Miksi revontulet ovat usein vihertäviä?

Revontulet syntyvät, kun Auringosta peräisin olevat hiukkaset, useimmiten elektronit, törmäävät napa-alueiden yllä Maan yläilmakehässä, magnetosfäärissä, happi- ja typpimolekyyleihin.

Revontulilla on siis yhteys Auringon aktiivisuuteen.

Kun varautuneet hiukkaset osuvat Maan ilmakehään, niistä vapautuu energiaa, ja juuri tämä energiapurkaus aiheuttaa taivaalle vihreän valoilmiön.

Voimakkaimmat energiapurkaukset sijoittuvat noin 100 kilometrin korkeuteen Maan pinnasta. Vaikka ne ovat niin kaukana, ne ovat kyllin voimakkaita näkyäkseen maanpinnalle.

Revontulet ovat kiehtoneet ihmisiä pitkään.

Vanhimmat astrologiset pohdinnat ovat peräisin 680–650 eaa.

Revontulia näkyy vyöhykkeillä, joka sijoittuvat pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla 60. ja 70. leveyspiirin välille.

Kun Aurinko on erittäin aktiivinen, revontulia saattaa poikkeuksellisesti näkyä jopa 50. leveyspiirin tuntumassa eli Keski-Euroopan pohjoisosissa.
Joissakin ääritapauksissa revontulia on esiintynyt myös päiväntasaajan alueella.

Yleensä revontulia näkyy Suomen Lapin lisäksi myös muualla napapiirin pohjoispuolella, kuten Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Grönlannissa, Kanadassa, Alaskassa ja Venäjällä.

Videolta näet, miten vihreä valo tanssii yötaivaalla.

Revontulet ovat aktiivisimmillaan 60.–70. leveysasteilla niin kutsutun revontuliovaalin alueella. Siksi Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa on hyvät mahdollisuudet nähdä revontulia.

Revontulet näkyvät parhaiten syksyllä ja talvella, kun illat ja yöt ovat tummia.

Heikkoja revontulia esiintyy koko ajan vuoden ympäri, mutta kesällä on yleensä liian valoisaa, jotta ilmiön voisi havaita paljain silmin.

Parhaimmat mahdollisuudet nähdä revontulia ovat syys- ja huhtikuun välillä, koska silloin pohjoisessa on riittävän pimeää. Revontulien esiintyvyys on suurimmillaan syksyllä ja keväällä.

Revontulet erottuvat selvimmin, jos yöt ovat kylmiä ja kirkkaita eikä taivaalla ole pilviä. Revontulia kannattaa lähteä katsomaan paikkoihin, joissa ei ole kaupunkien häiritsevää valosaastetta.

Miksi revontulet ovat vihertäviä?

Revontulien väri riippuu siitä, millaisiin atomeihin tai molekyyleihin aurinkotuulen hiukkaset törmäävät ja missä korkeudessa ja millä nopeudella törmäys tapahtuu.

Useimmiten ne törmäävät hieman yli 100 kilometrin korkeudessa oleviin happiatomeihin, ja silloin vapautuva valo on vihertävää.

Tässä korkeudessa auringonvalo on hajottanut osan ilmakehän happimolekyyleistä vapaiksi happiatomeiksi, ja kun aurinkotuulen hiukkanen osuu happiatomiin, törmäys virittää atomin elektronin korkeampaan energiatilaan.

Kun elektroni palaa takaisin alempaan energiatilaan, vapautuu valoa, jonka aallonpituus on tietynlainen, eli kellanvihertävää valoa.

Jos törmäys tapahtuu korkeammalla ja kohteena on happiatomi, reaktio voi olla toisenlainen ja vapautuva valo punaista. Lähempänä maanpintaa typpiatomeihin osuvat hiukkaset voivat taas vapauttaa violettia valoa.

Eriväriset revontulet syntyvät siis eri korkeuksilla, ja tuloksena voivat olla valkoiset, vaaleanpunaiset ja violetit revontulet.

Revontulet ovat näyttävä luonnonilmiö, joka on esiintynyt lukuisissa tarinoissa ja myyteissä aikojen alusta asti.

Pohjoismaisessa mytologiassa revontulet olivat aasojen rakentama aitaus, joka piti jättiläiset poissa Midgårdista eli ihmisten maailmasta.

Viikinkiaikana revontulet olivat naispuolisten taistelun hengettärien, valkyrioiden, haarniskoiden kimallusta. Pohjoismaisen mytologian mukaan valkyriat päättivät, kuka kuoli ja kuka jäi henkiin taistelussa. Revontulet nähtiin siksi varoituksena tulossa olevasta isosta taistelusta.

Pohjolan taruston mukaan tunturissa juokseva kettu vetää hännällään taivaalle kipinöivät valojuovat.

Onko muilla planeetoilla revontulia?

Revontulia tavataan muuallakin kuin vain Maassa. Aurinkotuuli voi saada muidenkin planeettojen kaasukehässä aikaan valoilmiön, mutta ilman magneettikehää siitä ei tule samanlaista kuin Maassa.

Saturnuksella ja Jupiterilla on magneettikentät, jotka ovat samansuuntaisia niiden pyörimisakseliin nähden, ja siksi niilläkin näkyy pohjois- ja etelänavan ympärillä revontulia.

Jos magneettikenttä ei ole akselin kanssa samansuuntainen, kuten Uranuksella ja Neptunuksella, ilmiö ei ole yhtä selkeä.