Karvakiviyrtti, Woodsia ilvensis, on monivuotinen ja tavallisesti noin 5-25 cm pitkä saniainen ja itiökasvi. Sen maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, ruskeiden ja vuosikausia säilyvien lehdentyvien peittämä. Vihreät lehdet nousevat maavarren kärjestä tiiviinä kimppuna. Ruoti on noin puolet lehtilavan pituudesta, mutta voi olla pitempikin. Se on liereähkö ja karvainen sekä kapea- ja vaaleasuomuinen. Väri on aluksi vihreähkö, mutta muuttuu nopeasti punaruskeaksi. Noin ruodin puolivälissä tai sen alapuolella on nivel, josta kuihtunut lehti katkeaa ja ruodin tyvipuoli jää pitkäaikaiseksi muistoksi aikaisemmista kasvukausista. Lehtilapa on lähinnä kapeansoikea tai kapean kolmiomainen ja teräväkärkinen sekä yleensä noin 3,5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Lapa on kertaalleen parilehdykkäinen ja sen keskiranka on ruodin tavoin ensin vihreä ja myöhemmin ruskettuva sekä samalla tavoin karvainen ja suomuinen.
Lehtilavan sivulehdykät ovat keskirangalla tiheämmin tai harvemmin ja vuoroittain tai vastakkain niin, että järjestys voi vaihdella samassakin lehdessä. Ne ovat perättömät, kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset ja tylppä- tai terävähkökärkiset sekä pariliuskaiset ja molemmin puolin karvaiset sekä kapean vaaleasuomuiset. Isoimmat lehdykät ovat pienimpiä lehtiä lukuun ottamatta tavallisesti noin 10-20 mm pitkiä ja noin 5-10 mm leveitä ja niissä on yleensä 4-8 liuskaparia. Sivuliuskat ovat pyöreäpäiset ja lavan sekä lehdykän tyvipuolella usein noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan ehyet, nyhäiset tai hieman hampaiset ja laidoiltaan alaspäin kääntyneet.
Itiöpesäkeryhmät sijaitsevat sivulehdyköiden alapinnalla, sivuliuskojen reunoja myötäilevinä, tiheinä riveinä. Itiöpesäkeryhmä on pyöreä ja halkaisijaltaan enintään noin 1 mm. Sitä suojaava katesuomu on jakautunut pesäkeryhmää ympäröiväksi suomukarvariviksi, jossa karvat ovat taipuneet kähäräksi sykeröksi pesäkeryhmän päälle. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ja niitä suojaavat karvat ovat vaaleat, mutta muuttuvat myöhemmin ruskeiksi. Itiöpöly on vaaleanruskeaa. Itiöiden kypsymisaika on heinä-elokuu.
Karvakiviyrtti on alkuperäinen laji Suomessa ja se kasvaa kaikissa eliömaakunnissa. Se on yleinen tai yleisehkö Kasviatlaksen mukaan etelästä päin Satakunnan, Pohjois-Hämeen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan eliömaakuntien linjalle saakka. Tämän linjan pohjoispuolisissa eliömaakunnissa laji on harvinaisempi. Sen kasvupaikkoina ovat lähinnä avoimet, paahteiset ja pääasiassa karut kalliot ja louhikot. Sen voi kuitenkin tavata joskus varjostakin, esim. isoilta metsäkiviltä. Muissa Pohjoismaissa karvakiviyrtti kasvaa Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa.
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kasvaa kolme kiviyrttilajia. Karvakiviyrtti on niistä yleisin ja isolehtisin sekä nimensä mukaisesti karvaisin ja suomuisin. Kaksi muuta lajia ovat tunturikiviyrtti, W. alpina, jota nimestään huolimatta tavataan eteläisimpänä Varsinais-Suomen eliömaakunnassa ja kaljukiviyrtti, W. glabella. Ne molemmat ovat pienempi- ja kapeampilehtisiä. Niiden lehtilapojen sivulehdyköissä on yleensä vain 1-3, harvoin 4 liuskaparia.
Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin löytää useimmiten karuhkoilta ja aurinkoisilta kallioilta. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Levonkallio, rannasta nouseva jyrkkä kalliorinne, yläosan rinteet ja kalliohyllyt, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtti pureutuu lyhyillä mutta juurehtivilla maavarsillaan kallionrakoihin ja kalliohyllyjen niukkaan humukseen. Kuvassa seuralaisena huopavoikeltano, Pilosella officinarum. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Levonkallio, rannasta nouseva jyrkkä kalliorinne, yläosan rinteet ja kalliohyllyt, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin yksilöt kasvavat usein tiheinä ja monilehtisinä ryhminä. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Levonkallio, rannasta nouseva jyrkkä kalliorinne, yläosan rinteet ja kalliohyllyt, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehdet ovat pystyjä tai kohenevia ja tavallisesti noin 5-25 cm pitkiä. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Levonkallio, rannasta nouseva jyrkkä kalliorinne, yläosan rinteet ja kalliohyllyt, 23.6.2012. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehdet ovat vihreät ja toisinaan hyvin paahteisilla paikoilla vaaleanvihreät. A, Lemland, Järsö, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispään ja Djupet-lammen välinen laakea kallioalue, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehtilapa on lähinnä kapeansoikea tai kapean kolmiomainen ja teräväkärkinen sekä yleensä noin 3,5-12 cm pitkä ja leveimmältä kohtaa noin 1-4 cm leveä. Lapa on kertaalleen parilehdykkäinen. Sivulehdykät ovat keskirangalla vuoroittain tai vastakkain niin, että järjestys voi kuvan tavoin vaihtua samassakin lehdessä. A, Lemland, Järsö, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispään ja Djupet-lammen välinen laakea kallioalue, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehtilavan keskiranka ja sivulehdykät myös päältä ovat karvaiset ja kapean vaaleasuomuiset. A, Lemland, Järsö, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispään ja Djupet-lammen välinen laakea kallioalue, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin sivulehdykät kaljuuntuvat päältä jossain määrin ikääntyessään. Lehdykät ovat kapeanpuikeat tai kapean kolmiomaiset ja pariliuskaiset. Liuskapareja on yleensä 4-8. Sivuliuskat ovat pyöreäpäiset ja lavan sekä lehdykän tyvipuolella usein noin 3-5 mm pitkät ja noin 1-3 mm leveät. Ne ovat laidoiltaan ehyet, nyhäiset tai hieman hampaiset ja laidoiltaan alaspäin kääntyneet. EH, Hattula, Lahdentaka, Vanajaniemi, Vohlion kallioniemeke Vanajaveden Vanajanselän rannassa, 25.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehtilavan keskirangan ja sivulehdyköiden alapinnan suomut ovat kapeita ja yleensä noin 2-4 mm pitkiä. Lehdyköiden sivuliuskojen alapinnalla olevat itiöpesäkeryhmät ovat aluksi osittain alaspäin kiertyneiden laitojen suojassa. Itiöpesäkeryhmän katesuomu on jakautunut pesäkeryhmää ympäröiväksi suomukarvariviksi, jossa karvat ovat taipuneet kähäräksi sykeröksi pesäkeryhmän päälle. Alkuvaiheessa itiöpesäkeryhmät ja niitä suojaavat karvat ovat vaaleat. A, Lemland, Järsö, Söderfjärdenin pitkän, kiemuraisen merenlahden pohjoispään ja Djupet-lammen välinen laakea kallioalue, 11.6.2014. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin itiöpesäkeryhmät kiertävät sivulehdyköiden liuskojen reunoja myötäilevinä riveinä. Ne ovat pyöreitä ja halkaisijaltaan enintään noin 1 mm. EH, Hattula, Lahdentaka, Vanajaniemi, Vohlion kallioniemeke Vanajaveden Vanajanselän rannassa, 25.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin itiöpesäkeryhmät muuttuvat kypsyessään yhä ruskeammiksi. Myös katesuomukarvat ruskistuvat ja lopulta itiöimisvaiheessa valtaosa niistä karisee. EH, Hattula, Lahdentaka, Vanajaniemi, Vohlion kallioniemeke Vanajaveden Vanajanselän rannassa, 25.6.2016. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin lehtiruoti on noin puolet lehtilavan pituudesta, mutta voi olla pitempikin. Se on liereähkö ja karvainen sekä kapea- ja vaaleasuomuinen. Väri on aluksi vihreähkö, mutta muuttuu nopeasti punaruskeaksi. Noin ruodin puolivälissä tai sen alapuolella on nivel, josta kuihtunut lehti katkeaa ja ruodin tyvipuoli jää muistoksi aikaisemmista kasvukausista, kuten kuvakin osoittaa. Kuvassa näkyy ruotien tyvellä myös uusi, kapeiden suomujen peittämä lehtikieppi. EH, Hämeenlinna, Luhtiala, Aulangonjärven koillispuoli, Levonkallio, luonnonsuojelualue, rannasta nouseva jyrkkä kalliorinne, yläosan rinteet ja kalliohyllyt, 31.7.2021. Copyright Hannu Kämäräinen.Woodsia ilvensis – karvakiviyrtin maavarsi on lyhyt, pysty tai vino ja juurehtiva sekä tiheästi vanhojen, ruskeiden ja vuosikausia säilyvien lehdentyvien peittämä. Lehdet kasvavat maavarren kärjestä tiiviinä kimppuna. A, Lemland, Norrby, Lumparn, Segelgrundet-saari Önningbyfjärdenin suulla, saaren kallioketoalueen laita, 24.7.1991. Kuva näytteestä, copyright Hannu Kämäräinen.
Pohjolan kasvien pauloissa 