Äitini paistoi muikut perinteisellä savolaisella reseptillä: konkreettisesti veret seisauttavassa määrässä punaista voita. Neulamuikkuja ei paljon tarvinnut käännellä, voita oli pannulla niin runsaasti. Koska kannoimme viisi mottia polttopuita alkuruoaksi suojaan, päätin luomukuntosalin kunniaksi kerrankin tehdä muikut aitoon savolaiseen tyyliin.

Savolaiset muikut kolmelle

• 600 g perattuja muikkuja tai 800 g peraamattomia
• 1 dl ruisjauhoja
• 30 – 100 g punaista voita (kuinka savolaisittain uskallat mennä)
• suolaa

Puhko muikut, ota suolet pois, jätä pää. Nämä muikut oli perattu päättömiksi, joten en voinut tarjota sitä aidointa savolaiskokemusta nuorille: paistettu muikku otetaan sormilla pyrstöstä kiinni ja pudotetaan pää edellä suuhun kokonaisena.

Kuivaa muikut. Laita ruisjauho lautaselle ja pyörittele kalat jauhossa.

Paistoin kalat kahdella pannulla yhtä aikaa. Laitoin noin 50 g voita sulamaan (puolet toisella pannulle, ei nyt sentään per pannu, tiedoksi vain mun kolesterolilääkärille).

Kun vaahto on kuohahtanut, laita muikut lomittain pannulle riviin, päät ja pyrstöt vuoronperään toisin päin. Mausta suolalla. Ja nyt ei kruusailla mausteilla, mitään muuta maustetta ei perinteiseen ohjeeseen kuulu.

Kun muikut ovat kullanruskeita, käännä pitkällä lastalla rivi kerrallaan. Älä anna paistua kuitenkaan liikaa, ettei kalat muhjuunnu.

Nauti perunamuussin, herneiden ja rasvattoman maidon kanssa.

Vaadin tuoretta kalaa, onko se mahdoton pyyntö?

Päädyin kalatiskillä jälleen keskustelemaan myytävien kalojen tuoreudesta. Kysyin periaatteeni mukaisesti kauanko siitä on kun kalat ovat polskineet. Kauppias vastasi, muutama päivä sitten. Halusin tarkemman vastauksen, kuinka ollakaan. Neljä päivää sitten. Sanoin ei kiitos. Sitten löytyikin takahuoneesta satsi kaksi päivää sitten kalastettuja muikkuja. Kauppias vielä jatkoi, että kyllähän sitä saa myydä viikon vanhaa kalaa. Aikuisten oikeesti, viikon vanhaa! Kalastajana en osta yli kolme päivää sitten polskinutta kalaa. Ja tämä kauppiaiden asenne ei muutu, jos asiakkaat eivät vaadi.

Tampere on kahden ison järven puristuksessa, eikä ne järvet elätä kuin pari hassua ammattikalastajaa. Kala kiertää keskusliikkeiden kautta eikä millään (???) ehdi kahta päivää nopeammin tiskiin. Jo Asterixissa pilailtiin meren rannalla Pariisin kalalle. Tekisi joskus mieli tehdä kuin Asterixin kylän seppä, ottaa se vanha kala ja huitaista… kalalla läpsytystanssi. Nyt menee kyllä viihdelajit sekaisin, mutta harmittaa tämä vallalla oleva asenne.