Optimisti

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Siellä viikset taas ovat. Helsingin Sano­mien jutussa, puolustamassa hallituksen velanottoa. A-studiossa kommentoimassa hallituksen toimintakykyä. Samassa studiossa selventämässä pääministerin rahapoliittisia kannanottoja.

Matias Mäkysestä on kahden viime vuoden aikana tullut ajankohtaisohjelmien vakiokasvo.

Kun yhteiskunnallista keskustelua käyvät terveysviranomaisten sijaan jälleen poliitikot, Mäkynen on päätynyt parrasvaloihin.

Usein toisella puolen studiota istuu kokoomuksen Elina Valtonen.

Vaalit lähestyvät, ja valtiovarainministeriön virkamiehiltä kuullaan toinen toistaan synkeämpiä puheenvuoroja. Valtosen ja Mäkysen debatille on tilausta.

Monessa mielessä Mäkynen on demareille sitä, mitä Valtonen kokoomukselle. Kärkäs ja sujuvasanainen talousasioiden äänitorvi. Oman puolueensa keskilinjaa jyrkemmäksi mielletty ajattelija. Kunnianhimoisena ja ahkerana pidetty.

Myös vastapuolen suhtautuminen kumpaankin on samantapainen. Vasemmiston joukoissa Valtosta kammotaan ääriliberaalina talousjulmurina, joka panee köyhät kyykkyyn. Oikeistopiireissä Mäkysestä jaetaan Borat-meemejä, joissa pilkataan hänen talousosaamistaan ja maalataan kuvaa karmaisevan konkurssimenon pääideologista.

Mäkynen on 32-vuotias, nuorin demarikansanedustaja Ilmari Nurmisen jälkeen. Hän nousi eduskuntaan kolme vuotta sitten, varapaikalta, kun Sdp valitsi Jutta Urpilaisen EU-komissaariksi.

Eräs demarivaikuttaja sanoo toisinaan unohtavansa, kuinka noviisi Mäkynen on eduskunnassa. Niin keskeinen Mäkysestä on tullut demareiden talouslinjan muotoilussa, että paikka istuntosalin takarivissä unohtuu.

Sitä paitsi Sdp:n sisällä hän on ollut näkyvä hahmo jo pitkään.

Mäkynen liittyi puolueeseen abiturienttina vuonna 2008. Sinä vuonna hän oli ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa, pyrkimässä Vaasan kunnanvaltuustoon. Ilman viiksiä, kuten itse huomauttaa.

Äänimäärä ei riittänyt, mutta seuraavissa kuntavaaleissa viiksekäs nuori oikeustieteen ylioppilas meni läpi.

Tuli luottamustehtäviä. Vaasan valtuustoryhmän puheenjohtajuus, Pohjanmaan piirijärjestön puheenjohtajuus.

Pian opinnot jäivät sivurooliin.

Mäkynen kävi puoluekokouksissa, meni mukaan nuorisojärjestön toimintaan. Demarinuorissa hän tapasi tulevan vaimonsa, joka on nykyään ammattiliitossa yhteiskuntasuhdejohtaja. Hän ystävystyi tamperelaisten Sanna Marinin ja Ilmari Nurmisen kanssa. Porukalla juhlittiin juhannusta ja matkustettiin Berliiniin viettämään uuttavuotta.

Kaikki kolme olivat ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.

Vaalipäivää ennen Mäkynen suositteli Facebookissa: Pirkanmaalla asuvien kavereiden kannattaisi äänestää Marinia. Ja iloitsi vaalien jälkeen tämän valinnasta: ”Kari Rajamäki meni. Sanna Marin tuli. Tässä on meidän suuntamme.”

Mäkystä ei valittu eduskuntaan. Hän jatkoi työssään demarinuorten poliittisena sihteerinä.

Vaalikampanjan aikaan oli keskusteltu paljon sosiaaliturvasta. Vihreät puhuivat perustulosta, kokoomuksen Valtonen oli esitellyt perustilin.

Demarit oli Mäkysen mielestä ulkona keskustelusta. Puolueen sosiaaliturvalinja tuntui ”denialistiselta”. Kuviteltiin, että järjestelmän ongelmat voisi ratkoa pikku paikkauksin.

Mäkynen ehdotti, että valmistelisi demarinuorille oman sosiaaliturvamallin, vaihtoehdon emopuolueen jämähtäneelle ajattelulle.

Milloin poliitikko on änkyrä, oman pesän likaaja? Milloin hyvällä tavalla muutosvoima?

Kenties Elina Valtonen ylitti änkyryysrajan, kun vastusti puolueensa neuvottelemaa sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta viime hallituskaudella. Ja kun moitti, että kokoomuksessa valtaa käyttää tilataksiin mahtuva miesporukka.

Tai sitten se toi hänelle nostetta. Valtonen on nyt puolue-eliittiä itsekin, varapuheenjohtaja.

Niin on myös Mäkynen. Viime varapuheenjohtajavaalissa hän päihitti Timo Harakan ja Aki Lindénin.