Seili on luontointoilijan paratiisisaari – Bongaa nämä saariston kasvit!

Seili on tunnettu historiastaan lepra- ja mielisairaalasaarena. Saaristomerellä Airiston eteläosassa sijaitseva 160 hehtaarin Seili on myös luontointoilijan paratiisi. Saaren luonto jakautuu etelän lehtoihin, pohjoisen karuihin havumetsiin ja keskiosan niittyisiin perinnemaisemiin.

Saaren erityisistä kasveista vinkkasi Katja Mäkinen, joka työskentelee saarella Turun yliopiston tutkijatohtorina.

Seili kätkee saaristoluontoonsa nämä kasvit:

Peltomaitikka (Melampyrum arvense)

Peltomaitikka lienee Seilin tunnetuin kasvi.  Sen violettiin taittavia punaisia kukkia kannattaa etsiä heinä-elokuussa Seilin päärakennukselle vievän hiekkatien varresta.

Muinoin peltomaitikka oli viljan seassa kasvava peltorikkaruoho, jota kutsuttiin pirunvehnäksi. Se värjäsi viljasta tehdyn leivän sinertäväksi ja muutti maun karvaaksi. Nykyään kasvi on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko Suomessa.

Erityistä peltomaitikassa on sekin, että se on puoliloinen. Kasvi yhteyttää itsekin, mutta imee ravintoa myös naapurikasviensa juurista.

Peltomaitikka kukkii heinä-elokuussa. © iStock

Hullukaali (Hyoscyamus niger)

Hullukaali muistuttaa ulkonäöltään pystyyn noussutta kobraa. Uhkaavan näköinen kasvi onkin erittäin myrkyllinen, joten siihen ei sovi koskea. Nimelläkin on selitys: kasvin aiheuttamasta lievästä myrkytyksestä on todettu ilmenevän hulluuteen viittaavia oireita.

Keskiajalla hullukaali oli myrkynkeittäjien suosikki heti ukonhatun jälkeen.

Siemenet voivat säilyä itämiskykyisenä jopa tuhat vuotta, mutta itääkseen ne tarvitsevat paljon auringon lämpöä. Useimmiten hullukaalia löytyy vanhojen rakennusten, erityisesti linnoitusten, ympäristöstä. Seilissä hullukaalia putkahtelee silloin tällöin esiin, kun pari vuotta aiemmin on tehty esimerkiksi putkien kaivuutöitä. Varmimmin hullukaalin voi löytää päärakennuksen läheisyydestä.

Kesä-syyskuussa kukkiva, jopa metrin korkuiseksi kasvava hullukaali kuuluu uhanalaisuutensa puolesta silmällä pidettäviin lajeihin.

Hullukaali on kauttaaltaan erittäin myrkyllinen. © iStock

Käärmeenlaukka (Allium scorodoprasum)

Käärmeenlaukka kukkii kesä-heinäkuussa. Sen nuijamaisia kukkia kannattaa Seilissä etsiä vanhan hevostallin ja nykyisen puuverstaan takaa löytyvän uhrikiven ympäristöstä.

Käärmeenlaukkaa viljeltiin alun alkaen mausteeksi. Sitä on käytetty valkosipulin tapaan maustamaan esimerkiksi kastikkeita ja riistaa. Käärmeenlaukka on ollut myös rohdosyrtti muinaisten merimiesten keripukkiin. Kasvin levinneisyys heijasteleekin muinaisia kauppareittejä.

Käärmeenlaukkaa on käytetty mausteena valkosipulin tapaan. © iStock

Kevätesikko (Primula veris)

Kevätesikon keltaiset suppilomaiset kukat riippuvat ympäri Seilin saarta jo touko-kesäkuussa. Kasvin tieteellinen nimikin, ”kevään ensimmäinen”, viittaa aikaiseen kukintaan.

Manner-Suomessa kevätesikko on harvinaisempi, mutta lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla niitä kasvaa runsaasti.

Lehmänkielenä tai maitokukkanakin tunnettu kevätesikko on myrkyllinen, mutta pienen määrän nieleminen harvoin aiheuttaa oireita.

Pirteän keltainen kevätesikko voi olla täydessä kukinnassaan jo toukokuussa. © iStock

Lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine)

Lehtoneidonvaippa on kämmekkälaji, jonka kukat näyttävät nuokkuvan.

Se on kämmekkälajeistamme kookkain ja voi kasvaa jopa lähes metrin korkuiseksi. Koostaan huolimatta se sulautuu ympäristöönsä niin, että se täytyy todella etsiä muun kasvillisuuden seasta.

Lehtoneidonvaippa on rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Nuokkuvakukkainen lehtoneidonvaippa on kookkain kämmekkäkasvimme. © iStock

Lue myös: Miten on mahdollista, että nuori nainen eristettiin 50 vuodeksi Seilin saarelle – turhaan?

Seilistä potilas sai asunnon, ruokaa ja sielunhoitoa. © Jussi Jääskeläinen