Liljendal 8.11.2020 Loviisa

Kylä hiljainen,
auringon säteiden alla
vaipuu illan pimenevään
hiljaisuuteen

Isänpäivän ajelu päämäärättömästi. Lähdimme vaihteeksi ajelemaan Porvoon suuntaan, ajoimme ohi Porvoon ja pysähtyessämme Kuninkaantien apsilla poikkesimme vanhalle tielle ja sieltä kohti Kouvolaa. Päivä oli kuitenkin sen verran pitkällä, että emme ehtisi kauaksi, joten Liljendalin tienviitta tuli sopivasti ja Krissen kanssa mietimme, että emme ole tuolla käyneet. 
Pienen kylän läpi ajelimme kohti kirkkoa, kirkot kuuluvat mahdollisuuksien ja mielenkiintomme mukaan kohteisiimme. Kirkkoa kohti mennessä näimme kauniin sillan, jossa päätimme käydä kirkon kuvaamisen jälkeen. Kirkko oli kaunis, vaalea puukirkko, joka marraskuun auringon kultaisissa säteissä sädehti. Kaksi kisua tuli meitä tervehtimään ja seurasivat meidän touhujamme keskustellen kissojen kielellä.

Liljendalin kaunis uusgoottilainen ristikirkko on valmistunut 1886. Alunperin kirkkoa mietittiin rakennettavaksi harmaasta kivestä, mutta kustannusten takia päädyttiin puukirkkoon. Arkkitehti  A. Boman suunnitteli kirkon ja arkkitehti Theodor Decker täydensi suunnitelmia vähän ennen kirkon rakennustöiden aloitusta.

Kesällä 1941 ilmavalvontaa suoritti kirkon tornista joukkue 109. Heidän taistelunsa kotirintamalla kunnioitettiin tällä laatalla 22.6.2011.
Kirkossa oli kauniita puuleikkauksia.

Silta, Sävträskin silta, tuo komea kolmikaariaukkoinen kivisilta, mitä niin suuresti ihailimme. Hiippailimme museorakennuksen ohi rantaan siltaa kuvailemaan auringon niin hienosti sitä valaistessa. Se suorastaan hehkui. 

Sillasta googlasimme, löysimme tietoa ja mikä yllätys olikaan, että se ei ollutkaan ”aito” kivisilta, vaan oli rakennettu uusi betonisilta, joka oli vuorattu entisen sillan kivillä. Vaikka todellakin täytyy myöntää, että työ ja ajatus on ollut suurenmoinen, niin kaunis. Tämä on hieno esimerkki siitä, mitä asukkaiden painostuksella ja panostuksella saadaan aikaan. Kertakaikkiaan upeaa! Silta oli vihitty käyttöön kesäkuussa 2010. Kylän käyntikorttina se on edelleen kaunis, kuten entinen satavuotias kivisilta oli toiminut. Se miksi silta oli pitänyt purkaa oli sillan huono kunto ja niin pahat vauriot sillan rakenteissa.

Liljendalin museo.

Pellon takana aivan pikkuisen häämöttää Sävträsket, rehevöitynyt järvi. Lintutorni olisi ollut palolaitoksen kohdalla, mutta pimeyden hiipuessa niskaamme, jätimme sen käymättä.

Rauhallista ja kaunista. Oli niin tyyntä, vain puut ja talot koristivat veden pintaa.
Hiljaisuutta rikkoi vain toisen sillan alla pienen kosken solina, joka oli musiikkia korville.
Laskeva aurinko sai ilman ja maiseman hehkumaan kultaisenkuparin värisenä.
Marraskuun kukkanen voikukka nautti auringon viimeisistä säteistä ennen vaipumistaan talven tulon alle.
Luonnon oma maalaus museon seinällä.
Joki Kvarnforsen virtaa läpi Liljendalin kohti Sävträskettiä. Kauniit peltomaisemat ympäröivät kylää.

Suosittelemme piipahtamaan erilaisissa kylissä ohikulkumatkoillanne, koskaan ei voi tietää mitä sieltä löytää. Mekin löysimme, löysimme hienon sillan, kirkon ja hienot puitteet marraskuun isänpäivälle. Meidän kummankin isät ovat jättäneet maalliset kulkunsa, mutta ehkä he halusivat antaa meille tämän kauniin maiseman ja ohjasivat kääntymään Liljendaliin. 

Liljendalin kirkko
Eskilomvägen 9
07880 Loviisa

Sävträskin silta

Kuvat ©2020. Reiskat ja Reppu. Kaikki oikeudet pidätetään.

Jätä kommentti