Myrkylliset kasvit – Nämä 9 kasvia voivat tappaa sinut

• Myrkyt: Glykosideja ja steroidisaponiineja, jotka vaikuttavat sydämeen.
• Tappavuus: Kielo aiheuttaa vähän kuolemia, mutta yli viiden marjan, kukkien tai lehtien nauttimisen jälkeen pitää hakeutua hoitoon.
• Oireet: Pahoinvointi, oksentaminen, huimaus ja sydämen rytmihäiriö.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin.

Kielo viihtyy etenkin kangasmetsissä, lehdoissa ja kivikkoisilla rinteillä. Se koostuu juurakosta, varresta, kahdesta suuresta lehdestä ja niiden tupesta kasvavasta kukkavarresta, jossa on valkoisia kelloja.

Lehdet muistuttavat erehdyttävästi syötävää karhunlaukkaa. Siksi kannattaa pitää varansa, ettei vahingossa poimi kielon lehtiä kerätessään karhunlaukkaa.

• Myrkyt: Kolkisiini, joka häiritsee solunjakautumista, heikentää sydämen toimintaa ja lamauttaa hengityslihaksia.
• Tappavuus: Kolkisiinin määrä lehdissä vaihtelee paljon, joten tappava annos voi olla kolmesta 60 grammaan.
• Oireet: Jano, raju oksentaminen, vatsakivut, verinen ripuli ja polttava tunne suussa.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin. Myrkytystä hoidetaan suolihuuhtelulla ja aktiivihiilellä, joka sitoo haitta-aineita ruoansulatuskanavasta.

Myös nimellä alastonimpi tunnettua myrkyllistä sipulikasvia esiintyy Suomen luonnossa satunnaisena puutarhakarkulaisena, sillä se on täällä pihojen koristekasvi. Sen sijaan Keski-Euroopassa sitä esiintyy luonnonvaraisena kosteilla niityillä.

Syysmyrkkylilja näyttää kesällä harmittomalta pitkine, vihreine lehtineen. Kun tulee syksy, lehdet lakastuvat ja jäljelle jää pelkkä kukkavana. Varovaisuus on kuitenkin paikallaan!

Kasvi on niin myrkyllinen, että jo kolme lehteä voi aiheuttaa kuoleman. Myrkytystapauksissa on yleensä sekoitettu syysmyrkkylilja ja karhunlaukka.

Syysmyrkkylilja ei kuitenkaan tuoksu niin vahvasti sipulilta kuin karhunlaukka. Siksi tunnistamisessa kannattaa käyttää hyväksi nenää.

• Myrkyt: Kikutoksiini, kouristuksia aiheuttava myrkky, joka voi lamauttaa hengityslihakset.
• Tappavuus: Myrkkykeison myrkyllisyys riippuu kasvin kikutoksiinimäärästä. Yksikin pala voi johtaa kuolemaan.
• Oireet: Voimakas syljeneritys, huonovointisuus, hengitysvaikeudet ja rajut kouristukset.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin. Myrkytystä hoidetaan aktiivihiilellä, joka sitoo haitta-aineita ruoansulatuskanavasta.

Myrkkykeiso kasvaa pehmeäpohjaisilla rannoilla yleensä vedessä tai tulvaniityllä. Se on Suomen vaarallisimpia myrkkykasveja.

Myrkkykeiso kuuluu sarjakukkaiskasveihin, ja sen tuntomerkkejä ovat valkoinen kukinto ja karvaton, sileä ja ontto varsi.

Etenkin hevosille ja märehtijöille myrkkykeisot ovat vaarallisia siksi, että ne voivat syödä juurakoita, jotka sisältävät runsaasti myrkkyä.

Riskien vuoksi Saksassa laki velvoittaa poistamaan myrkkykeisot maatiloilta.

Haluatko tietää lisää Suomen luonnosta? Lue artikkelit Suomen käärmeistä ja Suomen hämähäkeistä.

• Myrkyt: Alkaloideja, jotka lamauttavat lihaksia ja voivat aiheuttaa tukehtumisen.
• Tappavuus: Aikuisen tappava annos on 150–300 milligrammaa alkaloidia, mikä vastaa noin 15–30 hedelmää.
• Oireet: Kuolaaminen, halvaukset ja kouristukset.
• Ensiapu: Juota vettä ja oksennuta. Myrkytystä hoidetaan aktiivihiilellä, joka sitoo haitta-aineita ruoansulatuskanavasta.

Myrkkykatko on jopa kaksimetriseksi kasvava myrkyllinen sarjakukkaiskasvi.

Laji viihtyy tienvierillä, pihoilla ja joutomailla, ja sen tuntomerkkejä ovat sileä varsi, jossa on punaisia täpliä, uurteiset hedelmät ja samankaltainen valkoinen kukinto kuin ukonputkella.

Myrkkykatko on niin myrkyllinen, että ruokalusikallinen sen hedelmiä voi tappaa ihmisen. Myrkky nimittäin lamauttaa lihaksia, ja pahimmassa tapauksessa uhri tukehtuu hengityselimistön halvaantuessa.

Antiikin aikaan myrkkykatkosta valmistetulla juomalla myrkytettiin ihmisiä hengiltä.

Esimerkiksi kreikkalainen filosofi Sokrates kuoli juotuaan myrkkykatkojuomaa. Luultavasti se sisälsi myös tuskia lievittävää oopiumia.

• Myrkyt: Glykosideja, jotka vaikuttavat hermostoon ja sydämen toimintaan. Käytetty pieninä annoksina sydämen vahvistamiseen. Suuret annokset ovat tappavia.
• Tappava: Aikuisen tappava annos on 2–3 lehteä.
• Oireet: Pistelevä tunne kielessä, huimaus, vatsavaivat, uneliaisuus ja näköhäiriöt.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin.

Sormustinkukka on ratamokasveihin kuuluva ruoho. Suomessa se on perinnekasvi, joka viihtyy aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla pihoissa ja puistoissa. Se on saanut nimensä sormustinta muistuttavista kukistaan, yleensä purppuranpunaisista kelloista.

Sormustinkukka aiheuttaa myrkytyksiä lähinnä siksi, että sitä erehdytään pitämään esimerkiksi purasruohona eli kurkkuyrttinä, jota jotkut käyttävät salaattina.

• Myrkyt: Tropaanialkaloideja, jotka aiheuttavat sydämentykytystä, kuumetta, harha-aistimuksia, hyvänolontunnetta, muistihäiriöitä ja hengityslamaa.
• Tappavuus: Aikuisen tappava annos on 100 milligrammaa atropiinia, mikä vastaa noin 25:tä grammaa siemeniä.
• Oireet: Punoitus, kuivuminen, jano, vatsakivut, pahoinvointi, näköhäiriöt jne.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin, jos tajunta hämärtyy. Myrkytystä hoidetaan fysostigmiinilla.

Koisokasveihin kuuluva hulluruoho tunnetaan suurista isohampaisista lehdistään ja piikikkäistä pyöreistä hedelmistään.

Kasvi on Suomessa melko harvinainen, ja sitä esiintyy eniten rannikoiden satama-alueilla, kaatopaikoilla ja puutarhoissa.

Hulluruohon päihdyttävät ja lääkitsevät vaikutukset ovat tehneet siitä suositun noitayrtin ja erilaisten lemmensalvojen raaka-aineen.

Hengenvaarallisen annoksen voi saada jo pienestä määrästä hulluruohon siemeniä.

• Myrkyt: Atropiini, joka aiheuttaa aistiharhoja.
• Tappavuus: Tappava annos on lapsille kolme myrkkykoison marjaa, aikuisille annos on kymmenen marjaa.
• Oireet: Jano, näköhäiriöt ja vatsakipu.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin, jos tajunta hämärtyy.

Myrkkykoiso eli belladonna ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, mutta sillä on pitkä historia rohdoskasvina. Noin metrin korkuisen myrkyllinen kasvin tuntomerkki on pallomainen vihreä marja, joka muuttuu kypsyessään mustaksi ja kiiltäväksi.

Myrkkykoiso kuuluu hulluruohon tavoin koisokasveihin, jotka sisältävät myrkyllisiä alkaloideja.

Tieteellisen nimen Atropa belladonna jälkiosa tarkoittaa kaunista naista ja viittaa atropiinin silmäterää suurentavaan vaikutukseen. Antiikin Roomassa naiset laajensivat pupillinsa myrkkykoisolla näyttääkseen viehättäviltä.

• Myrkyt: Dafnaaneja, jotka ärsyttävät ihoa ja aiheuttavat syöpää. Näsiästä voi saada hengenvaarallisen myrkytyksen ja vakavan kosketusihottuman.
• Tappavuus: Aikuisen tappava annos on noin 10–12 marjaa.
• Oireet: Vatsakipu, verinen ripuli ja kouristukset.
• Ensiapu: Juota vettä, oksennuta ja vie lääkäriin.

Myrkyllinen näsiä on 60–100 senttiä korkea pensas, jonka tunnistaa pitkistä, vihreistä lehdistä ja kiiltävistä punaisista marjoista.

Kasvupaikkoja ovat lehdot ja lehtomaiset metsät. Näsiä on kalkinsuosija.

Ihoa ärsyttävää näsiän myrkkyä on ennen vanhaan käytetty niveloireiden lievittämiseen. Kerrotaan myös, että kerjäläiset polttivat tahallaan näsiällä ihoaan herättääkseen sääliä.

• Myrkyt: Taksiineja, jotka vaikuttavat sydämen toimintaan hidastamalla sykettä. Marjakuusimyrkytys voi aiheuttaa sydämen rytmihäiriön ja pysähdyksen.
• Tappavuus: Aikuisen tappava annos on noin 50 grammaa neulasia, mikä vastaa paria ruokalusikallista.
• Oireet: Pahoinvointi, oksentaminen ja sydänvaivat pian nauttimisen jälkeen.
• Ensiapu: Juota vettä ja vie lääkäriin.

Täsmällisemmin euroopanmarjakuuseksi kutsuttu laji on ainavihanta havupuu, jonka neulaset sijaitsevat oksissa kampamaisesti ja jolla on punaiset marjaa muistuttavat kävyt.

Marjakuusia kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla, mutta Manner-Suomessa sitä kasvatetaan koristepensaana ja -puuna. Marjakuusesta on tehty jousen kaaria ja soittimia.

Lapset voivat kerätä kauniita marjakuusen käpyjä ja syödä niitä marjoina. Eläinten myrkytykset ovat yleensä ihmisen aiheuttamia. Marjakuusta on esimerkiksi joutunut rehun joukkoon.

Kööpenhaminan eläintarhassa kuoli vuonna 2007 kaksi karhua marjakuusimyrkytykseen, kun eläintenhoitaja ei ollut tiennyt kasvin myrkyllisyydestä.