Otsikon olisin voinut asemoida myös muotoon Choose your battles eli kuinka opin sietämään vuorikaunokkia. ;) Nimittäin se vuorikaunokki (Centaurea montana), sitä on sitten vähän joka paikassa. Asuntomme edellinen omistaja oli ilmeisesti kovin tykästynyt tähän kasviin, sillä sitä oli koko sisäpihamme seinusta täynnä useamman neliön alalta. Sitä löytyy myös mustikoiden joukosta ja kasvaapa sitä tarkkaan harkittuina läntteinä myös naapurin raja-aidalla. En sanottavammin pidä vuorikaunokista ja otinpa sen kanssa viime vuonna useampaan otteeseen matsia. Vaan eikös maaliskuussa vuorikaunokki alkanut  jälleen vesoa kohdista, joista kiskoin ylös ämpärikaupalla meheviä juurakoita.

Sitten lainasin erään perhoskasvikirjan josta opin, että vuorikaunokit ovat perhosten mieleen. Perhosilla on tietty pehmoinen paikka sydämessäni, joten ajattelin, että koska kasvi mitä ilmeisemmin viihtyy puutarhassamme ja koska en sitä kauramoottorin voimin saa kukistettua, niin pidetään sitä sitten perhosille mesibaarina ja lapsille kukkakimppukasvina.

Uusi lempeämpi suhtautumistapa poiki myös taimiostoksen. Tämä valkokukkainen ’Amethyst Dream’-lajike pääsi perhospenkkiin. Sen rinnalle toivon vielä löytäväni vaaleanpunaisen ’Joycen’.

Eli nyt alkavat perhospenkin mesibaarit hiljaksiin avautua. Tervetuloa Rivaripihalle kaikenlaiset kiiturit!