Tuntomerkit: Koristeellisen kaunis, siro, mutta suurikokoinen uikku. Pään töyhdöt (niska, kaulan sivut) näyttäviä. Korostuvat soidinmenoissa. Kuuluvat korisevat äänet kiinnittävät huomiota. ”Toraisa”.

Elintavat: Esittää kiintoisaa soidintaan aika esillä. Äänet, jahtaamiset ja kummalliset asennot luonnehtivat soidinta. Pakoetäisyys ei suuri, mutta silkkiuikku on kesytön lintu. Väistää vaaraa sukeltaen ja uiden.

Ravinto: Pienet kalat, nilviäiset ja muut selkärangattomat.

Lisääntyminen: Kelluva pesä muiden uikkujen tapaan ruovikossa, 3–6 munaa touko–kesäkuulla. Usein montakin paria lähekkäin ja tilaisuuden tarjoutuessa naurulokki- tai pikkulokkiyhdyskuntien turvissa. Molemmat puolisot hautovat ja hoitavat poikasia.

Levinneisyys ja runsaus: Erityisesti eutrofisilla lintujärvillä, jos ne eivät ole rehevöityneet likaa. Etelä- ja Keski-Suomen kirkasvetisillä järvillä, jos niissä sopivia ruovikoita pesintään. Meren sisäsaaristossa. Kanta lähes puoliintunut 1980-luvulta.

Tiesitkö, että Eero Järnefeltiltä on hieno silkkiuikku teos, hänen lintunsa Tuusulanjärveltä. 

Kuva: Samuli Haapasalo