Vanhan talon pihapiirissä on joka taholla valtavasti syreenejä. Kun niitä ei ole kunnolla hoidettu, ne ovat päässeet valtaamaan kasvutilaa villisti, Kun viime keväänä aloimme siistiä yhtä pöheikköä, huomasimme, että keskusta oli jo aivan lahoa ja kuollutta. Reunoilla kasvu oli kuitenkin voimakasta. Siinä olikin hyvä alku syreenimajalle, joka ennen vanhaan oli monen pihapiirin varjoisa levähdyspaikka. Ja siitä sekin ajatus sitten lähti.

Kun kaivinkone syksyllä saapui, nostelimme ensi töiksi vanhat juurakot keskustasta kokonaan pois. Sitten keräsimme kaikki tähän tarkoitukseen säästetyt multasäkkien muovit ja käytetyt mansikkakankaat. Kun ne levitettiin ensin pohjalle

ja peitettiin hiekalla,

niin keskusta pysyy toivottavasti lähivuodet vapaana tunkeilijoista. Reunojen aukkkopaikkoihin siirrettiin kasvustoa muualta siten, että muoto on suurin piirtein pyöreä,

vain sisääntulossa on hiukan pituutta. Eteinen?

Kanat tämänkin uudistuksen heti Kallen johdolla testasivat.

Mitähän tuonne keskelle laittaisi? Puutarhakeinukin olisi kiva. Mutta nyt on säästettävä kaikesta mistä voi, joten päädyimme sellaiseen, mitä itse voimme suht ilmaisista aineista väsätä. Ja ensimmäisenä tuli mieleen vaahteroiden runkojen pätkät: Niitä penkkien alle ja suurin pölli pöydän jalaksi.

Vuosia sitten kaadoimme omalta pihalta kasvihuonetta varjostaneen lehtikuusen, joka sitten sahattiin  lankuiksi. Kun niistä aineista tekee penkit ja pöytätason, niin eiköhän kestä lahoamatta aika pitkään. Mutta vaikka olisin kuinka innokas tähän kaikkeen valmisteluun, ei isäntä oikein ehdi! Kevättyötkin painavat päälle. Ihaillaan siis toistaiseksi vain pelkkiä pöllejä ja lankkuja, onhan sekin jo jotain.

Ja aina matkan varrella voi tulla juuri se suurin kuningasidea. Paras olla hötkyilemättä!