Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

Monet eurooppalaiset kuninkaalliset ovat sukua keskenään, sillä entisaikoina kuninkaallisilla oli tapana avioitua lähinnä toisten kuninkaallisten kanssa. Tästä ehdottomuudesta on luovuttu, ja sen myötä sukulaisuussuhteet ovat muuttuneet kaukaisemmiksi, mutta kuninkaalliset sukupuut ovat silti hauskaa tutkittavaa – kuninkaallisten historia on hyvin mielenkiintoista ja kietoutuu usein tiiviisti muihin historian suurtapahtumiin.

Ruotsin, Norjan ja Tanskan hallitsijaparit vuonna 2016. Kuningatar Margareetan puoliso prinssi Henrik ei ollut mukana. Kuva: Lise Aaserud/AFP via Getty Images

Kuninkaalliset avioliitot

Avioliitot olivat entisaikoina usein poliittisia, ja naimakauppoja solmittiin melko pienissä piireissä. Kuninkaallisen odotettiin avioituvan säädyltään samanarvoisen kanssa, ja puolisot löytyivät usein liittolaismaan hovista. Serkusten avioliitot olivat arkipäiväisiä, mutta onneksi nykyisin harvinaisia, sillä ne toivat ajan myötä mukanaan erilaisia perinnöllisiä ongelmia.

Kuninkaallisten väliset liitot ovat vähentyneet myös muista syistä. Todellinen valta on ensinnäkin siirtynyt demokratian ja parlamentarismin yleistyessä pois monarkin käsistä, ja eurooppalaisilla hallitsijoilla on suurimmaksi osaksi nykyisin seremoniallinen rooli. Näin ollen poliittisia suhteitakaan ei enää hoideta naittamalla tytär naapurimaan prinssille.

Toiseksi, Euroopan kartta muuttui radikaalisti moneen kertaan viime vuosisadalla, ja kun monarkioita on lakkautettu, ovat myös vaihtoehdot luonnollisesti vähentyneet. Venäjää hallinnut Romanov-suku kutistui lähes olemattomiin ensimmäisen maailmansodan melskeessä, kun koko keisariperhe ja monia muita suvun jäseniä teloitettiin. Monet suvut ovat sammuneet.

Kolmas tekijä on aikojen ja tapojen muuttuminen vapaampaan suuntaan. Rakkausavioliitto on ollut viime vuosikymmenien trendi, ja viimeisen 100 vuoden aikana kuningasperheisiin on liittynyt ensin myös aatelisia ja lopulta tavallista kansaa. Kuninkaallisten tavistaustaiset puolisot ovat toki usein korkeasti koulutettuja, kansainvälisiä ja varakkaista perheistä, mutta esimerkiksi Norjan Mette-Marit, Ruotsin Daniel ja Sofia sekä Espanjan Letizia ovat meidän mittapuulla ihan tavallisten perheiden kasvatteja.

Viimeisin hallitsevien sukujen välinen avioliitto on Liechtensteinin prinssi Nikolauksen (ruhtinas Hans-Adamin veli) ja Luxemburgin prinsessa Margarethan (suurherttua Henrin sisko) liitto vuodelta 1982. Myöhemmin on nähty kyllä hallitsijasuvun ja ei-hallitsevan suvun jäsenten välisiä liittoja, esimerkiksi Monacon prinsessa Caroline ja Hannoverin prinssi Ernst August sekä Luxemburgin perintöruhtinaspari.

Myös kahden ei-hallitsevan suvun välinen avioliitto on melko yleinen ilmiö edelleen Euroopassa. Monien lakkautettujen monarkioiden hallitsijasukujen jäsenistä käytetään edelleen kohteliaisuussyistä titteleitä, vaikka heillä ei ole enää valtakuntaa eikä virallista asemaa. Moni suku vaalii historiaansa, eivätkä ne aatelisten ja kuninkaallisten perheiden sosiaaliset piirit ole kadonneet mihinkään.

Embed from Getty Images

Espanjan edellinen kuningatar Sofia on syntyjään Kreikan prinsessa. Hänen miniänsä, nykyinen kuningatar Letizia on taustaltaan keskiluokkainen ja työskenteli uutisankkurina ennen avioliittoaan kuningas Felipen kanssa. Asenteet ovat muuttuneet, ja yhä useampi kuninkaallinen löytää puolisonsa tavallisen kansan joukosta.

Serkukset valtaistuimilla

Nykyhallitsijoista löytyy vielä serkkuja: Ruotsin kuningas Kaarle Kustaa ja Tanskan kuningatar Margareeta ovat serkkuja, samoin kuin Belgian kuningas Philippe ja Luxemburgin suurherttua Henri. Samoin Belgian ex-kuningas Albert ja Norjan kuningas Harald ovat serkkuja.

Muiden kohdalla yhteinen isovanhempi on jo hiukan kauempana. Jos ajatellaan nykyisiä pikkukuninkaallisia, esimerkiksi prinsessa Estelleä, prinssi Georgea, prinssi Christiania ja ruhtinatar Leonoria, niin sukuyhteydet ovat jo niin vanhoja, että harva meistä edes tietäisi nimeltä niin kaukaisia sukulaisia. Kuningasperheet tietysti tuntevat toisensa hyvin: asema ja vanhat ystävyyssuhteet perheiden välillä yhdistävät.

Embed from Getty Images

Ruotsin ja Tanskan nykyiset hallitsijat ovat serkuksia. Kaarle Kustaan isä prinssi Kustaa Aadolf ja Margareetan äiti kuningatar Ingrid olivat sisaruksia. Ingrid oli syntyjään Ruotsin prinsessa, joka avioitui Tanskan kruununprinssin kanssa.

Kuninkaalliset sukupuut kietoutuvat yhteen

Euroopassa on elänyt muutama kuninkaallinen esivanhempi, joiden jälkeläiset ovat avioituneet keskeisiin asemiin ympäri mannerta, ja näin ollen nämä esivanhemmat löytyvät lähes jokaisen kuninkaallisen suvun sukupuusta. Tunnetuin näistä on brittikuningatar Viktoria, jonka yhdeksän lasta, 42 lastenlasta ja 87 lastenlastenlasta loivat merkittäviä siteitä Britannian ja muun Euroopan välille.

Toinen on Tanskan kuningas Kristian IX, jonka kuudesta lapsesta neljä päätyi merkittäville valtaistuimille Eurooppaan. Lisäksi myös Ruotsin kuningas Oskar II löytyy monesta sukupuusta. Osa on sukua toisilleen useampaakin eri reittiä. Kaikkia kuninkaallisia on mahdotonta laittaa yhteen postaukseen, joten aloitetaan tällä kertaa Pohjoismaista. Tuon esille tärkeimmät ja viimeisimmät sukukytkökset.

Norja

Norja kuului Ruotsiin noin sadan vuoden ajan, kunnes unioni lakkautettiin vuonna 1905 ja Norja itsenäistyi. Norjalaiset kuitenkin äänestivät itsenäisen maansa valtiomuodoksi monarkian ja valitsivat uuden kuninkaan. Valinta osui Tanskan prinssi Carliin, josta tuli Norjan kuningas Haakon VII. Näin ollen Norjan nykyinen kuningas Harald on Tanskan Margareetan pikkuserkku: heidän yhteinen isoisänsä oli Tanskan kuningas Frederik VIII (ks. kaavio Kristian IX:n jälkeläisistä).

Norjan yhteys brittihoviin on yhden sukupolven tuoreempi kuin muilla kuninkaallisilla. Kuninkaaksi valitun Haakon VII:n puoliso oli nimittäin syntyjään brittiprinsessa Maud, kuningas Edvard VII:n ja kuningatar Alexandran tytär. Tämä tekee kuningatar Elisabetista ja kuningas Haraldista pikkuserkkuja. Harald on eurooppalaisista monarkeista läheisintä sukua kuningatar Elisabetille.

Norjan kuningasperhe on sukua myös Ruotsin Kaarle Kustaalle, mutta vähän kaukaisempaa sukulinjaa pitkin. Kuningas Haraldin äiti kruununprinsessa Märtha oli syntyjään Ruotsin prinsessa, Bernadotte-suvun sivuhaaraa. Märthan isä oli Kaarle Kustaan isoisoisän nuorempi veli prinssi Carl (ks. alla oleva kaavio). Harald ja Kaarle Kustaa ovat siis myös eräänlaisia serkuksia.

Tämä Ruotsin prinssi Carl (1861-1951) oli kuningas Oskar II:n kolmas poika. Hän avioitui isänsä järjestämänä Tanskan prinsessa Ingeborgin kanssa. Pariskunta sai neljä lasta; kolme tytärtä ja yhden pojan. Märthasta tuli Norjan kruununprinsessa, Margareta nai serkkunsa Tanskan prinssi Axelin ja poika Carl Jr. luopui arvonimestään ei-kuninkaallisen avioliittonsa myötä.

Tyttäristä nuorin, Astrid, on ehkä sisarusnelikosta mielenkiintoisin. Astrid avioitui Belgian kruununprinssin kanssa vuonna 1926, ja hänestä tuli miehensä valtaannousun myötä kuningatar vuonna 1934. Astrid kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa Sveitsissä jo seuraavana vuonna. Kuningaspari oli ajelemassa vuorilla elokuussa 1935 lomansa viime hetkillä, kun autoa ajaneen kuningas Leopoldin huomio herpaantui hetkeksi. Auto lähti tieltä jyrkkää rinnettä alas, ja törmäys heitti molemmat ulos autosta ennen kuin auto jatkoi menoaan järveen.

Astrid oli kuollessaan vain 29-vuotias, mutta heillä oli jo kolme lasta, joten hänen jälkeläisensä hallitsevat Belgiaa ja Luxemburgia. Kuningas Harald on Belgian ex-kuningas Albertin serkku, ja näin ollen kruununprinssi Haakon on kuningas Philippen ja suurherttua Henrin pikkuserkku. Norjasta on siis suhteellisen vahvoja yhteyksiä Länsi-Eurooppaan.

Kuvassa Ruotsin kuningas Oskar II:n jälkeläiset Ruotsin, Tanskan, Norjan, Belgian ja Luxemburgin hallitsijoina. Oskarilla ja kuningatar Sofialla oli kaksi muutakin lasta; toiseksi vanhin poika prinssi Oskar luopui kuninkaallisesta statuksestaan ja perimysoikeudestaan avioituessaan hovinaisen kanssa. Nuorin poika prinssi Eugen kuoli naimattomana ja lapsettomana. Kuva: Timanttisalonki

Tanska

Tanskan kuningas Kristian IX tunnetaan myös nimellä ”Euroopan appiukko”, sillä hänen kuudesta lapsestaan neljä päätyi valtaistuimelle joko hallitsijana tai puolisona (ks. alla oleva sukupuu). Vanhin poika seurasi tietysti isäänsä Tanskan valtaistuimelle Fredrik VIII:na. Kuningatar Margareeta ja kuningas Harald ovat hänen jälkeläisiään.

Kristian IX:n toiseksi vanhin poika Vilhelm valittiin Kreikan myllerryksissä maan kuninkaaksi nimellä Yrjö I. Sopiva kuningatarpuoliso löytyi Venäjältä keisari Aleksanteri II:n veljentyttärestä suuriruhtinatar Olgasta. Heidän jälkeläisiinsä kuuluvat Kreikan viimeisen kuninkaan Konstantin II:n lisäksi mm. Romanian kuningas Mikael, Edinburghin herttua prinssi Philip ja Espanjan kuningas Felipe.

Koska Yrjö I oli syntyjään Tanskan prinssi, saivat hänen jälkeläisensä myös tanskalaiset tittelit. Tämän takia Kreikan kuninkaalliset ovat Kreikan ja Tanskan prinssejä ja prinsessoja. Tanskalla on kuitenkin myös huomattavasti tuoreempi yhteys Kreikkaan, sillä kuningatar Margareetan nuorin sisar Anne-Marie nai Konstantin II:n vuonna 1964.

Kuningas Kristianin tyttäristä Alexandrasta tuli Britannian kuningatar, ja Dagmar tunnetaan paremmin Venäjän keisarinna Maria Fjodorovnana. Kuninkaan kaksi nuorinta lasta, prinsessa Thyra ja prinssi Valdemar solmivat sisaruksiaan vaatimattomammat avioliitot, mutta erityisesti Thyran avioliitto saksalaiseen Hannoverin sukuun on mainitsemisen arvoinen. Prinsessan poika meni naimisiin Saksan keisari Vilhem II:n ainoan tyttären kanssa. Thyra on nykyisten Hannoverien sekä Kreikan ja Espanjan kuninkaiden esiäiti.

Kristian IX:n jälkeläisiin lukeutuu siis useita eurooppalaisia monarkioita, joista on moni on vielä sukua toisilleen useampaa eri reittiä. Kaavioissa on valitettavasti rajallisesti tilaa, joten kaikki mahdollisia sukulaisia ja avioliittoja on mahdotonta laittaa samaan kuvaan.

Kuvassa Tanskan kuningas Kristian IX:n lapset ja ja näiden jälkeläiset Euroopan valtaistuimilla. Kuningasparin kaksi nuorinta lasta eivät ole mukana kaaviossa. Huomatkaa, että kuningas Haraldin vanhemmat sekä isovanhemmat olivat serkuksia keskenään. Tilan säästämiseksi oikaisin hieman Belgian ja Luxemburgin hallitsijoiden kohdalla. Yhteys prinsessa Ingeborgin ja nykyisten hallitsijoiden välillä löytyy edellisestä kaaviosta. Kuva: Timanttissalonki

Ruotsi

Ruotsin kuningasperhe ei pohjoisista naapureistaan poiketen polveudu Kristian IX:stä. Sen sijaan kuningas Kaarle Kustaa polveutuu kuningatar Viktoriasta kahteen kertaan, sekä isänsä että äitinsä kautta. Juuret vievät myös Keski-Eurooppaan.

Kuningatar Viktorian ja prinssi Albertin kolmannen pojan Connaughtin herttua prinssi Arthurin tytär prinsessa Margaret meni naimisiin Ruotsin silloisen kruununprinssin kanssa vuonna 1905. Margaret ja tuleva kuningas Kustaa VI Aadolf olivat kuningas Kaarle Kustaan ja kuningatar Margareetan isovanhemmat. Kruununprinsessa Margaretista ei ehtinyt tulla kuningatarta, sillä hän kuoli vain 38-vuotiaana, peräti 30 vuotta ennen miehensä valtaannousua.

Kuningas Kaarle Kustaan äiti prinsessa Sibylla puolestaan oli syntyjään Saksi-Coburg-Gothan prinsessa. Prinsessan isoisä oli Albanyn herttua prinssi Leopold eli kuningatar Viktorian nuorin poika.

Ensimmäinen Bernadotte-kuningaspari eli Kaarle XVI Juhana ja kuningatar Desideria (eivät näy kaaviossa) eivät olleet kuninkaallista verta, mutta heidän jälkeensä Oskar I:stä lähtien sukuun on sekoittunut kuninkaallista verta eri puolilta Eurooppaa. Kuva: Timanttisalonki

Tässä oli kuninkaalliset sukupuut -sarjan ensimmäinen osa! Blogissa on käsitelty myös kuningatar Viktorian pojat ja tyttäret sekä mietitty, kuka nykyhallitsijoista on sukujuuriltaan se kaikkein kuninkaallisin.

Artikkeli julkaistu alun perin heinäkuussa 2017. Päivitetty maaliskuussa 2021: korjattu tekstiä ja kappalejakoa, lisätty alaotsikoita ja kuvia.

Yksi kommentti artikkeliin ”Euroopan kuninkaalliset sukupuut: Pohjoismaat

  1. Paluuviite: Espanjan kuningasparin valtiovierailu Iso-Britanniassa | Timanttisalonki

Jätä kommentti