Tässäpä taas yksi suosikkipensas! Se on terve, kukkii kauniisti keväällä (juuri nyt!), ei maistu jäniksille ja loistaa upeassa syysvärissä. Tämä olisi minulle jo riittänyt, mutta lisäksi vielä marjat! Istutimme nimittäin alkujaan pensaat vain rajaamaan pihaa viljelymaasta. Lajikkeina ovat Martin, Smokey ja Thiessen. Aluksi linnut veivät kaiken, mutta nyt kasvusto on jo sen verran isoa, että satoa riittää myös meille. Sain kerran isältäni marjatuomipihlajan, jolla ei ollut mitään lajikenimeä, eivätkä sen marjat kelvanneet edes linnuille. Lajeilla on siis väliä! Meillä näitä miedon makuisia marjoja syödään suoraan pensaista. Ne kypsyvät samoissakin tertuissa eri aikaan, satoaika kestää kolmisen viikkoa. Jännää, miten eri ihmiset arvioivat makuja: kullekin pensaalle löytyy suosijoita! Piirakoissa marjat ovat mustikan veroisia, joten osa sadosta kannattaa pakastaa. Jos sinua kiinnostaa lukea lisää, runsaasti tietoa niin kasvatuksesta, lajeista, historiasta kuin käytöstäkin löytyy täältä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Mikä on Sinun suhteesi marja-aroniaan?
Me ihastuttiin pienimpien lasten kanssa joku vuosi sitten, kun huomasimme, että täällä on muutamassa puistossa puskia, joissa marjat saa olla rauhassa, ei kelpaa kellekään.
Saimme kyllä äidiltäni sitten ämpärillisen pakastettavaksikin.
Mutta tuo marjatuomipihlaja on minulle ihan uusi tuttavuus. Täytyy kysyä äidiltä, onko hänellä kokemuksia siitä. Pitäisi ehdottomasti saada ”tuotantoon”.
Meillä on marja-aroniaa noin 20 kappaletta. Keitän mehuksi ja teen hyytelöä, moni tuttu käy keräilemässä. Siltään en kyllä halua syödä, parkkihappoa on sen verran… Maaliskuussa kirjoitinkin jutun näistä marjoista, muistaakseni nimellä marja-aronia aidanteena. Siellä on lisää asiasta!
Kiitos, käyn katsomassa!
Meilläkin puolukka-marja-aroniamehu on melkein kuin viiniä joisi.
Hilloksi tein myös ja tytöt käyttää pirtelöissään.