Kaljukiviyrtti, Woodsia glabella, on monivuotinen saniainen ja itiökasvi, jonka lehdet ovat tavallisesti noin 3-13 cm pitkiä. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, ruskeiden lehdentyvien peittämä. Melko kirkkaanvihreät lehdet nousevat maavarren kärjestä tavallisesti noin 2-10 lehden ryhmänä. Ruoti on noin 1/5-1/3 lehtilavan pituudesta. Se on liereähkö, aivan tyveä lukuun ottamatta vihreä ja jokseenkin kalju. Tyvi on ruskea ja suomuinen. Ruodin puolivälin alapuolella on nivel, josta kuihtunut lehti katkeaa ja ruodin tyvipuoli jää pitkäksi aikaa maavarteen. Lehtilapa on suikea, kapean vastapuikea tai lähes tasasoukka ja terävähkökärkinen sekä yleensä noin 2,5-10 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,8 cm leveä. Lapa on kertaalleen parilehdykkäinen ja sen keskiranka on ruodin tavoin vihreä ja jokseenkin kalju.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla tiheämmin tai harvemmin ja vuoroittain tai vastakkain niin, että järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Ne ovat leveänpuikeat tai kolmiomaiset ja lavan alaosassa usein pyöreähköt sekä pariliuskaiset. Lehdyköiden molemmat pinnat ovat itiöpesäkeryhmien katesuomukarvoja lukuun ottamatta jokseenkin kaljut. Sivuliuskapareja on yleensä 1-3, harvemmin 4. Isoimmat lehdykät ovat pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä ja noin 3-7 mm leveitä. Sivuliuskat ovat pyöreäpäiset ja lavan leveimmällä kohtaa, lehdykän tyvipuolella usein noin 1-2,5 mm pitkät ja lähes saman levyiset. Ne ovat laidoiltaan tavallisesti ehyet ja usein hieman alaspäin kääntyneet.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat sivulehdyköiden alapinnalla, sivuliuskoissa tai niiden kohdalla keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan enintään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on jakautunut pesäkeryhmää ympäröiväksi suomukarvariviksi, jossa karvat ovat taipuneet pesäkeryhmän päälle. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ja niitä suojaavat karvat ovat vaaleat, mutta pesäkeryhmät muuttuvat myöhemmin ruskeiksi tai mustanruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Kaljukiviyrtti on alkuperäinen laji Suomessa. Se on harvinainen ja kasvaa vain Koillismaan, Kittilän Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. Kasviatlaksessa on havaintoja vain 36 peninkulmaruudusta. Kasvupaikkoina ovat lähinnä kalliot, kallioseinämät ja louhikot. Laji on kalkinsuosija. Vuonna 2019 julkaistussa uhanalaisuusarvioinnissa se on todettu silmälläpidettäväksi (NT). Luokitukseen on vaikuttanut em. pieni populaatiokoko. Uhkatekijänä nähdään kaivannaistoiminta. Muissa Pohjoismaissa tunturikiviyrtti kasvaa Ruotsissa ja Norjassa sekä Norjan Huippuvuorilla.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa kolme kiviyrttilajia. Karvakiviyrtti, W. ilvensis, on niistä yleisin ja isolehtisin sekä nimensä mukaisesti karvaisin ja suomuisin. Sen lehtilapojen sivulehdyköissä on yleensä 4-8 liuskaparia. Tunturikiviyrtti, W. alpina, on muuten samankaltainen kuin kaljukiviyrtti, mutta se on karvainen ja niukahkosti kapeasuomuinen. Lisäksi sen lehtiruoti ja myöhemmin yleensä lehtilavan keskirankakin ovat ruskeat.
Woodsia glabella – kaljukiviyrtti on kalkinsuosija, joka kasvaa kalliorinteillä ja -seinämillä sekä louhikoissa. Sitä esiintyy harvinaisena vain Koillismaan, Kittilän Lapin, Enontekiön Lapin ja Inarin Lapin eliömaakunnissa. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehdet kasvavat maavarren kärjestä tavallisesti noin 2-10 lehden ryhmänä. Maavarsi on lyhyt, yleensä pysty ja juurehtiva. Se ankkuroituu usein kallionrakoihin. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehdet ovat tavallisesti noin 3-13 cm pitkiä. Lehtilapa on kertaalleen parilehdykkäinen. Ks, Kuusamo, Juuma, Ala-Juuma-järven koilliskulma, mm. Myllykoskelle ja Jyrävälle vievän polun alussa oleva, jyrkkä rantakallioseinämä, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehdyköiden yläpinta ja lavan keskiranka ovat kaljut tai hyvin vähäkarvaiset. Suomuja ei ole ollenkaan. Ks, Kuusamo, Juuma, Ala-Juuma-järven koilliskulma, mm. Myllykoskelle ja Jyrävälle vievän polun alussa oleva, jyrkkä rantakallioseinämä, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehtilapa on suikea, kapean vastapuikea tai lähes tasasoukka ja yleensä noin 2,5-10 cm pitkä sekä leveimmältä kohtaa noin 0,7-1,8 cm leveä. Sivulehdykät ovat keskirangalla tiheämmin tai harvemmin ja vuoroittain tai vastakkain niin, että järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin sivulehdykät ovat leveänpuikeat tai kolmiomaiset ja lavan alaosassa usein pyöreähköt sekä pariliuskaiset. Isoimmat lehdykät ovat tavallisesti noin 4-9 mm pitkiä ja noin 3-7 mm leveitä. Lehdyköiden sivuliuskapareja on yleensä yhdestä kolmeen ja harvemmin neljä. Sivuliuskat ovat pyöreäpäiset ja laidoiltaan tavallisesti ehyet. Ks, Kuusamo, Juuma, Kitkajoen länsipuoli Myllykosken rannan kallioseinämärinne, 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin sivulehdykät ovat alapuolelta muuten kaljuhkot, mutta kehittyviä itiöpesäkeryhmiä suojaavat katesuomut ovat jakautuneet pesäkeryhmiä ympäröiviksi suomukarvariveiksi, joissa karvat ovat taipuneet pesäkeryhmien päälle. Ks, Kuusamo, Juuma, Ala-Juuma-järven koilliskulma, mm. Myllykoskelle ja Jyrävälle vievän polun alussa oleva, jyrkkä rantakallioseinämä, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin itiöpesäkeryhmät sijaitsevat lehdyköiden sivuliuskoissa tai niiden kohdalla keskisuonen kahta puolen. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan enintään noin 1 mm. Se on aluksi väriltään kellertävän vaalea. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin itiöpesäkeryhmät muuttuvat kypsyessään ruskeiksi tai mustanruskeiksi. Itiöpöly on ruskeaa. Ks, Kuusamo, Juuma, Kitkajoen länsipuoli Myllykosken rannan kallioseinämärinne, 10.8.2022. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehdyköiden laidat ovat kuvan lehdessä jopa suojaavan voimakkaasti alaspäin kääntyneet. Johtuneeko tämä aurinkoisesta kasvupaikasta. EnL, Enontekiö, Kilpisjärvi, Saanan lounaisrinne, ensimmäinen, matala pahtaseinämä tunturikoivikkorinteessä, retkeilykeskuksen kohdalla, luonnonsuojelualue, 600 m mpy, 17.7.2013. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia glabella – kaljukiviyrtin lehtiruodit ovat aivan tyveä lukuun ottamatta vihreät ja jokseenkin kaljut. Lähilajilla, tunturikiviyrtillä, W. alpina, ainakin ruodit ovat ruskeat ja karvaiset. Ks, Kuusamo, Juuma, Lammasvuoma, rotkolaakson seinämärinne hieman Oulangan kansallispuiston luoteispuolella, 13.7.2015. Copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 