Matkustin runsas viikko sitten, siis huhtikuun puolella, Sloveniaan ja Kroatiaan katsomaan, kuinka pitkälle luonto oli siellä ehtinyt edetä kohti kesää. No, kyllä siellä oltiin kuin keskisuomalaisittain kesäkuun toisella viikolla. Luonto tuoksui, linnut lauloivat ja pääskyset lentelivät. Kun niinkin runsaasti oli puissa kukkia, niin olin vähän yllättynyt siitä, ettei allergia iskenyt siellä kovin pahasti. Vasta sitten täällä kotiin palattuani jouduin ahtaalle erityisesti öisin, kun makuuhuoneen ikkunaa pidetään aina päiväsaikaan auki ja siitepöly pääsee sisään. Kun päivälämpötilakin keikkui Sloveniassa hellelukemissa ja sää oli tyyni ja aurinkoinen, niin oli mukava keskittyä maisemiin ja kukkasiin. Ensimmäisessä kuvassa on korkeina pensaina kasvavan omenaruusun kukkia. Joku oli laittanut omenaruusun kasvamaan yhdessä keltakukkaisen onnenpensaan kanssa ja leikannut sen pensasaidaksi. Kyllähän se nyt kukkivana oli huikean komea pensasaita!

Tietystikin omena- ja kirsikkapuut kukkivat. Siis Sloveniassa. Mutta seuraavalla viikolla Kroatian puolella havaitsin, että kevät oli ehtinyt pitemmälle niin, että monet kirsikat olivat nyt jo pieniä nappuloita ja ovat siis muutaman viikon kuluttua syötävissä.

Toisaalta siellä oli vielä ihan tavallisiakin kevätkukkia, esimerkiksi tulppaaneja, niin kaupunkipuutarhoissa kuin yksityispihoillakin.

Narsisseja löytyi pihojen kukkapenkeistä niinikään.

Orvokkeja oli monenmoista sorttia, violettia, sinistä, punaista, keltaista ja ruskeaa.

Puistoissa ja nurmikoilla, erityisesti Bledissä, jossa oli muutoinkin mahtavat maisemat, oli kaunokaisia aivan laajoina mattoina. Ja sitten oli särkyneitä sydämiä ja muutamia minulle tuntemattomia kukkia.

Olin oikeastaan lähtenyt ensimmäistä kertaa matkoille aivan erityisesti katsellakseni paikkoja sillä silmällä, millaisia kukkia luonnosta ja puutarhoista löytyisi. Kyllähän luonto on minulle aina ollut kuin henki ja elämä, mutta varhainen kevääntulo tällä tavalla ulkomaanmatkan avittamana oli varsin piristävä ja tunteita herättävä elämys.

Oli kiinnostavaa myöskin matkan jälkeen tutkia, mitä suomalaisittain vieraat kukkivat pensaat ovat nimeltään. Seuraavan, mahonian kylläkin tunnistin, koska sellainen kasvaa omassa pihassakin, mutta sitä seuraava mahtavan värikäs ruukkukukka ja valkeakukkainen pensas, jonka kukat muistuttavat valkoisen syreenin kukkia vaikka ovat tuiki erilaisissa tertuissa, jäivät minulle mysteeriksi. Niin paljon uusia kesäkasveja on viime vuosina tullut suomalaistenkin kauppojen hyllyille, ettei niistä kaikista ota selkoa muu kuin alan ammattilainen.

Isokukkaisia magnolioita Sloveniassa näkyi monin värisävyin.

Jotkut vahvasti tuoksuvat pionit olivat jo ehtineet aueta. Syreeninkukat olivat parhaimmillaan ja samoin minulle ennen aivan tuntematon eksoottinen musta kirsikka (Black Cherry, Prunus serotina), jonka valkeat isot kukinnot sojottavat pystyssä kiiltävälehtisissä oksissa.

Mukava oli tutustua Ljubljanaan ja Blediin, mutta mukava oli myöskin edetä sieltä Adrianmeren rantamille Istriaan, jossa, kuten jo aiemmin ilmaisin, kevät oli vieläkin pitemmällä.