muikkukukko_1 (1280x853)

Lähimarketin kalatiskillä oli kauniita, pieniä Kuusamon muikkuja, enkä voinut vastustaa kiusausta. Muikkukukko on käsittämättömän herkullista ja sulaa varsinaissuomalaisessakin suussa. Siis anteeksi savolaiset, mutta täällä siviilirohkea Rouva Raadelmasta ja muikkukukon valmistusohje – ja jo toisen kerran :). Ohje on niin hautautunut vanhan blogini arkistoon, että tohdin julkaista sen uusintana.

muikkukukko2 (1280x853)

Muikkukukko

kuoritaikinaan:
5 dl jääkylmää vettä
2 tl merisuolaa
100 g voita (huoneenlämpöistä)
n. 9 dl ruisjauhoja
n. 3 dl vehnäjauhoja

täytteeseen:
1 kg muikkuja, mielellään pienikokoisia
n. 500 g siansivua viipaleina
2-3 tl suolaa

Valmista taikina: mittaa kaikki aineet kulhoon ja vaivaa sekaisin. Tuloksena on muovailuvahaa muistuttava elastinen köntti. Jätä taikina odottamaan siksi aikaa, kun perkaat muikut.

Katkaise muikuista päät ja puhko kalat eli poista sisälmykset vetämällä ne pään mukana. Voit myös perata muikut silakoiden tapaan saksilla: leikkaa päät pois ja avaa saksilla kalan vatsa. Vedä sisälmykset pois. Huuhtele peratut muikut nopeasti kylmällä vedellä. Nosta ne lävikköön valumaan ja suolaa kevyesti.

Kauli taikinasta levy, joka on reunoiltaan keskustaa ohuempi. Ripottele keskelle taikinalevyä  noin ruokalusikallinen ruisjauhoja tai puuroriisiä. Sen tarkoituksena on imeä turhat kosteudet kukosta.

Lado täyteaineet kukkotaikinalle: kerroksittain muikkuja ja siansivua. Ripota siansivulle suolaa, muikuissahan suolaa jo on. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi siansivua.

Ummista kukko: käännä taikinalevyn liepeet täytteen päälle. Ummista sauma sormin nipistelemällä. Käytä tilkka kylmää vettä apuna ja hiero kukon pinta sileäksi. Leikkaa tarvittaessa kukon päistä ylimääräistä taikinaa pois ja säästä se. Jos kukosta pääsee tihkumaan paistovaiheessa nestettä, voi ylijäämätaikinalla paikata kukkoa.

Ripottele kukon pinnalle vähän ruisjauhoja. Nosta kukko kaksinkertaiselle leivinpaperille.

Kuumenna uuni 250 C. Itse käytän paistoalustana pizzakiveä, mutta uunipelti toimii myös hyvin. Pellin voi kuumentaa lämpenevässä uunissa kuumaksi. Nosta kukko leivinpapereineen joko pizzakivelle tai uunipellille. Paista kukkoa kuumassa uunissa niin pitkään, että pinta kovettuu ja saa vähän väriä. Tämä vaihe vie vajaan tunnin.

Aloita kukon hauduttaminen: kääri kukko leivinpaperiin ja sen jälkeen alumiinifolioon. Jos kotona sattuu olemaan ns. kinkkufoliota (jossa on paperinen vuori) sopii se tähän oikein hyvin.

Laske uunin lämpötila noin 125 C, ja hauduta kukkoa miedossa lämmössä neljästä kuuteen tuntia. Anna kukon levätä kääreessään hetki, tai jäähdytä kukko ja tarjoa vasta seuraavana päivänä. Kalakukon syöminen aloitetaan leikkaamalla kukon korkeimmasta kohdasta kämmenen kokoinen pala kuorta. Täytettä kauhotaan oman maun mukaan joko kuorenpalaselle tai suoraan suuhun. Jotkut haluavat sivellä kukkoviipaleelle voitakin.

Kylmä piimä menee kyytipoikana, olut myös.

muikku

Tässä vielä ote kalakukon nauttimiseen, suoraan savolaissivustolta.

"Elä aattele enempöö vua naati ja tietennii maeskuttele..."

1. Avvoo paketti.
2. Poesta kiäreet.
3. Ota asseeks iso veihti ja kohtalaene huarukka.
4. Pane eväs ettees toloku pöyvälle (ei sua vapista).
5. Hätistä toeset loetommalle.
6. Pistä iso veihti kärki eellä kuko selekää ja leikkoo
eestaas nykyttämällä kämmene kokkoene aukko
kuko selekää.
7. Ota lämpäre kättees, paa voeta piälle ja hujjaata
iäntä kohti.
Se olj kuorta särpimeks.
8. Huokase ja raahotu, ota sitte huarukka kättees, kato
kuko sissää ja tonkase.
9. Näläkäs lienöö jo iha tolokuto etkä sisällöstä sua
vielä selevee - niikö.
10. Usko poes, eessäs on herkkuva. Se on aetoo Partas Hanna-
vaenaan reseptillä tehtyä savolaesta perinneruokoo. Oekeeta
ahvenkalloo kylykikylessä toesta killoo ja välissä sitä ihteesä
eli ison punasilimäse possun kylykee (helekuti hyvvee läskiä,
tolokuttoma nuukasti lihhoo)....

jne. Käy lukemassa lisää täältä.

Itse en tuota täysin – tai oikeastaan lainkaan – ymmärrä, mutta muikkukukko maittaa silti. Onneksi (wikipedian mukaan) muikkukukon leikkaminen siivuiksi on pohjoissavolainen tapa eikä siis katsottavissa rienaukseksi 🙂

8 kommenttia artikkeliin ”Melkein lentävä kalakukko

  1. Jaa…suattaapi olla hyvää.. Minun kokemukseni kys herkusta on Kuopion kauppahallista ilmeisesti hieman eltaantuneena ostettu, ei oikein maistunut. Tämä kuulostaa herkulta !

    1. Itse en ole päässyt maistamaan aitoa Hanna Partasen kalakukkoa, sen toisen Partasen kyllä. Pitänee tehdä kesäretki Kuopioon 🙂

  2. Savon rajoilla syntyneenä kuin myös syntymäpitäjäni kesäasukkina suon sinulle täyden tunnustuksen kalakukkomestarina. Näyttää täysin aidolta tapaukselta tuo kukkosi. Olenpa iloinen, että muikku on rantautunut varsinaissuomalaistenkin ulottuville!

    1. Voi KIITOS! Ja juu, meilläpäin noita muikkuja on aika-ajoin saatavilla. Laatu vaan vaihtelee rajusti. Säkylän Pyhäjärvestäkin nousee muikkua, mutta ne maistuvat mielestäni mudalta. Tai sitten on ollut huonoa tuuria hankinta-ajankohdan suhteen. Mutta muikuista kyllä pidämme kovasti ja mm. savustettuina. Nam ja slurps.

  3. Olen luvannut Armastukselleni, että teen kalakukkoa. Tässä on nyt niin selkeä ja hyvä ohje, etten voi lykätä urakkaa enää kovin pitkään 🙂

  4. Lapsuuden juhlahetkiä oli kun sukulaisvierailulla nostettiin just ja just jäähtynyt kalakukko pöytään. Isäntä juhlallisesti otti moran käteen ja korkkasi sen ylpeästi painamalla peukalon keskelle kukkoa ja kiertämällä puukolla sen ympäri kannen auki. Siinä tiivistyi savolaisuus – näin jälkikäteen muisteltuna 🙂

Comments are now closed.