Elämme niin poikkeuksellisia aikoja, että mieli on välillä levoton ja olo stressaantunut. Tällä hetkellä parasta, mitä voin mielenrauhalleni tehdä on lukea ja kirjoittaa yrteistä, oleilla luonnossa lasteni kanssa, istuttaa siemeniä, ja rapsutella koiriamme ja kissojamme.
Kirjoitin viime viikolla e-yrttikirjan kolmesta vastustuskykyämme tukevasta yrtistä ja samalla kävin läpi viime kesänä kuvaamiani yrttejä. Löysin kuvia syysmaitiaisesta ja palauttelin mieleeni, miten voimme hyödyntää sitä.
Syysmaitiaisen kukintaan on vielä aikaa, sillä se nimensä mukaisesti kukkii vasta syksyllä. Se on täällä Savelassa tuttu kukka, sillä se valloittaa pihan heinä- ja syyskuussa. Meillä ei nurmikkoa liiaksi ajeta, joten maitiaiset ja muut kukat saavat rauhassa valloittaa puutarhan tarjoten mehiläisille ja muille hyönteisille ruokaa.
Syysmaitiainen ei ole herkullisin villivihannes, mutta sen lehtiä voi mainiosti käyttää muiden yrttien kanssa. Sen juuria on aikoinaan käytetty kahvin korvikkeena, samoin on tehty voikukan juurilla. Sanotaan, että syysmaitiainen on diureettinen kasvi eli se poistaa ylimääräisiä nesteitä ja kuona-aineita tehokkaasti. Kansanperinteen mukaan sillä on hoidettu munuaisvaivoja ja turvotusta.
Syysmaitiaisen latinalainen nimi Leontodon autumnalis viittaa leijonaan ja kun tarkastelee kasvin lehtiä, voi huomata, että ne muistuttavat leijonan hampaita. Autumnalis viittaa syksyyn.
