Vuosien varrella olen vastaillut lukemattomiin kasvikysymyksiin ja huomannut, että yleisimmin kysymys koskee kasvin nimeä. Meille tuntuu olevan tärkeää tuntea kasvi nimeltä, aivan samalla tavalla kuin ihmisetkin, joita tapaamme. Vaikka nimi varmaankin unohtuu nopeasti, niin tärkeää on saada sijoittaa kasvi oikeaan ryhmään.
Kerran minulta kysyttiin, mistä nimet kasveille tulevat. Ennen ihmiset vain antoivat löytämälleen kukalle sopivan nimen. Niinpä joillakin tutuilla kasveilla on lukuisia kansan antamia nimiä virallisen lisäksi. Meillä nimi usein kuvaa kasvin kasvutapaa, -paikkaa tai sen muotoa. Hyvin yleistä on ollut antaa kasville jokin sellainen nimi, joka viittaa eläimeen. Tavallisinta tämä tuntuu olleen putkikasvien ja kellokasvien yhteydessä. Meillä kasvaa koiran-, karhun-, vuohen-, hukan-, jänön-, pukin- ja sorsanputki. Sudella on jopa kaksi putkea, kun mukaan otetaan myös sudenporkkana. Kellokasveista löytyy kissan-, kiirunan-, harakan-, kurjen-, peuran-, varsan-, sammakon- ja hirvenkello.
Kerran laskin kasvikirjan avulla, mikä eläin on yleisimmin saanut kunnian olla jonkin eläimen oma kasvi. Pistän tähän mukaan laatimani taulukon. Olisitteko arvanneet oikein?
Onneksi olkoon koira ja kurki. Jos sitten otettaisiin vielä kansanomaiset nimet mukaan, lista pitenisi huomattavasti.
Kaikissa kielissä nimiä ei muodosteta samalla tavalla, vaan nimellä kuvaillaan kasvia enemmän. Tunnettua on esimerkiksi lemmikin englantilainen nimi Forget me not (älä unohda minua). Usein vieraissa kielissä kasvin nimi on johdettu sen tieteellisestä nimestä. Esimerkiksi meidän rikkokasvit ovat englannissa saxifragoja ihan tieteellisen nimen mukaan. Onhan tällaisia meilläkin, esimerkkinä ruusut, jossa kasvin nimi on lähellä tieteellistä nimeä (Rosa) tai malvat (Malva).
Mielenkiintoisia ovat viljely- ja koristekasvien nimet. Pitkään luulin, että peruna-sana tulee kasvin kotimaasta Perusta, mutta eipä tulekaan, nimi johdetaan sanasta päärynä, joka taas on ruotsalaista alkuperää (päron). Niinpä monessa kielessä peruna onkin suomennettuna maaomena (ranskassa pomme de terre). Myös viljojen nimet ovat vanhoja lainasanoja muista kielistä, niin kuin uudemmatkin viljelykasvit. Näitä nimiä kannattaa googlailla netissä ja ihmetellä, kuinka tututkin kasvit ovat nimensä saaneet.
Ihan mitä tahansa nimeä ei lajille hyväksytä. Suomessa on erilaisia nimistösääntöjä, joita pyritään noudattamaan. Meidän kielellemme onkin tyypillistä, että kaikki pyritään nimeämään suomeksi. Onhan meillä olemassa esimerkiksi suomenkielinen lista kaikista maailman tuhansista lintulajeista. Se on harvinaista. Tämäkin on eräänlaista rikkautta. Toisaalta on sääli, jos vanhat nimet jäävät pois käytöstä ja pääsevät unohtumaan. Niitä kannattaa kysellä vanhemmilta ihmisiltä, jotka vielä muistavat paikkakunnan perinteitä ja ottaa käyttöön rinnakkain nykynimen kanssa. Kukapa muistaa käenperunan? Nykyään kasvia kutsutaan maariankämmekäksi. Minulle voi sähköpostilla ilmoittaa vanhoja paikkakunnalla käytettyjä kasvinnimiä, niin teen niistä luettelon.
Tuomo Kuitunen
