W. glabella, on itiöpesäkeryhmien katesuomukarvoja lukuun ottamatta hyvin vähäkarvainen ja -suomuinen. Lisäksi sen lehtiruoti on aivan tyveä lukuun ottamatta vihreä.

Linkki Kasviatlaksen reaaliaikaiselle tunturikiviyrtin esiintymiskartalle Suomessa.

Linkki Euroopan ja Välimeren alueen maa- tai aluekohtaiselle esiintymiskartalle (The Euro+Med Plantbase).

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto

Tieteelliset nimet – aakkosellinen hakemisto
Suomalaiset nimet – aakkosellinen hakemisto
Kasvit heimoittain – aakkosellinen hakemisto