Keltamataraa Harmoisissa

Gräddmåra2Kävin Kuhmoisten Harmoisissa viime viikolla katsomassa tienpientareiden kasveja. Matarat olivat täydessä kukassa. Ahomatarien (Galium boreale – vitmåra) ja paimenmatarien (Galium album – stormåra) sealta löytyi myös vaaleankeltaisia mataroita. Ne lienevät pinnarmataran ja keltamataran (Galium verum – gulmåra) risteymiä eli piennarmatara (Galium x pomeranicum – gräddmåra). Kuvassa vasemmalla Harmoisten piennarmataraa.

Piennarmatara on tulokaslaji Suomessa, kun taas keltamatara on uhanalainen laji ja luokiteltu vaarantuneeksi (Rassi ym. 2010). Keltamatara on perinnemaisemien kasvi, jota uhkaa niittyjen ja ketojen umpeenkasvu. Sen lisäksi merkittävä uhka on paimenmatara koska lajit risteytyvät keskenään (Ryttäri, 2012). Piennarmatarien (eli risteymien) varsi on selvästi nelisärminen, kun taas keltamataran varsi on nelisärminen ainoastaan tyvestään (Ryttäri, 2012). Keltamataran kukat ovat yleensä kirkkaankeltaisia ja paimenmataran vaaleankeltaisia. Mutta vaihtelua on paljon mikä vaikeuttaa keltamataran, paimenmataran ja niitten risteymien määrittämistä.

Teoksessa ”Suomen Uhanalaiset Kasvit” todetaankin, että on todennäköistä, että puhdas keltamatara on jo hävinnyt piennarmataran levinneisyysalueelta eli suurimmasta osasta Manner-Suomea (Ryttäri, 2012). Harmoisissa löytyi siis runsaasti paimenmataraa mutta myös ainakin kaksi keltamatara-yksilöä (kirkkaankeltaiset ja voimakkaasti tuoksuvat kukat, ainoastaan tyvestään nelisärminen sekä neulamaiset ja alapuoleltaan hienokarvaiset lehdet). Siellä oli myös muita yksilöitä, joilla oli kirkkaankeltaisia nuppuja. Jos nämäkin ovat keltamataria on Harmoisten keltamatarapopulaation suuruus jossain 15 yksilön paikeilla.

Lähteet:

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus- Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. 685 s.
Ryttäri, T. & Väre, H.  2012. Keltamatara – Galium verum. Teoksessa: Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen, R. (toim.) 2012: Suomen uhanalaiset kasvit. s.190-192. Tammi, Helsinki. 

Jätä kommentti